Lue keskustelun säännöt.
Mitä sille voi tehdä että vanheneminen
26.02.2012 |
sekä oma vanheneminen (olen pian 30) että lasten kasvaminen ahdistaa,ihan hirveesti...? 10v vuotta sitten oli parikymppinen,toiset 10v vuotta niin alkaa olla vanha kurppa,jolla ei ole mitään merkitystä tai tulevaisuutta.Paitsi nyt teinien vanhemmuus ja kohta mummous.Ja tietty työssäkäynti.Sittenhän pääsisi esim.helposti vaikka bilettämään(ei tarvii lapsia miettiä),mut mitä järkee..toinen jalka haudassa
Kommentit (8)
elän elämäni parasta aikaa. Olen hauskannäköinen, ja tyytyväinen itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät lapset ole ainoa mahdollinen elämäntehtävä naisellekaan. Oman sukuni naisilla on tapana elää yli 100-vuotiaaksi, joten yli puolet elämästä on ei-hedelmällistä aikaa (ennen puberteettia ja menopaussin jälkeen). Jos ajattelee vähän omaa nenäänsä pidemmälle, voi löytää kiinnostavaa ja tyydyttävää tekemistä, josta riittää koko loppuelämäksi. Älä ajattele, mitä maailma voi antaa sinulle, vaan mieti, mitä sinä voit antaa maailmalle. Kyllä etsivä löytää.
Itse olen 42 ja koen eläväni elämäni parasta aikaa. Tällainen ei kai ole edes kovin harvinaista. Tuntuu että sulla on aika mielenkiintoinen käsitys ihmisen iästä jos sinusta nelikymppinen on jo toinen jalka haudassa. Mun vanhemmat on jo seitsenkymppisiä ja hekin vielä innokkaasti matkustelevat ja remontoivat kotiaan ja tekevät ihan kaikenlaista mitä haluavat. Olisi se kurjaa jos olisivat jo nelikymppisenä meinanneet että ok nyt on toinen jalka haudassa ja jään vaan kotiin suremaan kurjuuttani, olisi jäänyt paljon hyvää elämää elämättä täysillä.
Vuodet vierivät ja elämä menee omaa menoaan. Lapsuuden leikit muistuvat mieleen ja silloin ajatteli, että 20-vuotias on jo vanha. Aika tuntuu menevän aivan liian nopeasti ja vain eilen hankittu koiranpentu onkin pian jo vanha ja väsynyt. Vaikka lapsen ristiäiset tuntuvat viimeviikkoisilta, huomaakin pian jo katsovansa häntä valkolakkia hakemassa.
Niin se elämä kulkee, vuosikymmenet ja -sadat vaihtuvat. Sukupolvet vaihtuvat ja aika menee. Tärkeää on vain nauttia siitä omasta hetkestään murehtimatta liikaa tulevaisutta tai haikailemalla menneeseen. Lopulta kuitenkaan edes 80-vuotias ei ole vanha, ellei hän itse ajattele itseään vanhana. Ihmisellä ei ole mitään "parasta ennen" tai "viimeinen käyttöpäivä"-merkintää -onneksi. Ikä on oikeasti vain numero, eikä murehtimalla asiat parane. Anna ajan kulua, sillä sille et voi tehdä yhtään mitään vaikka kuinka haluaisit. Elä ja nauti!
mäkin luulin noin 30-vuotiaana!Oikeesti!!Nyt olen kauniimpi, seksikkäämpi ,parempikuntoinen ja kroppainen!Elämä on ihanaa!Hoidan itseäni huolella, nautin katsoa peiliin!Hei oikeesti, toi kuuluu tohon ikään!Kaikki paremmin, rahaa on ja lainat kohta loppuu!!
t.äiti 40 v =)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mäkin luulin noin 30-vuotiaana!Oikeesti!!Nyt olen kauniimpi, seksikkäämpi ,parempikuntoinen ja kroppainen!Elämä on ihanaa!Hoidan itseäni huolella, nautin katsoa peiliin!Hei oikeesti, toi kuuluu tohon ikään!Kaikki paremmin, rahaa on ja lainat kohta loppuu!!
t.äiti 40 v =)))
Täällä toinen kohta 30 v., joka on murehtinut kakskymppisestä saakka sitä, että "nyt se elämä on sitten takanapäin" kun sain lapset. (rakkaita siis, mutta kuitenkin)
Pikkuhiljaa olen tajunnut, että hei noi lapset kasvaa ja tosiaan, lähipiiristäkin löytyy meneviä, iloisia ja nuorekkaita nelikymppisiäkin (viiskymppisiäkin!)
ehkä tässä vielä ehtii ja jaksaa vaikka mitä :)
Mun yks kaveri sanoi parikymppisenä että mitään ei
voi sitten tehdä kun on 40v. täyttänyt.
No, nyt se on 42-vuotias ja on tällä hetkellä kaukomailla lomalla...
Itsekin oon jo yli 40v, enkä koe itseäni vanhaksi todellakaan.
Se voiko tehdä jotakin vanhempana on yleensä rahasta kiinni ei niinkään iästä. Terveys on tietenkin lahja kuten se on nuoremmillekkin ja se mahdollistaa paljon.