Mies lihoo ja lihoo. Mitä tehdä?
No niin, näinpä sitten miehen lääkärintodistuksen sattumalta. Ja näkeehän tuon silmilläkin :( Tilanne on siis se, että rakas mieheni on lihonut parissa vuodessa noin 35 kiloa. Hänen mittansa ovat nyt 190 cm ja 115 kiloa.
Minulla on lihava mies. Haluaisin takaisin entisen mieheni. Ennen kuin vittuilu alkaa, korostan, että eniten toivon tätä ihan terveyden vuoksi. Meillä on kolme lasta ja haluan että heillä on isä ja minulla ihana puoliso myös kymmenen vuoden päästä. Toisaalta toivon kyllä myös, että mies olisi yhtä komea kuin ennen. Nykyään huomaan vähän häpeäväni häntä toisinaan, vaikken tosiaan haluaisi.
Mies ei halua aiheesta puhua, vaan väittää olevansa tyytyväinen tilanteeseen. Pitäisikö siis antaa asian olla?
Olen koittanut osaltani kokata kevyemmin ja meillä syödään suht terveellisesti, mutta kun illallinen on syöty ja lapset nukkumassa, mies kokkaa istelleen vielä toisen illallisen, joka ei sitten olekaan terveellisimmästä päästä. Kuten eivät välipalatkaan tai työlounaat muiden "mahakkaiden poikien" kanssa...
Ja joo, olen pahoina hetkinä sanonut myös loukkaavasti, eli mies kyllä tietää,e ttä toivon hänen laihtuvan.
Antaisinko siis vain olla?
Kommentit (7)
pitkä mies, ja ihan sen painoinen kun kuuluukin, jos on oikeasti painanut 80, on kyllä ollut hoikka. Toki suunta on huono, eikä enää kauhesti saisi massaa kasvattaa, ja jos tolla tahdilla lihoo niin vuoden-parin päästä on jo huolestuttavissa lukemissa, eli ihan oikein puuttua asiaan ajoissa.
No sitten asiaan. Asiasta huomauttelu ja ruokailuista tuhahtelu tuskin auttaa asiaa, riippuu tietysti miehen luonteesta. Tiedätkö onko sillä miehellä ihan oikeasti nälkä vielä illalla? Usein tollanen ruuan mättäminen illalla on lähinnä tylsyyttä ja tapa, josta saattaisi päästä eroon, kun keksisi muuta tekemistä. Se perheen kanssa nautitta illallinen voisi olla miehellekin täyttävä, eli saisi syödä paljon ja täyttävää ruokaa, ja sitten sen jälkeen ei enää söisi, vaan keksisitte jotain kivaa puuhaa.
Lisäksi voisit itsekin panostaa tervelliseempään elämään yhdessä miehen kanssa, harrastaa yhdessä liikuntaa, tehdä terveellistä ruokaa myös miehen mieltymysten mukaan jne.
Yksi iso ongelma on myös se, että ruokailutilanteet alkavat väkisin muuttua jotenkin kireiksi. Tyyliin mies kaivaa kaapista juuston ja metwustin ja leikkaa niistä puolet lautasen raunalle, koska "salaatista ei tule kylläiseksi" (vaikka siis pääruokaakin on). Ja minä katson pahasti (vaikka koitan olla normaali, mutta ahistaa) ja sitten vanhin tyttö kysyy, miksi olen kiukkuinen isälle...
Et sinä voi nalkuttamalla pakottaa toista laihtumaan jos hän itse ei halua. Monet ihmiset hyväksyvät itselleen vanhemmiten jonkinasteisen ylipainon ja ovat ihan tyytyväisiä niin. Jos ei ylipaino ole sairaalloista, ei siitä kauheasti terveyshaittojakaan ole.
190/115 on jo aika lihava, jos kyse ei ole ollenkaan lihaksista. Mies on aina ollut hoikka "kukkakeppi", eri asia tietysti olisikin, jos olisi jotenkin "raamikas". Mutta jos 35 kiloa tulee parissa vuodessa pelkkänä läskinä, musta jotain on vialla.
Ja en siis tosiaan itse ole mitenkään laihuuden ihannoija tai muuta, omat mitat ihan normaalit mammamitat (ollaan molemmat lähemmäs 40) 170/63.
Mulla ei energia riitä valmistamaan enää yhtään enempää ja mielikuvituksellisempia terveellisiä arkiruokia, jotka kelpaavat lapsille ja miehelle, jos mies pari tuntia illallisen jälkeen joka tapauksessa lykkää pussin ranskalaisia uuniin ja paistaa muutaman pihvin kermakastikkeessa...
Eikä myöskään harrastaa liikuntaa miehen kanssa. En ole liikunnan ystävä itsekään, arkiliikunta saa riittää.
Mutta kiitos, kun yritit auttaa :)
samantyyppistä tilannetta, noin paljon kiloja ei VIELÄ ole miehelle kertynyt. Mutta ymmärrän fiilikset.minä rakastuin itsestään huoltapitävään hyväkroppaiseen mieheen.nyt on tilalla edelleen urheileva mies,mutta ruokavalio on ihan retuperällä ja mies syö myöhään illalla + yöllä rasvasta settiä.uunimakkaraa,pekonia,ranskalaisia ym. ja minua se ahdistaa. itse olen hyvin urheilullinen ja ruokavaliosta huolta pitävä, se meitä alunperin yhdistikin. hienovaraisesti otin asian esille, kysyin ihan syitä ruokavalion muuttumiseen, kun ennen niin tarkka oli asiasta. selvisikin että on itsekin ahdistunut tilanteesta ja nyt mies koittaa pikkuhiljaa skarpata. koitan tukea siinä tekemällä ruoat ja houkuttelemalla lenkille ym. salilla käykin ahkeraan.
sitä miestäsi. Sitä sä itsekin kaipaisit tossa tilanteessa.
tiedä, mutta meillä on sama ongelma.
t.Sarppa