Mitä haittaa siitä on jos lapset eivät ole tekemisissä
miehen suvun kanssa? Siis tuolla alempana oli vaan kommentti että "et kai halua etteivät lapset ole miehen suvun kanssa missään tekemisissä"... siis miksi?
Ei meilläkään lapset ole koskaan olleet miehen suvun kanssa tekemisissä, ei siis minä ja mieskään olla. Miehen vanhemmat eivät edes tuntisi lapsiamme jos näkisivät, ovat joskus kerran pari satunnaisesti kaupungilla vuosien varrella heidät nähneetkin. Mutta mitä haittaa tuosta on? Minä ainakin olen vaan ihan onnellinen.
Kommentit (8)
jos ei koskaan ole ollutkaan.
Olen tuon kommentin kirjoittaja ja sain sen kuvan siellä ketjussa, että välejä oltiin yhtäkkiä katkaisemassa.
Te olette ehkä poikkeuksia monenkin mielestä. Nimittäin hyvin moni tavallinen ihminen on sukulaistensa kanssa tekemisissä ja jopa paljonkin.
Nyt ovat jo teinejä, eikä tuo heitä ole häirinnyt. On vaan sanottu etä ovat sellaisia ihmisiä että parempi pysytellä kaukana.
ap
aikoinaan oppinut tuntemaan isäni puolen sukua ollenkaan. Olisin henkisesti paljon rikkaampi, jos olisin heitä saanut tuntea.
kun meillä on vähän semmoinen tilanne, että miehen isään tuskin ollaan kauheasti missään yhteydessä. Ei olla hirveästi miehen äidin tai sisarustenkaan kanssa yhteydessä, jonkin verran kyllä, ja yritän ihan lapsen takia, että oltais enemmänkin. Mutta miehellä on niin etäiset välit isäänsä ja kyseessä on vielä aika rasittava tyyppi, että tuskin lapsellamme kehittyy minkäänlaista suhdetta isän isään... Mietin vaan, että onkohan jotenkin kiusallista tavata joskus ja sanoa, että tässä on nyt kuule sun vaari (eller va som helst)...
Kakkonen
Joskus välit on katkottava turvallisuussyistä. Emme ole minun sukuuni yhteydessä ja omat vanhempani eivät ole lapsiani nähneet. Isäni on väkivaltainen psykopaatti joka käyttäytyy täyson arvaamattomasti a käy päälle ilman syytä.
Lapsille ei ole mitään haittaa ettei pelottavassa mummolassa käydä. Jos käytäisiin niin siitä olisi haittaa, joutuisivat todistamaan kun ukki kuristaa äitiä (minua) kurkusta ja huutaa naama punaisena.
kun meillä on vähän semmoinen tilanne, että miehen isään tuskin ollaan kauheasti missään yhteydessä. Ei olla hirveästi miehen äidin tai sisarustenkaan kanssa yhteydessä, jonkin verran kyllä, ja yritän ihan lapsen takia, että oltais enemmänkin. Mutta miehellä on niin etäiset välit isäänsä ja kyseessä on vielä aika rasittava tyyppi, että tuskin lapsellamme kehittyy minkäänlaista suhdetta isän isään... Mietin vaan, että onkohan jotenkin kiusallista tavata joskus ja sanoa, että tässä on nyt kuule sun vaari (eller va som helst)...
Kakkonen
Kannattaa puhua lapsille koko ajan niinkuin asia on, niin ei tule turhia yllätyksiä. Lapsen iästä riippuen valitsette sitten mitä puhutte. Kyllä meilläkin sanottiin pienemmille että iskällä on vanhemmat jotka asuu xxx:ssa, mutta ne on niin ilkeitä ihmisiä ettei iskä ja äiti oo halunnu olla enää niiden kans missään tekemisissä. Vanhemmille lapsille selitettiin asiat taas vähän tarkemmin ja siten kun ne ovat kuitenkin menneet. Tälleen lapset siis koko ajan tietävät että tämmöisiä tyyppejä on olemassa ja heihin voi joskus vaikka törmätä, mutta he eivät ole sellaisia joiden kans tarviisi olla väkisin tekemisissä.
Kumpaakaan miehen vanhemmista ei kiinnosta. Anoppi on sen monesti sanonutkin suoraan, ettei halua olla tekemisissä. Lapset ihmettelevät, pieninä joitain kertoja tapasivatkin ja muistavat kyllä. Olemme sanoneet, että mummulla on sellaisia ongelmia, oman itsensä kanssa, että ei halua tavata meitä ja että meitä se harmittaa, mutta emme voi asialle mitään,
ja tämä pitää paikkansakin.
syitä sille, miksi ette ole isän suvun kanssa tekemisissä?