Onko ketään toista näin epäonnistunutta laihduttajaa/elämäntaparemontoijaa?
Olen laihdutellut/yrittänyt tehdä "loppuelämän kestäviä elämäntaparemontteja" teini-ikäisestä saakka. Kohta 20 vuotta siis!
Olen sahannut 20 kg suuntaan ja toiseen, useita kertoja. Varmaan valehtelematta yli sata kertaa kilo tai kolme suuntaan ja toisen, mutta myös yli 5 kertaa koko 20 kiloa alas ja sitten kohta kuitenkin takaisin ylös.
Laihdutushistoriani alussa kokeilin kaikki mahdolliset ihmedieetit lentoemäntädieetistä kaalisoppakuuriin. Olen ollut myös painonvartijoissa, ja karpannut. Kokeillut kasvisdieettejäkin, myös elävää ravintoa. Ja sitten ihan vaan ns. elämäntaparemonttia; "terveellisesti kaikkea kohtuudella ja lisää liikuntaa". Go Jutta Go - dieettiä kokeilin vuosi sitten.
Olen lukenut hyllymetreittäin laihdutusta käsittelevää kirjallisuutta, lukenut netistäkin suomeksi ja englanniksi PALJON. Niin ravintoon liittyvää asiaa, kuin siihen psyyke-puoleen ko. asiassa.
Olen murehtinut painoani ja tuskaillut peilin edessä, ajatellut, että kunpa vain olisin joskus vielä hoikka (pysyvästi)!
Olen myös vakaasti päättänyt ja luvannut että "tällä kertaa elämäntaparemontti onnistuu!". Olen piirrellyt ja askarrellut "aarrekarttoja" laihtumisenkin osalta.
Vaan kuinkas on käynytkään. Kaikki nämä 20 vuotta, ja lopputulos on se, että painan 2 kiloa enemmän, kuin tuolloin teininä, kun laihdutuksen ekan kerran aloitin. Eli olen edelleen lievästi ylipainoinen, bmi 28.
Välillä mietin, että kunpa olisin hyväksynyt itseni enkä ikinä aloittanutkaan laihdutusta. Kuinka paljolta olisinkaan säästynyt, arvaatteko kuinka paljon masennusta ja itseinhoa turha hoikkuuden tavoittelu ja jojoilu on vuosien aikana aiheuttanutkaan?
Olenko ainoa?
Kommentit (6)
että unohdat laihduttamisen kokonaan. Palkkaa personal trainer, joka tekee sulle hyvin simppelin liikuntaohjelman ja sellaisen ruokavalion, jolla ei tarvitse nähdä nälkää - se on ihan normaalia ruokaa.
Kun olet laihtunut, osta kireät farkut (joissa ei ole elastaania). Älä koskaan päästä lihomaan itseäsi niin paljon, ettet enää mahdu niihin farkkuihin.
Eli että ensin lähdetään pudottamaan lievää ylipainoa, ihan muutamaa kiloa, mut lihotaan se sitten korkojen kanssa takaisin. Ja kierre on valmis. Elimistö tottuu ajan myötä laihduttamiseen ja ihminen lihoo entistä herkemmin entisiin mittoihinsa ja siitä ylikin.
En mä tiedä kovinkaan montaa, jotka ois laihduttaneet vaan sen kerran elämässään ja pysyneet sen jälkeen hoikkina. Mut tiedän tosi paljon niitä, jotka laihduttaa läpi elämänsä.
olen temppuillut painon kanssa 20 vuotta, joista todellista ylipainoa on ollut 12 vuotta. Silloin paino alkoi nousta 70 kiloon. Vuosi sitten painoin 112kg, joka on eniten koskaan.
Olen kääntynyt 2 kertaa lääkärin puoleen paino-ongelmani kanssa. Ensimmäisellä kerralla otettiin verikokeita ja sain Acomplia-lääkkeen, jonka kanssa aloitin kovan kuntosaliharjoittelun. Paino putosi 17kg mutta hiipi vähitellen takaisin, kun lääkkeen valmistus lopetettiin ja polvivammat estivät kovan liikkumisen.
Nyt olen saanut pyytäessäni lähetteen sisätautilääkärille ja siitä edelleen sairaalan laihdutusryhmään. Vointiani seurataan verikokeilla, EKG:lla, mittauksilla. Tapaan ravitsemusterapeuttia ja psykologia lääkärin lisäksi. Nyt yrietään ENE-dieettiä eli VLCD-pussidieettiä, Sen jälkeen ohjaus elämäntapamuutokseen.
Alan olla tosi väsynyt ongelmaani, tuntuu että en kykene mihinkään kestävään koskaan. Pitäisi kai soittaa sille psykologille...
Minä olen aloittanut elämäntaparemontin jokin aika sitten. Ylipainoa minulla ei ole ollut "kuin" kymmenisen kiloa, mutta tavoitteeni oli 20kg pois.
Sain tiputettua 6kg todella hyvin ja lyhyessä ajassa.
Mutta olen miettinyt tätä painonpudotusta todella paljon ja päällimmäisenä ajatuksena minulla on koko ajan, että olenko oikeasti yhtään onnellisempi 20kg pienempänä? Luulen, että en ja siksi jämähdin tähän -6kg tilanteeseen.
Haluaisin kuitenkin kokeilla, että onnistuisinko pudottamaan painoa niin paljon.
Minä tykkään ruuasta/herkuista niin paljon, etten usko, että paino pysyisi kauan poissa. Ja lisäksi minä olen aika tyytyväinen itseeni. Mitä se haittaa vaikka onkin 10kg ylipainoa (tällä hetkellä 4kg)??
Meidän kaikkien ei tarvitse olla mallinmitoissa.
En taida osata sua mitenkään neuvoa. Sanoisin vain, että mitäpä jos yrittäisit löytää itsestäsi hyviä asioita ja yrittää olla tyytyväinen itseesi juuri tuollaisena ja lopettaa jatkuva laihduttaminen? Sulla taitaa olla sama bmi ku mulla oli aloittaessani eli et sinäkään mun mielestä mikään kovin iso ole.
Ole onnellinen omana itsenäsi! :)
En taida osata sua mitenkään neuvoa. Sanoisin vain, että mitäpä jos yrittäisit löytää itsestäsi hyviä asioita ja yrittää olla tyytyväinen itseesi juuri tuollaisena ja lopettaa jatkuva laihduttaminen? Sulla taitaa olla sama bmi ku mulla oli aloittaessani eli et sinäkään mun mielestä mikään kovin iso ole.
Ole onnellinen omana itsenäsi! :)
että järkevintä olisi lopettaa laihduttaminen ja myös toiveet laihtumisesta. Opetella olemaan tyytyväinen itseensä näin, opetella hyväksymään itsensä ja kilonsa.
Niin mä aion tehdäkin. Mutta ei siitäkään varmasti helppoa tule... toivottavasti kuitenkin helpompaa kuin tämä mennyt 20 vuotta!
ap
Minä myös :(