Lue keskustelun säännöt.
Mies vetää mykkäkoulua
06.03.2012 |
Mies on nyt ties monettako päivää mykkäkoulua. Ei vastaa mun tekstareihin, puheluihin, puheeseen. En huuda enkä räyhää, mutta aina kun tulee erimielisyys niin aloittaa mykkäkoulun.
Nyt vain ihmettelin, kun lapsi oli kipeänä ja tilanne oli sellainen että yöllä piti kunto tarkastaa. Siis minähän sen aina teen joka tapauksessa, ei koskaan mies. Mutta ihmettelin kuitenkin kun mies otti illalla unilääkkeen.
Nyt ei sitten puhuta. Meillä useampi lapsi ja pitäisi mm. harrastuskyydityksiä järjestää. Lasten tekstareihin vastaa, mutta ei mulle. Tosi noloa hoitaa asioita lasten kautta.
Illalla toi lapsen harrastamasta. Lapsi tuli sisälle ja saoi, että isä tulee klo 22 kotiin, kun pitää opiskella. Huom. mies ei ole opiskelija vaan 50-vuotias pikkupomo.
Mitä teen? Ero nyt ei onnistu, mutta miten te muut pärjäätte mykkäkoululaisen kanssa?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huutanut tai räyhännyt. Hän vaan keräsi tyynyt ja peitteet kainaloon ja meni muualle nukkumaan. Nyt ari päivää puhumatta.
mies oli 3 kuukautta puhumatta. Se oli ihan helvettiä. Mä en voinut muuta kun odottaa...mykkäkoulu on pahimman laatuista henkistä väkivaltaa.
Meille tuli ero, mies haki. Loppui mykkäkoulu enkä takas ottais sitä mököttäjää enää mistään hinnasta.
Ei suostunut lähtemään keskustelemaan mihinkään.
En huutanut tai räyhännyt. Hän vaan keräsi tyynyt ja peitteet kainaloon ja meni muualle nukkumaan. Nyt ari päivää puhumatta.
aina olet ne tarkistukset yöllä hoitanut?
Myönnä pois, halusit syyllistää miestä yöunistaan.
Ok, mulla itsellänikin on mököttävä mies. Homma helpottui isosti, kun hänen hormonitasonsa tutkittiin, huomattiin miesten vaihdevuosivaivoja ja syö niihin nyt lääkettä. On paljon pitkäpinnaisempi.
Olennaista mökötyksissä on, onko se toistuva tapa reagoida ristiriitoihin ja jos on, niin miksi? Oletko itse sellainen rivien välistä kettuilija, ettei mies pärjää sulle verbaalisesti? Kannattaisiko mieluummin sanoa asioista suoraan - vaikka että "olisi kiva, jos sinä heräisit yöllä tsekkaamaan lapsen voinnin, olen tosi väsynyt." Kuin että "miten sä taas otat unilääkettä ja nukut kuin tukki, vaikka oma lapsesi on kipeä" (=olet tunteeton sika, ja aina jätät kaiken mun vastuulleni).
VOI toki olla, että mies käyttää valtaa tai ottaa omaa aikaa ja tilaa mököttämällä. Kun mököttää, saa olla rauhassa!
Tuota kannattaa miettiä, jos toistuu usein.
Ihan oikeesti? Toi on tosi lapsellista! Ja henkistä väkivaltaa, kuten joku jo sanoikin. Ite en tollasta kattelis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli opettajana, voinko osallistua? onko hän hyvä opettamaan mykkänäoloa? katsovat paljon vanhoja mykkäelokuvia?
vaikka en olisi tahtonut, niin en vaan kyennyt muuhun, olin saanut sellaisen mallin lapsuudesta ja muutenkin vetäydyin itseeni, kun olin vihainen. Itsekin kärsin mykkäkoulusta, marttyyrina syytin siitä miestä.
Onneksi tajusin itse tuon ongelman (siinä vaiheessa kun mies halusi erota) ja olen päässyt siitä eroon, koska olen halunnut ja tehnyt töitä sen eteen.
Nyt ymmärrän, että mykkäkoulu on myös henkistä väkivaltaa ja todella ikävää muita kohtaa. Lisäksi riitoja ei saa ikinä selvitettyä, kun ne vaietaan hiljaisiksi, mykkäkouluhan loppuu usein itsestään jossain vaiheessa, pikkuhiljaa, alkuperäistä ongelmaa ei enää käsitellä (ei uskalleta, koska siitä voisi alkaa uusi mykkäkoulu).
Ikävä kyllä en osaa auttaa sinua, mutta halusin tuoda esiin sen mykkäkoulun pitäjän näkökulman, eli sen, ettei sitä aina tee tahallaan ja ilkeyttään vaan siksi, ettei muuhun kykene. Koska et pysty muuttamaan miestäsi, sinun täytyisi ehkä muuttaa omaa käytöstäsi, sanoa vaikka että et missään tapauksessa aio enää hyvkäsyä mykkäkolulua, miehen on puhuttava kanssasi tai sinä et jatka avioliittoa. Tms. Rhkä mies tässä vaihessa havahtuu ja pystyy muuttamaan omaaa käytöstään, tai sitten ei, mutta kauheaa tuollainen on, ja se antaa myös aivan väärän esimerkin lapsillenne (minäkin äidin mallista sitä harrastin).
Sorry, tuli kiire, siksi vähän sekava viesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että en luottanut heräämiseeni. Olisi ollut hyvä olla joku joka voisi tilanteen varmistaa.
Mies ei ole joutunut koskaan lapsia öisin hoitamaan, kun minä otin sen kannan että kun olen kotona niin hoidan yösyötöt ja vaiputukset ym.
Enkä kettuillut. Ihan asiallisesti kysyin, että otit unilääkkeen vaikka tiesit että tilanne on täpärä.
En kauheasti nyt kaipaisi syyllistämistä. Olen yksin, ei ystäviä, suhteet sukulaisiin miltei olemattomat. Asumme siellä missä mies haluaa, käytämme rahat siihen mitä mies päättää, lomat vietämme kuten hän tahtoo. Ja sitten kun sanon että ai, otit unilääkkeen niin alkaa mykkäkoulu.
Paitsi, että mies varmaankin sanoisi että eroa sitten. Mulla on tunteita miestä kohtaan, vaikka aika tyranni onkin. Enkä halua uhkailla erolla.
Mua ei myöskään kukaan uskoisi jos kertoisin ulkopuolisille. Mies osaa hurmata kyllä kaikki.
vaikka en olisi tahtonut, niin en vaan kyennyt muuhun, olin saanut sellaisen mallin lapsuudesta ja muutenkin vetäydyin itseeni, kun olin vihainen. Itsekin kärsin mykkäkoulusta, marttyyrina syytin siitä miestä.
Onneksi tajusin itse tuon ongelman (siinä vaiheessa kun mies halusi erota) ja olen päässyt siitä eroon, koska olen halunnut ja tehnyt töitä sen eteen.
Nyt ymmärrän, että mykkäkoulu on myös henkistä väkivaltaa ja todella ikävää muita kohtaa. Lisäksi riitoja ei saa ikinä selvitettyä, kun ne vaietaan hiljaisiksi, mykkäkouluhan loppuu usein itsestään jossain vaiheessa, pikkuhiljaa, alkuperäistä ongelmaa ei enää käsitellä (ei uskalleta, koska siitä voisi alkaa uusi mykkäkoulu).
Ikävä kyllä en osaa auttaa sinua, mutta halusin tuoda esiin sen mykkäkoulun pitäjän näkökulman, eli sen, ettei sitä aina tee tahallaan ja ilkeyttään vaan siksi, ettei muuhun kykene. Koska et pysty muuttamaan miestäsi, sinun täytyisi ehkä muuttaa omaa käytöstäsi, sanoa vaikka että et missään tapauksessa aio enää hyvkäsyä mykkäkolulua, miehen on puhuttava kanssasi tai sinä et jatka avioliittoa. Tms. Rhkä mies tässä vaihessa havahtuu ja pystyy muuttamaan omaaa käytöstään, tai sitten ei, mutta kauheaa tuollainen on, ja se antaa myös aivan väärän esimerkin lapsillenne (minäkin äidin mallista sitä harrastin).
Sorry, tuli kiire, siksi vähän sekava viesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että en luottanut heräämiseeni. Olisi ollut hyvä olla joku joka voisi tilanteen varmistaa. Mies ei ole joutunut koskaan lapsia öisin hoitamaan, kun minä otin sen kannan että kun olen kotona niin hoidan yösyötöt ja vaiputukset ym. Enkä kettuillut. Ihan asiallisesti kysyin, että otit unilääkkeen vaikka tiesit että tilanne on täpärä. En kauheasti nyt kaipaisi syyllistämistä. Olen yksin, ei ystäviä, suhteet sukulaisiin miltei olemattomat. Asumme siellä missä mies haluaa, käytämme rahat siihen mitä mies päättää, lomat vietämme kuten hän tahtoo. Ja sitten kun sanon että ai, otit unilääkkeen niin alkaa mykkäkoulu.
Kyllähän tuo ON kettuilua. Enkä nyt sano, että en itse olisi sanonut vastaavassa tilanteessa vieläkin pahemmin, mutta sanon, että sinä todellakin kettuilit ja miehesi ymmärsi sen aivan oikein.
Syy miksi tässä nyt sinua moitin on, että et saa tilannetta muuttumaan, jollet huomaa itsessäsi mitään vikaa. Sinä et voi miestäsi juurikaan muuttaa, mutta itseäsi voit. Rivien välistä on turha jälkikäteen jurputtaa, kun toinen jo on unilääkettä ottanut. Pitää sanoa selvästi etukäteen, mitä toivoo toisen tekevän.
Totta kai miehelläsikin on paljon puutteita ja muutettavaa, en tuolla tarkoita, että sinä olisit ainoa ongelma parisuhteessanne. Mutta helpoten saat muutoksen alulle itsestäsi.
Sinun pitäisi pystyä kertomaan toiveistasi ja pysymään mielipiteissäsi ilman, että mies sinua jyrää. Tai annat itse periksi ja sitten kettuilet jälkikäteen.
Suostuisiko miehesi parisuhdeterapiaan? Kerro miehellesi, että olet väsynyt mökötyksiin ja tajuat, että itsessäkin olisi parantamisen varaa. Teidän ristiriitojen ratkaisutapanne ei vaan TOIMI, jos sinä et uskalla olla eri mieltä ja hilloat kaiken sisääsi ja purskautat sen sitten epäreilusti miehen niskaan piilovittuiluna. Ja jos miehesi mököttää monta päivää yhteen putkeen - hemmetin epäreilua sinua ja lapsianne kohtaan.
Tarvitsisitte ulkopuolista erotuomaria ja apua. Monta kertaa parisuhteessa mies ja vaimo ovat molemmat niin omissa vallihaudoissaan, ettei enää huomaa, miten huonosti kommunikoi ja miten onnettomasti sovittelee ristiriitoja. Siinä olisi juurikin apua ulkopuolisesta terapeutista, joka osaa ehdottaa uudenlaisia keinoja.
Parisuhdeterapiaa voi kysyä kunnastanne, esim. täällä stadissa se on sosiaaliviraston alaisen perheneuvolan palvelu. Seurakunnatkin antavat parisuhdeterapiaa. Terapia on ilmaista, mutta jonot ovat kuukausien mittaiset - kun soitat ajanvaraukseen, terapeutti kartottaa lyhyesti ongelmanne ja arvioi, oletteko akuuttiavun tarpeessa vai pannaanko teidät jonoon.
Joka tapauksessa kannattaa soittaa aikaa HETI. Voit aina mennä sinne alussa yksin, jos mies kieltäytyy tulemasta. Jossain vaiheessa hän kumminkin tulee uteliaaksi ja haluaa tulla "sanomaan oman kantansa".
-6-
Ikinä en enää ottaisi takaisin. Muistan sen ahdistuksen jonka sai aikaan koko perheen ilmapiiriin. Lapset siinä eniten kärsivät, ja itsekin olin hulluuden partaalla. Kannatan eroa, heti paikalla. Meillä murjotusjaksot pitenivät kerta kerralta ja alkoivat lopulta ihan tyhjästä. Älä jää odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä en enää ottaisi takaisin. Muistan sen ahdistuksen jonka sai aikaan koko perheen ilmapiiriin. Lapset siinä eniten kärsivät, ja itsekin olin hulluuden partaalla. Kannatan eroa, heti paikalla. Meillä murjotusjaksot pitenivät kerta kerralta ja alkoivat lopulta ihan tyhjästä. Älä jää odottamaan.
Mietin, että olenko nyt ihan poi tolaltani kun tämä tuntuu niin raskaalta. Mä en voisi koskaan vähätellä toisen ihmisen olemassaoloa niin, että en ottaisi edes puhelua vastaan tai en vastaisi tekstariin.
Kiitos, kirjoitat paljon asiaa.
Terapia olisi varmasti hyvä juttu. Mies onkin jo sanonut, että koska kommunikaatio taitoni ovat niin surkeat hän varmasti teraoiassa voittaisi. En ole kovin innostunut lähtemään terapiaan, joka onkin taistelukenttä.
En myös voisi olla tilanteessa, jossa mies joko tahallaan tai sitten tosissan muistaa niin paljon väärin tai eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, kirjoitat paljon asiaa. Terapia olisi varmasti hyvä juttu. Mies onkin jo sanonut, että koska kommunikaatio taitoni ovat niin surkeat hän varmasti teraoiassa voittaisi. En ole kovin innostunut lähtemään terapiaan, joka onkin taistelukenttä. En myös voisi olla tilanteessa, jossa mies joko tahallaan tai sitten tosissan muistaa niin paljon väärin tai eri tavoin.
en ollenkaan ihmettele, että et halua kovin suoraan hänelle antaa kritiikkiä...
Mutta hei: kyllä ammattitaitoinen terapeutti antaa teille molemmille mahdollisuuden sanoa kantansa. Jos olet eri mieltä siitä, mitä miehesi sanoo, sanot vaan, että sinä tulkitsit/muistat asian kylläkin toisin.
Kannattaa myös tajuta, että joskus se mieskin voi muistaa asian oikein, vaikka muistaakin eri tavalla kuin sinä. Hän tulkitsee asioita eri lailla ja katsoo samaa asiaa eri kulmasta - joten tulkintakin voi olla eri, ja silti molemmat puhuvat totta.
Tsemppiä, soita ihmeessä parisuhdeterapiaan.
-6/12-
Murjotus ja mitätöinti on pahimmanlaatuista henkistä väkivaltaa. Olisin ymmärtänyt parin tunnin "miettimistauon", mutta meillä murjotus piteni lopulta kuukausiin. Jouduin lääkitykselle ja sitä ahdistuken määrää on nykyisin vaikea tajuta.
Yritin kysellä mieheltä mikä painaa, tai jos tiesin mistä (pikkuasiasta) murjottaa, miten olisin voinut asian korjata, ei mitään vastausta.
Itselläni meni kirjaimellisesti vuosia hukkaan murjotukseen. Älä sinä anna niin käydä.
Jostakin tämä on alkanut ja se syy pitäisi selvittää ja laittaa asia kuntoon.