3-vuotias änkyttää, mikä avuksi?

Se menee ohi.

Meidän molemmilla lapsilla on ollut änkytysvaihe. Vanhempi änkytti yli vuoden ja nuorempi ehkä n. puoli vuotta. Sit ne meni vaan itsekseen ohi.

Jos on ajoittaista änkyttämistä pikkulapsivaiheessa. Mun poika änkytti parivuotiaana kuukauden kaksi, nyt on kolme ja sama alko uudestaan. Alkutavuja toistelee. Tyttö ei änkyttänyt. Siitä ei kannata piitata yhtään mitään. Jos jää pahasti jankkaamaan jotai sanaa, niin lausu se itse loppuun, mutta älä puutu yhtään millään tavalla muuten.

Se menee ohi.

Änkytystä on monenlaista, joten kannattaisi ottaa selvää. On ikävää jos jää änkyttäjäksi koko elämänsä ajaksi, vaikea valita esim. työtä ja koulussa kiusataan ihan väistämättä.

pitkän aikaa (oli myös R-vika). Ja yritettiin tehdä kotiharjoituksia, mutta tyttö ei ollut kovin halukas yhteistyöhön... aikakaan änkytys sitten meni ohi, luulen että aika auttoi enemmän kuin puheterapia. Luojan kiitos se lopulta lakkas, puheesta ei meinannut saada mitään selvää, vaikka typy oli puhunut jo ihan selvästi ennen tuota änkkäkautta. Mene ja tiedä, mutta änkytys alkoi heti pikkuveljen syntymän jälkeen...

Mutta 3-vuotiaan änkytys on useimmiten ohimenevää eikä siihen pidä puuttua.

pt ohje oli minulle, että minun pitää hidastaa puhetahtia ja se sana mitä änkyttää toistaa.

Eli jos yrittää sanoa poika ja sano po po po po po poika, niin siihen perään itse sanoa poika. Että lapsi kuulee sen miten se sana oikein sanotaan. Mutta pääasia oli se että hidasta omaa puhetta ja että ei tarvi olla huolissaan ;)

änkytä. Pientä änkytystä ollut 6-9 vuotiaana. Nyt ei ainakaan puoleen vuoteen.

Tic-oireita on jopa 50%:lla lapsia ohimenevästi. Samoin änkytys osalle tosiaan ohimenevä vaihe.

Hyvä ystäväni änkyttää pahasti, ja se änkytys on kyllä ollut aina ihan toisenlaista kuin lapseni änkyttäminen.

Änkytys alkoi nopeasti ja lapsi myös itse sen huomasi ja kysyi miksi ei osaa puhua.



Nauraa ei saa, auttaa ei saa, annetaan lapsen kaikessa rauhassa sanoa vaikka se on vaikeaa.

Mikäli ei tahdo onnistua yrityksistä huolimatta, silloin voi auttaa esim. huomaamatta ja varovaisesti vaihtamalla puheenaihetta.



Annetaan lapsen siis änkyttää ja mahdollisimman vähän kiinnitetään asiaan huomiota.



Nämä olivat kahden eri puheterapeutin ohjeet. Aluksi tietysti kysyimme lapselta, että miksi änkytät ja muutenkin oltiin ihmeissään ennen kuin saimme ohjeet.



Änkytys loppui noin 4 kuukauden päästä nopeasti.



Puheterapeutti sanoi, että nyt on lapselle tullut "liikaa kuormitusta tiedon saannissa", että eivät kerkeä aivot käsittelemään. Lapsi silloin kyselikin ihan kamalasti kaikista asioista.



Sitten vähän toppuuteltiin sitä kysymystulvaa ja sanoimme joihinkin asioihin, että pienten ei tarvitse ihan kaikkea vielä tietää.



Änkytys oli meillä tosi pahalta kuulostavaa ja suretti silloin kovasti lapsen puolesta, kun näki että lapsikin oli siitä pahoillaan.

johtuu jostain tiettyä kohtaa, aivoista, sitähän on tutkittu. kehittyy toisilla hitaammin toi kohta joka tota säätelee. ei kannata kiinnittää huomiota liikaa eikä laittaa sanoja suuhun, vaika kestää kauemmin. voi loppuakin ajan kanssa.