Kielikylvystä kysymys
Eli viisivuotias poikamme aloitti kolmisen kuukautta sitten englanninkielisessä päiväkodissa. Hoitajat puhuvat/ymmärtävät vain englantia, mutta lapset puhuvat keskenään myös suomea. Suurin osa lapsista on aloittanut päiväkodissa jo aivan pienenä, joten puhuvat hyvää englantia. Kun tiedustelimme onko mahdollista aloittaa myös viisivuotiaana, saimme vastauksen että se kyllä onnistuu.
Nyt sitten saamme päivittäin hoitajilta huolestuneita kommentteja kuinka he säälivät lastamme joka ei ymmärrä tarpeeksi ja että he eivät saa häneen kontaktia ja hän tuntee olonsa (heidän mukaansa) varmaan turhautuneeksi. Lapsemme on hiljainen, mutta olen häneltä kotona kysellyt vähän sanoja ja mielestäni hän on oppinut paljon sanoja ja sanontoja. Hän ei vielä puhu, mutta ymmärtää jotain. Toki jos päiväkodissa luetaan esimerkiksi satua tai keskustellaan jostain aiheesta, niin hänellä menee varmaan paljon ohi. Pienempien ryhmässä englannin opetus aloitetaan niin että samat asiat sanotaan suomeksi ja englanniksi.
Kysymykseni kuuluukin että onko jollain toisella kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta? Mietin miten lapset esim. ulkomailla oppivat englantia, kun kerran suomenkielistä kääntäjää ei ole. Poika menee suht mielellään hoitoon, tietysti välillä vähän protestoi koska luonnollisesti se on raskaampaa olla vieraskielisessä hoidossa. Iltapäivisin on haettaessa aina iloinen ja on saanut kavereita myös hoidosta.
Me emme nyt vanhempina vaan tiedä siirtääkö hänet suomenkieliseen päivähoitoon vai mitä tehdä. Mielestäni on päiväkodiltakin omituista odottaa että kolmen kuukauden jälkeen lapsi puhuisi paljon ja ymmärtäisi pitkiä satuja. Pojalla ei ole suomenkielen tai muun osaamisen kanssa ongelmia, osaa jonkin verran lukeakin suomeksi.
Kommentit (16)
muuttaessaan ulkomaille, että oli lapsi minkä ikäinen tahansa niin se laitetaan ko maan kieliseen joko kouluun tai päiväkotiin, sinne vaan paikallisten sekaan. Kyllä se kieli sieltä jossain vaiheessa tulee. Ei voi olettaa että täysin suomalainen lapsi ymmärtäisi heti jnkun vieraan kielen.
Asun Vaasassa. Vaasa on kuuluisa kaksikielisyydestään. Suomenkieliset lapset menevät järjestelmällisesti ruotsinkieliseen kielikylpyyn 5vuotiaana. Kielikylpyyn on siis miltei mahdoton edes päästä ennen 5v. ikää. Tämä siis ruotsi-suomi kielen kanssa ja periaate on ihan sama kuin englantilaisessakin kielikylvyssä. Lapset keskenään saavat suomea puhua ja aikuisten kanssa ruotsia.
Työni kautta myös tiedän, että riittää, että lapsi aloittaa kielen opettelun kielikylvyssä 5vuoden iässä jos aikomuksena on mennä tämän kieliseen kouluun.
Rauhassa ap katselet tilannetta ja päiväkotinne voisi oikeasti olla yhteydessä ihan oikeisiin pari kymmentä vuotta toimineisiin kielikylpypäiväkoteihin, jossa asioista on kokemusta ja tietämystä.
Tietysti on poikkeuksia lapsissa ja kielen oppiminen on valtavan haasteellista, jolloin kannattaa asiaa uudestaan arvioida.
Kolme kuukautta on aika pitkä aika, siinä ajassa lapsi yleensä oppii kieltä jo ainakin auttavasti. Siis poikasi todennäköisesti ymmärtänee aika paljon, ellei mitään vikaa ole. On ikävä, jos hän ei halua puhua, sillä tavoin kun se oppiminen nopeutuu. Oletko puhunut poikasi kanssa asiasta? Miten hän kokee tilanteen? Tykkääkö hän olla hoidossa? Kokeeko ahdistavaksi sen, ettei osaa kieltä?
poikasi ylipäätään laitettiin englanninkieliseen tarhaan? Oletteko muuttamassa tulevaisuudessa ulkomaille, vai onko hänellä englanninkielinen isä vai miksi?
En ole ap, mutta kaksikielisen perheen äitinä olen jonkin verran lukenut kaksikielisyydestä ja multikielisyydestä. Se on valtavan hyvää lapsen kielen ja aivojen kehitykselle. Lisäksi kun lapsi on oppinut kaksi kieltä hän oppii helpommin kolmannen ja ehkä neljännenkin kielen. Yleesä kaksikieliset lapset ovat myös äidinkielessä lahjakkaampia kuin yksikieliset.
poikasi ylipäätään laitettiin englanninkieliseen tarhaan? Oletteko muuttamassa tulevaisuudessa ulkomaille, vai onko hänellä englanninkielinen isä vai miksi?
asun ulkomailla ja oma lapsi oppi suomen ja englannin samanaikaisesti, mutta hanen luokalleen tuli esim kun olivat 6v portugalilainen tytto joka ei osannut sanaakaan englantia ja kumma kylla kouluvuoden loppuessa osasi tosi hyvin kielen. nyt 3v myohemmin puhuu englantia taydellisesti.
Laitoimme poikamme englanninkieliseen päivähoitoon koska toivomme hänen oppivan toisen kielen hyvin. Hän kokee hoidon raskaampana kuin suomenkielisen päivähoidon (mikä se varmaan on monellakin tapaa koska siirtyi perhepäivähoidosta englanninkieliseen päiväkotiin, niin isoja muutoksia on paljon). Ja valittaa välillä kun ei ymmärrä. Mutta iloinen on aina haettaessa ja juttelee kovin kavereistaan. Hirveän vaikea vaan itselle kun hoitajat koko ajan valittavat että kuinka huolestuneita ovat. Päiväkodin johtajan mukaan kaikki on hyvin ja hoitajilla ei ole vain kokemusta myöhemmin aloittaneesta lapsesta. Olemme nyt itse vain kahden vaiheilla jatkaako vai siirtääkö hänet suomenkieliseen eskariin. Toisaalta tekisi mieli jatkaa vielä eskarivuosi ja katsoa vaikka sitten siirtyäkö suomenkieliseen kouluun. Tuntuu että kolmen kuukauden jälkeen (varsinkin kun välissä oli joululoma 2 viikkoa ja talviloma 1 viikkoa eli yhteensä 2kk 1vk) on hätäistä tehdä johtopäätöksiä.
Kielenoppiminen yleensä tapahtuu portaittain, ja yksi porras on juuri tuossa kolmen kuukauden kieppeillä. Odotelkaa nyt kuukausi vielä ainakin, että näette, mitä tuleman pitää ja miten asia kehittyy. Luulen myös, että hoitajat ei vaan osaa.
T. yksi aikaisempi
Kolme kuukautta on aika pitkä aika, siinä ajassa lapsi yleensä oppii kieltä jo ainakin auttavasti. Siis poikasi todennäköisesti ymmärtänee aika paljon, ellei mitään vikaa ole. On ikävä, jos hän ei halua puhua, sillä tavoin kun se oppiminen nopeutuu. Oletko puhunut poikasi kanssa asiasta? Miten hän kokee tilanteen? Tykkääkö hän olla hoidossa? Kokeeko ahdistavaksi sen, ettei osaa kieltä?
kielikylvystä, jossa kaikki lapset aloittivat täysin suomenkielisinä samaan aikaan. Kielikylpykielenä ruotsi. Hoitajat puhuvat lapsille vain ruotsia, mutta osoittavat ymmärtävänsä suomea.
Meillä ainakin molemmilla pojilla on mennyt tosi kauan kielen oppimiseen sille tasolle, että olisivat vapaaehtoisesti sitä puhuneet. Esikoinen vaihtoi eskarissa päiväkotikieleksi aivan yhtäkkiä pelkän ruotsin, siihen asti oli puhunut ruotsia vain "pakosta". Kuopus nyt eskarissa, eipä taida hänkään ylimääräisiä ruotsiksi haastella... Toki ovat ymmärtäneet kieltä jo paljon aikaisemmin.
Esikoinen kapinoi aikoinaan kielikylpyä vastaan sen verran, että mietittiin jo vaihtoa suomenkieliseen pk:iin. (oppimisongelmista ei lastemme kohdalla ole kyse, ovat molemmat suoriutuneet eskarin koulukypsyystesteissä parhaimman 15% pisteillä, itsepäisiä ovat ja jnkverran ujojakin, siitä enemänkin kyse oman arvioni mukaan)
Rankkaa tuo on lapsille, ei sille mitään mahda. Mutta toivotaan, että sillä saavutetaan ne hyödyt, joita ollaan hakemassa.
Ammattitaidottomuutta henkilökunnalta. Tiedäthän, että valtaosa noista hoitajista ei ole millään tavoin päteviä? Ei kielikylpyopettajina, eikä lastenhoitajina. He saavat työpaikan, kun "osaavat englantia", kaikki eivät siis ole edes natiiveja.
Ja koska kyse on yksityisistä päiväkodeista, henkilöstömäärä on vedetty mahdollisimman alas ja oppilasmäärä mahdollisimman ylös, joten henkilökunnalla ei myöskään ole aikaa mihinkään. Siksi on tietty helpompaa, jos lapset osaavat jo valmiiksi englantia.
On ihan tavallista, että lapsi on mykkä ekan vuoden.
t. äiti, joka on kielikylpyopettaja ja jolla on kaksi lasta englanninkielisessä koulussa
Muutimme kevään lopulla Saksaan ja lapset (silloin 8- ja 6-vuotiaat) menivät täysin saksalaiseen kouluun. Molempien kielitaito oli käytännössä nolla niin saksassa (kuin englannissakin) opettajilla ei ollut mitään muuta kieltä, kuin elekieli ;-)
Vanhempi oppi kielen tosi nopeasti. Nyt lukee omanikäisilleen suunnattuja saksankielisiä kirjoja ihan mielellään ja on opettajan mukaan koulumenestyksessä luokan kärkipäässä. Nuorempi pärjää koulussa myös ihan hyvin, vaikka kielitaito ei ole ihan sujuvaa vieläkään. Kuitenkin käy mielellään koulussa ja juttelee päivän tapahtumista, joten pakko hänen on siellä viihtyä ja jotain ymmärtää.
Molemmat saivat kaksi viikkotuntia lisäopetusta vierasta kieltä (edelleenkään opettaja ei puhunut suomea) ja meillä kävi myös saksalainen teini leikkimässä ja auttamassa läksyissä jne. joten kaikki oppiminen tapahtui saksaksi ja pääasiassa tavallisessa natiivisaksalaislasten ympäristössä.
Itsekin pitäisin kolmea kuukautta lyhyenä aikana oppia kieltä, vaikka on kyse pienestä lapsesta. Kaikki on yksilöllistä. Itse olisin odottanut, että nuorempi olisi oppinut kielen nopeammin, mutta toisin kävi.
Oma tapauksesi on tietysti hieman toinen, koska vaihtoehtokin on olemassa. Jos poika tykkää käydä hoidossa, niin jatkaisin kuitenkin ihan normaalisti. Se täytyy muistaa, että jonkinasteisia ongelmia tulee aina päivähoidossa, eikä kaikki ole kielikylvystä kiinni.
Ihan ylipäätään kielikylvystä, jos poika päiväkodin jälkeen menee normaaliin suomenkieliseen kouluun, niin englanti todennäköisesti taantuu. Kolmannella aloitettu englanti etenee niin hitaasti, että se ei riitä ylläpitämään kielitaitoa sillä tasolla kuin se on ennen koulua opittu.
Ammattitaidottomuutta henkilökunnalta. Tiedäthän, että valtaosa noista hoitajista ei ole millään tavoin päteviä? Ei kielikylpyopettajina, eikä lastenhoitajina. He saavat työpaikan, kun "osaavat englantia", kaikki eivät siis ole edes natiiveja. Ja koska kyse on yksityisistä päiväkodeista, henkilöstömäärä on vedetty mahdollisimman alas ja oppilasmäärä mahdollisimman ylös, joten henkilökunnalla ei myöskään ole aikaa mihinkään. Siksi on tietty helpompaa, jos lapset osaavat jo valmiiksi englantia. On ihan tavallista, että lapsi on mykkä ekan vuoden. t. äiti, joka on kielikylpyopettaja ja jolla on kaksi lasta englanninkielisessä koulussa
Juuri näin kuten tässä on kerrottu, kuin omasta suusta. Oma lapseni oli ensimmäisen vuoden todelakin mykkänä, ja sen jälkeen alkoi puhe pikku hiljaa. Nyt jatkaa toista kieltä koulussakin.
täysin ummikkona. Ujo ja hiljainen lapsi. Hyvin meni alusta asti. Aloitti koulun tammikuussa ja ennen kesälomaa alkoi tuottaa itse jonkin verran puhetta.
Opettelimme kotona tärkeimmät asiat heti. Eli kuinka pyytää vessaan yms. Muutaman kerran tietysti sattui vahinkojakin kun ei aluksi uskaltanut pyytää vessaan.
Sit tulikin jo 2½kk kesäloma suomesas ilman englantia.
Mut syksyllä ei ollut mitään ongelmia aloittaa koulua, englanti oli siellä tallessa ja oppi tämän toisen vuoden ekalla puoliskolla niin paljon englantia, et jo luki ja kirjoitti sitä ennenkuin täytti 6v.
Tosin lapsi on kielellisesti lahjakas ja hitusen nopeemmin varmast oppi kuin moni muu. Oppi lukemaan suomeakin 5 vuotiaana.
Nyt 12 vuotiaana on täysin kaksikielinen ja osaa sujuvasti myös saksaa ja ranskaa.
Sitkeästi vaan jatkamaan ja kotona lisäharjoittelua. Kyllä se alkaa sujumaan. Henkilökunta ei tosin kuulosta ammattiataitoisilta.
että se että menee Suomessa kielikylpyyn tai että menee ulkomailla vieraskieliseen kouluun on kaksi eri asiaa:
Ensinnäkin se kielikylpyoppilas on muuten ihan suomenkielisessä ympäristössä eli kieltä kuulee/näkee paljon vähemmän.
Ja toisekseen Suomessa kielikylvyssä olevat lapset yleensä osaavat kaikki suomea eli myös ihan ne natiivienglanninkielisetkin lapset leikkivät suomeksi. Näin meilläkin. Eskari täynnä kaksikielisiä lapsia (suomi-enkku), jotka leikkivät myös keskenään suomeksi.
t. se kielikylpylasten kielikylpyäiti
Komentti 12/15: valitettavasti asia on juuri näin, näissä tämän firman päiväkodeissa ei ole juuri ketään jolla olisi koulutus lasten päivähoidon tehtäviin. Itse laittaisin lapseni ensisijaisesti hoitoon, jossa on varhaiskasvatuksen ammattilaisia.
en ole mikään alan asiantuntija, mutta kattoisin nyt ihan rauhassa vielä toiset 3 kk