Lapset harrastetaan pilalle!

Hirvittää sekä sukulaisen että naapurin lapsien harrastusrumba. Lapset ovat silminnähden väsyneitä, mutta vanhemmat eivät sitä huomaa tai eivät välitä, koska ovat itsekin väsyneitä. Kesän jälkeen valitaan luottelosta joka illalle jollekin jotain harrastusta ja jo syyskuussa alkaa marmatus ja huokailu ajan puutteesta. Lapsille kiukutellaan, kun eivät ole valmiita sovittuna aikana, kun vanhempi tulee omasta harrastuksesta hakemaan heitä jne.. Nyt flunssa-aikana lapset viedään heti kuumeellistä päivää seuraavana päivänä tunnin kahden treeneihin. Etteivät mene maksut hukkaan. Sitten ihmetellään, kun on sairauskierre valmis. Mikä vanhempia vaivaa? On muuten todella kiva saada kylään näitä perheitä. Heidän lapset eivät osaa olla sekuntiakaan paikoillaan, mikään ei kelpaa eikä mikään leikki riitä. Ihankuin heillä olisi jokin sätkytauti, tuolisssa ei voi istua sekuntiakaan paikoillaan. Eivät lapset pitkiä aikoja viihdy paikoillaan tietenkään -eivät meidänkään. Mutta kyllä meillä mehulasin mittainen hetki osataan olla nätisti -kotonakin.

Ei aina höntsätä joka suuntaan ja ovelta toiselle. Oteta ja jätetä. Vaan ne jutut joita on haluttu harrastaa, hoidetaan. Siellä opitaan keskittymään, uusia taitoja, sosiaalisia taitoja ja lisäksi lajiin liittyviä juttuja.



Onko ap nyt sitä mieltä että se että jaksaa istua mehulasin ääressä johtuu siitä että on saanut mennä kaduilla mielin määrin?

Tuntemani 2-luokkalaiset pojat ainakin on oppineet katujen tavat ostarilla roikkuessaan. Mutta ovat kaiketi onnellisia kun eivät saa harrastaa, eivätkä ehkä haluakaan.

Kaikki harrastavat lapset ovat aropupuja,jotka eivät osaa olla yhtään paikallaan (ja myöhemmin varsinkin jääkiekkoilijat juovat kaljaa ja käyttävät nuuskaa)



ja sitten taas harrastamattomat lapset ovat niitä,jotka notkuvat ostoskeskuksissa haistattelemassa vanhuksille.



Itse tunnen ainakin fiksuja lapsia, jotka harrastavat kuten myös heitä, jotka eivät.

Lasketaanpas arkipäivän vuorokauden ajankäyttö: 10 tuntia uneen, 5 tuntia kouluun, 1 tunti koulumatkat, 1 tunti läksyt ja välipala, aamupala+aamutoimet ja iltapala+iltaoimet 1 tunti, päivällinen ja kotityöt 1 tunti.



Yhteensä: 19 tuntia



Jäljelle jää 5 tuntia, jos siitä viettää 1,5 kaverin kanssa (ulkoillen tai huonolla säällä sisällä), 1,5 perheen parissa ja 2 tuntia harrastuksessa, niin mistä se harrastusaika on pois.



Mitä sen lapsen pitäisi tehdä vielä lisäksi?



Pelata tietokonetta/pelikonsoleita/tuijottaa telkkaria? Niin päivinä kun ei näe kaveria, on aikaa myös ruudun tuijotukseen tai vaan olla ja tylsistyä (=keksiä itse ja olla luova) ja viikonloput ovat tietysti vapaampia kun ei mene ollenkaan kouluun aikaa.



Mitä tulee jaksamiseen, niin tässä pätee sama kuin aikuisillakin, sohvaperunaäiti se ei jaksa raahata ahteriaan juuri lenkille, hyvä jos kerta viikkoon jonkun pienen pyörähdyksen ja silti on niin väsynyt ja vetämätön. Sen sijaan aktiivinen aikuinen joka liikkuu paljon liikkuu mieluusti lähes joka päivä niin työmatkat kuin vielä harrastukset ja jaksaa vielä kotonakin olla pirteä.



Sairastamiset on asia erikseen ja puolikuntoisena pitää tietysti aina malttaa levätä. Tässä kuitenkin on muistettava joku maalaisjärki pitää mukana. Ei nuha ja 37 asteen lämpö edellytä liikunnan välttämistä. Sarasvuohan puhui juuri asiaa tästä "saikuttelubuumista", kun ollaan saikuilla pienimmästäkin ja lapsestahan asti ne asenteet opitaan.



Ei muuta kuin kalenteri harrastuksia pullolleen, sieltä sitä pääomaa ja taitoja kerttuu, ei sohvalla olemisesta ja pleikan peluusta. Ja ihan pienistä kolotuksista ja nuhista ei pidä välittää, niitä tulee ja menee.