Mä en oikeesti kestä enää kun mun mies unohtelee asioita!

Mun mies on tismalleen samanlainen, siis täysin. Ei sen asian kanssa auta muu kuin elää ja yrittää ottaa huumorilla vaikka monet kerrat ollaan kyllä saatu luovia asioita oikein urakalla kun avaimet, lompakko mikä lie nyt onkaan kyseessa on hukassa.. Eilen oli pankkitunnukset ja niitähän etittiin

Siis totaalisesti kaiken. Se on sataprosenttisen hajamielinen, ei tarkoituksellisesti huolimaton tai välinpitämätön, mutta noin käytännössä täysin vahdittava. Jääkaapin ovi saattaa jäädä päälle, vesiletku pihall valumaan tunneiksi, jos joku keskeytys tulee, hammaslääkäriin meneminen unohtuu, vaikka puolta tuntia ennen on tullut puhelimeen muistutus, ei ikinä koskaan tiedä, missä avaimet, puhelin tai lompakko on, muistutan lähteissä seitsemän kertaa ottamaan jonkin asian mukaan, mutta eipä sitä silti lopulta mukana ole kuitenkaan, soitan sille työmatkan varrelta ja pyydän hakemaan kaupasta jotain, vartin päästä se on kotona, eikä kaupassa tietenkään ole muistanut käydä, vastaavia esimerkkejä on lukemattomasti.



Tiedän, tämä voisi olla täysin raivostuttavaa, mutta en itse suhtaudu siihen niin. Tiedän, että mieheni kärsii siitä itsekin, eikä missään tapauksessa unohtele tai jätä tekemättä asioita tahallaan tai välinpitämättömyyttään. Mieheni on tietynasteinen nero, ainakin joku superälykkö meihin tavallisiin kuolevaisiin verrattuna. Ei kvanttifyysikko, mutta ainutlaatuinen ja uniikki omalla alallaan. Mun on täysin mahdotonta tavoittaa hänen päänsä sisällä jatkuvasti liikkuvia kaavoja, koodeja, laskelmia, rakennelmia, sellaisia, joita prosessoi unissaan ja keskellä yötä herää laskemaan tai piirtämään, kun keksii ratkaisun johonkin mystiseen ongelmaan. Menee noin kilometrin verran mun ymmärryskykyni yli, itse kun olen tällainen totaalinen rationalisti, realisti ja jalat maassa-tyyppinen.



Pidän tätä hienona ja mykistävänä lahjakkuutena, ken sellaiseen pystyy, saakoon anteeksi käytännön lankojen käsistä lipsumista, minä voin pitää niistä huolta. Suhteemme alkuaikoina mieheni oli erittäin epävarma ja huolissaan siitä, voiko tuollainen arjen asioissa totaalisen hajamielinen koskaan kyetä parisuhteeseen, kykeneekö kukaan elämään sellaisen vierellä. Tiedostaa siis itse täysin ongelmansa ja sen, miten se vaikuttaa kaikkeen käytännön elämään. Tiesin siis täysin mihin lähdin, kun suhteeseen hänen kanssaan ryhdyin. Tässä vuosien saatossa meille on muodostunut omat tapamme toimia ja hoitaa arjen asiat ja käytännön järjestelyt ja olemme saaneet asiat sujumaan hyvin. Aina välillä tulee jotain hässäkkää, mutta raivostumisen sijaan useimmiten jaksan suhtautua siihen rakkaudella.



Mieheni on monella tavalla hyvin erityislaatuinen ja –tarpeinen, ajoittain raskas ja liki holhottavakin, mutta ihan tavattoman rakas ja täydellinen mulle, suhteemme on hieno ja taspainoinen vaikka kirjoitukseni perusteella se varmasti kuulostaa käsittämättömältä. Tämän hienon suhteen hintana on vaan se, että käytännön vastuu on täysin minulla ja minun on se hyväksyttävä ja jaksettava.



Toivotan siis ap:lle tsemppiä unohtelevan miehen rinnalla!

tuo kolmosen kollega:)

Oli taas niin surkea aloitus kuin vain voi olla, mutta millaisista asioita on kyse? Jos vaimo kertoo, että on kampaaja tms. tulossa tai jotain hänen sukulaisiin viittaavaa, niin todennäköisesti unohdan koko asian samantien. Ei miehiä tuollaiset asiat kiinnosta (joo joo, poikkeuksia löytyy), mutta pääosin moni naisille tärkeä asia unohtuu helposti. Ja se johtuu ihan siitä, että ei ole mitään motivaatiota muistella niitä asioita. Eri asia on tuo kolmonen kertoma tilanne, jossa voi olla kyse jo jostain sairaudesta.

Ja täytyy myöntää, välillä se jurppii ihan mielettömästi! Mutta ihana mies, eikä todellakaan tahallaan unohtele. Tuntuu itestäni vaan pahalta, että pitääkö mun sit koko ajan nalkuttaa, että jotain tapahtuisi joskus?



Mulla on tähän teoria :) Miehet on tottunu jo niin pitkään siihen, että naiset muistuttaa niitä asioista ja hoitaa muutenkin ihan liikaa asioita miesten puolesta, niin evoluutio on muokannut pikkuhiljaa miesten ajattelu erilaiseksi :)



Tän kanssa ei voi muut kun vaan elää.

Ja täytyy myöntää, välillä se jurppii ihan mielettömästi! Mutta ihana mies, eikä todellakaan tahallaan unohtele. Tuntuu itestäni vaan pahalta, että pitääkö mun sit koko ajan nalkuttaa, että jotain tapahtuisi joskus?

Mulla on tähän teoria :) Miehet on tottunu jo niin pitkään siihen, että naiset muistuttaa niitä asioista ja hoitaa muutenkin ihan liikaa asioita miesten puolesta, niin evoluutio on muokannut pikkuhiljaa miesten ajattelu erilaiseksi :)

Tän kanssa ei voi muut kun vaan elää.

Harmi vaan että koko homo sapiens -suvun yhteiskuntarakenne oli ensimmäiset 40000 vuotta miesvaltainen, jossa mies teki päätökset ja pyöritti kaikkea. Naisen paikka oli laittaa ruokaa ja hoitaa jälkikasvua. Mies metsästi ja kävi töissä, perusti yrityksiä, jne.

Ei ole provosointia, vaan silkkaa historiantuntemusta.

Minä unohtelen, mieheni unohtelee, lapsemme unohtelee ja työkaveritkin unohtelee, joka päivä jotakin. Mitä sinä unohdit tänään tai tulet unohtamaan, et voi tietää?!



Olisikohan miehesi ihan inhimillinen ihminen?

Ja täytyy myöntää, välillä se jurppii ihan mielettömästi! Mutta ihana mies, eikä todellakaan tahallaan unohtele. Tuntuu itestäni vaan pahalta, että pitääkö mun sit koko ajan nalkuttaa, että jotain tapahtuisi joskus?

Mulla on tähän teoria :) Miehet on tottunu jo niin pitkään siihen, että naiset muistuttaa niitä asioista ja hoitaa muutenkin ihan liikaa asioita miesten puolesta, niin evoluutio on muokannut pikkuhiljaa miesten ajattelu erilaiseksi :)

Tän kanssa ei voi muut kun vaan elää.

Harmi vaan että koko homo sapiens -suvun yhteiskuntarakenne oli ensimmäiset 40000 vuotta miesvaltainen, jossa mies teki päätökset ja pyöritti kaikkea. Naisen paikka oli laittaa ruokaa ja hoitaa jälkikasvua. Mies metsästi ja kävi töissä, perusti yrityksiä, jne.

Ei ole provosointia, vaan silkkaa historiantuntemusta.

No kyllähän minäkin historiaa tunnen. Hieman huumoria nyt vaan tähän aamuun :)

6

Y-kromosomi on hiipumassa ja miehet ovat kuolemassa sukupuuttoon tulevaisuudessa.

Nostan vanhaa aihetta, koska turhaan kirjoitan uutta kun tämä niin hyvin sopii.

Eli mieltäni kaivaa se, milloin tällaisesta "nuoruus/aikuisiän" hajamielisyydestä pitäisi olla huolissaan? Olen itse välillä suhtautunut siihen luonteenpiirteenä, mutta nyt olen alkanut pelätä, että koska mies on tuollainen nyt, niin vanhuusiällä (tai keski-iässä) hän varmaan sairastuu alzheimeriin/dementiaan, enkä halua häntä kyllä sitten hoitaa asian vuoksi, kun ei itseä tunnu asia nytkään haittaavan.

Eli missä menee normaalin hajamielisyyden ja unohtelun raja ja milloin kannattaa huolestua, jos nuori/aikuinen ihminen unohtelee asioita???

Vanha ketju, mutta aihe ei vanhene. Saman kysymyksen kysyn minäkin:

"Eli missä menee normaalin hajamielisyyden ja unohtelun raja ja milloin kannattaa huolestua, jos nuori/aikuinen ihminen unohtelee asioita???"

Meillä vaimo on hajamielinen ja kaikenlaista unohtelua ja hakemista päivittäin. Lahjakas monin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Y-kromosomi on hiipumassa ja miehet ovat kuolemassa sukupuuttoon tulevaisuudessa.

Niinpä. Huomattava osa varsinkin suomalaisista miehistä ei enää näytä juurikaan miehiltä, verrattuna esimerkiksi tyypilliseen mu sli mi mieheen?

Ei parta pahoille (tässä = huonoille, heikoille) kasva, turpajouhet joutaville.