Miksi nimen pitäisi sopia johonkin "kansainväliseen" suuhun?

Mutta toki loytyy myos 3 Lucaa ja pari Noahia...

Ja sain vähän samanlaisia kuittailuja kun lapsillani on perisuomalaiset nimet. Ja sitten kehuttiin niitä omien lapsien "hienoja" ja kansainvälisiä nimiä. Mutta arvatkaapa mitä, lapseni aloittivat paikallisessa Suomi-koulussa, ja sieltä löytyy mm. Kerttu, Juha, Matti, Martti, Oskari, Tuisku, Tuuli jne. Ei yhtäkään Oliviaa tai Jadea tai Lucaa tms., siitä huolimatta, että suurin osa on jopa syntynyt täällä! Eli ihan päinvastoin, ne ketkä ovat ihan oikeasti kansainvälisiä, haluavat pitää kiinni omista juuristaan! Ne jessicat ja jasminit ja mikaelit on sitten asia ihan erikseen, ja saa esittää sitä "kansainvälisyyttään" siellä Suomessa ihan rauhassa.

Pitää olla olevinaan hyvää pataa Eu:n sääntöjen ja nimien kanssa. Ja koska suomi on vähemmistö eu:ssa niin meidän,on joustettava ja tehtävä muiden olo ja,ymmärrys helpoksi.

ulkomailla, niin on kätevää, että lasten nimet ovat, vaikkakin suomenkieliset, niin sellaiset että niillä on ulkomaalaiset sisarnimet olemassa ja helposti tunnistettavaissa.

Itsellani on nimi joka on Suomessa tyylia, Pirkko, Taina, Raija. Olen asunut USA:ssa kohta 18 vuotta ja on niin mukavaa kun ihmiset kehuvat nimeani joka on taalla niin uniikki ja kuullostaa eksoottiselta. Ainut hankaluus on nimeni j-kirjain, jonka saa tankata ihmisille moneen kertaan, koska se lausutaan niin eri tavalla.

Mutta kuten jo sanoin, eri vanhemmilla on eri kriteerit nimen annossa, ei siina mitaan. Kukin tyylillaan.

Itsellani on nimi joka on Suomessa tyylia, Pirkko, Taina, Raija. Olen asunut USA:ssa kohta 18 vuotta ja on niin mukavaa kun ihmiset kehuvat nimeani joka on taalla niin uniikki ja kuullostaa eksoottiselta. Ainut hankaluus on nimeni j-kirjain, jonka saa tankata ihmisille moneen kertaan, koska se lausutaan niin eri tavalla.

Mutta kuten jo sanoin, eri vanhemmilla on eri kriteerit nimen annossa, ei siina mitaan. Kukin tyylillaan.

J ? Jaana, Johanna ?

Vierailija - 05.03.12 12:30 (ID 14412348)Itsellani on nimi joka on Suomessa tyylia, Pirkko, Taina, Raija. Olen asunut USA:ssa kohta 18 vuotta ja on niin mukavaa kun ihmiset kehuvat nimeani joka on taalla niin uniikki ja kuullostaa eksoottiselta. Ainut hankaluus on nimeni j-kirjain, jonka saa tankata ihmisille moneen kertaan, koska se lausutaan niin eri tavalla.

ja sitten toi Jaana: ei sitä voi verrata Pirkkoon tai Raijaan - se on ihan eri sukupolven nimi.

plääh, mua näyttää taas ärsyttävän kaikki - täytyy poistua täältä. Moikka!

Kaikki mikä viittaa suomalaisuuteen tai suomen kieleen on rumaa, häpellistä ja junttia.



Mutta jos lapselle antaa ruotsinkielisen nimen ja laittaan ruotsinkieliseen kylpyyn ja tarhaan ja kouluun, niin johan aukeaa taivaanportit!

Se vain jurppii, kun meidän lasten perisuomalaisia nimiä on haukuttu sillä perusteella, ettei ulkomailla tiedetä miten ne lausutaan. Ollaan kummatkin suomenkielisiä eikä aiota muuttaa ulkomaille... En ymmärrä miksi meidän pitäisi lapsen nimetä kansainvälisesti "kaiken varalta"...

T. Ap

Ei teidän tarvikaan. Mitä tuolla päätäsi vaivaat, ainahan ihmisillä on sanomista kaikkeen mitä muut tekee. Meillä on kansainväliset nimet juuri siksi että aiomme muuttaa ulkomaille.

Ja musta se on vaan hauskaa, vaikka ihmiset joutuu kysymään mun nimen aina noin kymmenen kertaa ja melkein kukaan ei osaa lausua sitä. (Ja sukunimi onkin sitten täys mahottomuus, kun se on niin pitkä ja niin suomalainen). On ainakin uniikki. Suomalaisia kun on kuitenkin niin vähän (ainakin mun "piireissä") niin oon sitten vaikka se "pitkä ja eksoottinen blondi suomalainen"... :D Toka nimi on vähän kansainvälisempi (tai et sille löytyy vastine), niin kokeilin sitä yhen päivän, mut se ei tuntunu yhtään omalta, enkä tunnistanu itteeni kun mua kutsuttiin.

ainakin jenkeissä. Esim. Kaija. J alkuiset sanotaan vaan niinku tsei tsei lehto.

t. usalainen

J ? Jaana, Johanna ?

Vierailija - 05.03.12 12:30 (ID 14412348)Itsellani on nimi joka on Suomessa tyylia, Pirkko, Taina, Raija. Olen asunut USA:ssa kohta 18 vuotta ja on niin mukavaa kun ihmiset kehuvat nimeani joka on taalla niin uniikki ja kuullostaa eksoottiselta. Ainut hankaluus on nimeni j-kirjain, jonka saa tankata ihmisille moneen kertaan, koska se lausutaan niin eri tavalla.

ja sitten toi Jaana: ei sitä voi verrata Pirkkoon tai Raijaan - se on ihan eri sukupolven nimi.

plääh, mua näyttää taas ärsyttävän kaikki - täytyy poistua täältä. Moikka!

mun nimen jatkuva tavaaminen. Ja silti suurin osa lausuu sen päin honkia. Aluksi se menetteli, mutta sitten rupesi niin nyppimään, että muutin etunimen kirjoitusmuotoa. Siis tyyliin Raija -> Raya. Ei vaan aina jaksa vääntää... Sukunimeni vaihdoin avioituessa, ja jos joku nyt väittää, että haluan unohtaa/peittää suomalaiset sukujuureni, niin hoopee!



Lapsillani on suomalaisversiot nimistä, jotka löytyvät molemmilla kielillä helposti lausuttavina/kirjoitettavina. Ja niitä valittaessa mietittiin tosiaan mitkä olis kauniita ja käytännöllisiä ja missä ei olis 'kummallisia' kirjaimia kummankaan kielestä. Mieheni siis ei ole amerikkalainen vaan ihan muualta, ja tuossa kielessä on paljon omia, erilaisia kirjainmerkkejä.

hankala, koska se lausutaan englantilaisittain (vrt Joanna, jossa se pehmeä suhuäänne alussa). Ransakakielisillä on samatapainen oletus. Skandinaavit lausuvat suunnilleen samoin kuin suomalaiset. Mutta jos sanoo, että nimi lausutaan kuin J olisi Y, englantilaisella tuulee aika lähelle. Samoin loppuhenkosen saa aikaan laittamalla nimen perään h-kirjaimen (t. Johanna, jonka nimi tulee britiltä aika oikein, jos sen käskee lausumaan kuin Yohan-nah)



Minusta nimen kansainvälisyydellä ei ole juurikaan väliä. Helpottaahan se muistamista ja oikeinkirjoitusta, jos nimi on Anna eikä Kastehelmi, mutta aika marginaalista. Ja eksotiikka on kivaakin. Itse maailmalla asuneena ja monikulttuurisessa työssä toimivana annoin lapsilleni hyvinkin suomenkieliset nimet. Lyhyehköt tosin.