Lue keskustelun säännöt.
Mä olen kateellinen mun uudelle miesystävälle. Hänellä ei ole lapsia,
01.03.2012 |
ja hän urheilee joka päivä. Olen niin kateellinen siitä, että hän voi jokaisen työpäivän jälkeen lähteä juoksemaan, salille tai uimaan. Ja niin hän tekeekin. Mä puurran arkea lasten kanssa. En haluaisi häntä todellakaan miksikään avuksi tähän rumbaan. Mutta olen vaan niin kade. Niin, että tunnen välillä vihaa hänen vapauttaan ja sitä kautta häntä kohtaan. Onko muita samassa tilanteessa?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä siinä voittopuolella olet. Mies on suostunut kimppaan naisen kanssa, jolla on jo lapsia. Heikko tilanne hänellä. Joutuu kohta vieraan lapsia kasvattamaan (ainakin vähän on pakko, jos yhteen muutatte.)
Miten olet hoitanut asiasi niin huonosti, että olet tuossa tilanteessa? Jos lastesi isä(t) on elossa niin luovu sankariäidin roolistas ja ala vaikka viikko-viikko -systeemiin. Kaikkea kun ei voi saada.
Pidän mun elämästäni, lapset on ihania, on ohjelmaa ja säpinää. Mutta omaa harrastusaikaa ei tosiaan ole, eikä vapautta mennä ja tulla.
Kun menen miesystävän luo, siellä on hiljaista, askeettista, asunto on keskustassa eli hetkessä pääsee leffaan tai syömään.
Onhan näiden yhteensovittelussa työtä, ihan eri maailmat. Mutta pikkuhiljaa.. Enkä itsekään ollut tajunnut, että miesystävä oli vähän kateellinen mun elämästä, porukkaa on ruokapöydässä ja yökylässä miloin ketäkin, oli vauhtia ja hassuja tilanteita, mutkatonta yhdessäoloa. Hänestä tää oli kovin eksoottista :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ymmärtänyt.
7 kanssa samoja fiiliksiä. Rakastan lapsiani ja elämääni. En haluaisi olla miehen tilanteessa. Mutta tunnen silti jotain outoa kateutta,, Varmaan mieskin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt jotain.