Olis ihana sairastua syömishäiriöön
esim. anoreksiaan. Sairastin nuorena bulimiaa ja bulireksiaa ja vaikka tiedän että tämä ajattelutapa on täysin sairasta, haluan taas sen tunteen kun pystyin hallitsemaan omaa kehoani omalla sairaalla tavallani. Tiedän tarvitsevani apua ja olen yrittänyt hakea sitä, kirjoitan tätä siksi että haluan olla rehellinen omista sairaista ajatuksistani. Niin ja tämä ei ole provo, olen ulospäin tavallinen kolmen lapsen kotiäiti ja sosiaalinen ihminen jolla on ystäviä ja mies jota rakastan.
Nämä ajatukset ovat kuiten mielessäni päivittäin enemmän ja enemmän ja saatan välillä itkeäkin koska kaipaan sitä tunnetta kun tunsin luut ja jänteet ja vyötärö oli niin kapea että sormienpäät koskettivat toisiaan kun kietoi sormet ympäri.
Koita ajatella nyt lastesi parasta. Niillä kauheilla olotiloilla mitä noista sairauksista tulee on todella hirveää yrittää hoitaa heitä. Kun kurkkua polttaa, mahaan sattuu ja myllertää, on heikko ja kuumeinen olo, ei meinaa pysyä tolpillaan... Ja se ei häivy mihinkään niinkuin tavallinen tauti. Haluatko todella että lapsesi joutuvat seuraamaan tuota? Vaikka asioista puhuttiaisiinkin avoimesti, lapset näkevät kyllä että äidillä ei ole kaikki hyvin, ja se luo turvattomuuden tunnetta, saattaa jopa luoda heille isompia ongelmia.
Nyt heti yrität päästä jonkun auttavan tahon kanssa tekemisiin, soita johonkin sh-neuvontaan tai mene paikan päälle, jos on mahdollisuus. Jos aiemmin hoitanit lääkäri on sanonut ettei ongelmaa ole niin heti toiselle lääkärille tai ylemmälle taholle valitus. Jos on historiaa sh:sta niin ehdottomasti pitäisi ottaa aina vakavasti jos samanlaiset ajatukset tulevat takaisin.
Kontrollin halu on ymmärrettävää stressaavassa elämäntilanteessa, mutta yritä johtaa sitä johonkin muuhun kuin kroppaasi. Se on vaikeaa, mutta voi pelastaa paljon.