Jos lapsella ei ole omalla luokallaan yhtään ystävää, mikä voi olla syy?

Voi olla vika ihan ryhmädynamiikassa, luokan porukat on muodostuneet ja lapsesi on tipahtanut siitä porukasta. Koulun tai luokan vaihdos?

ystävää koko ekan luokan aikana. Muut tunsivat entuudestaan toisensa, ja luokassa oli pariton lukumäärä lapsia, joten omani jäi ilman kaveria. Uskotte varmaan, että kouluinto hiipui melko nopeasti. Mutta ei hän silti välituntisin joutunut yksin olemaan, siitä opettaja piti huolen, mutta eihän se kaverittomuutta poista.



ja suom.huom. lapseni ei ole kamala, häiriintynyt eikä avuton

Minulla ei ollut kouluaikana yhtään ystävää. En tuntenut olevani kamala, häiriintynyt tai avuton, enkä tunne vieläkään. Enemmän kuin ystävättömyys minua ahdisti aikuisten ja lasten jatkuva utelu siitä, miksei minulla ole ystäviä.



En osaa tarkasti selittää, mistä ystävättömyyteni johtui. Äitini oli tietääkseni lapsena samanlainen, joten varmaan perimä on osasyynä. Olin jo lapsena erakkoluonne, enkä jaksanut viettää ikätovereideni kanssa aikaa vapaa-ajalla. Sitten kun luokallani oli pariton määrä tyttöjä, ja tytöille tuntuu usein kelpaavan vain sellainen tiivis kaikki-tai-ei-mitään-ystävyys, jäin aika yksin. En kuitenkaan ollut yksinäinen. Sisaruksista ja vanhemmista oli seuraa, ja heidän kanssaan tein kivoja juttuja.



Aikuisiällä olen löytänyt elämänkumppanin, ja häntä voin sanoa ensimmäiseksi ja ainoaksi ystäväkseni. Hän on aika samanlainen erakkoluonne. Minusta on outoa, että aikuisella on suuri vapaus olla ystävätön, eikä kukaan vaadi häntä kaveereemaan sen suuremmin vaikka työkavereiden kanssa. Lapselle pitäisi suoda sama vapaus ilman että häntä epäillään häiriintyneeksi ja ties miksi. Tietysti lasta pitää auttaa, jos ystävättömyys ahdistaa häntä, mutta kaikki lapset eivät välttämättä edes kaipaa ystäviä niin paljon kuin luullaan.

ei löydy samanhenkistä kaveria. Lika barn leka bäst. Jos suurin osa koulun lapsista on jo tuttuja keskenään ja muodostaneet kaverisuhteet jo päiväkodissa siihen on vaikeaa uuden lapsen enään päästä mukaan. Ja jos suurin osa lapsista tykkää jääkiekosta niin siihen on vaikea herkän runoilijapojan päästä mukaan

kun luokalla on paritonmäärä tyttöjä, jää aivan varmasti ykis tyttö ilman kaveria.





en ymmärrä miksei tätä opettajat tajua, luokkaan on aina saatava parillinen määrä tyttöjä.



opet on velvollisia katsomaan ettei ketään jää aina yksin, ja asiaan on puututtava ja HETI !

etenkin ekalla luokalla , jolloin lapset ovat vielä pieniä ja tarvitsevat ohjausta kaverisuhteissa.





aina ei todellakaan ole mitään vikaa tuossa yksin jäänneesä.



toinen mitä en ymmärrä, et luokat laitetaaan suoraan eskariryhmittäin. tytöillä on jo kaverit valmiina, pahimmassa tapaukseesa jo vaippa-ikäisestä sieltät arhasta. ja heidän äitinsä on hyviä ystäviä keskenään, käyvät jumpassa yhdessä yms...



ei siihen pääse edes uusi äiti, aikuinen ihminen, sosiaaliseesa ammatissaolevakaan mukaan tuohon porukkaan : ( miten voisi pieni lapsi päästä noiden mammojen tyttöjen joukkoon ????



kyllä täll'iset sisäpiirit on arkipäivää ihan pääkaupunkiseudullakin.





eli ainoa vaihtoehto voi olla luokanvaihto.





pojat on rennompia ja laumasieluja, poriúkkaan mahtuu aina.