Jos ei ole hyvä missään?
Olen aina tuntenut itseni hyödyttömäksi, koska en osaa mitään kovin hyvin. Koulussa kutosta-seiskaa, parissa aineessa ysi mutta niissä en päässyt etenemään kun loppui lahjakkuus kesken. Jouduin jättämään perustason koulutuksenkin kesken, koska tuntui etten opi edes perusteita vaikka harjoittelin ahkerasti. Esikoisen saatuani kuvittelin löytäneeni kutsumukseni (= äitiys) vaan lyhyeksi jäi sekin ilo, sillä sairastuin henkisesti ja koko puuha oli niin uuvuttavaa että toista lasta ei tule.
Olen korkeintaan keskinkertainen kaikessa, yleensä alle. Minulla ei ole erityisiä kiinnostuksenkohteita, en osaa laulaa, laittaa ruokaa tai edes kertoa hauskoja tarinoita. En osaa piirtää, enkä myöskään arvostella taidetta. Historiaa koitin lukea, mutta mitään ei jäänyt päähäni. Kroppani on ruma ja löysä, kaukana sopusuhtaisesta. Kasvoni tavalliset mutta niissä on luomia ja verisuonet näkyvissä. Ihmisenä olen vaikea ja ristiriitainen, hankala kumppani. Ystäviä on muutama, mutta käytökseni ärsyttää heitä välillä.
Ainoat asiat, joista saan iloa elämässä, ovat perheeni lisäksi seksi ja syöminen. Sängyssäkään en ole hyvä, mieheni tekee kaiken ja minä vaan nautin.
Tämä ei ollut mikään yleinen valitusvirsi vaan tahtoisin tietää, mitä kaltaiseni heikkolahjainen voisi odottaa elämältään?
Kommentit (13)
jos sinulla on vähän energiaa, ei kannata hukata niitä vähiä omien vikojensa pohdiskeluun.
Liity luovan kirjoittamisen ryhmään, hakeudu kansalaisopistoon, innostu tekemän käsilläsi jotakin kaunista
katos vaan,on joku muukin samanmoinen!
paitsi että sä saat mieheltäs sentää seksiä! minen saa sitäkään. :(
Vihaan itseäni ja vielä enemmän vihaan sitä, etten voi muuttaa itseäni vaikka yrittäisinkin.
Ysi oli englannissa ja yhteiskuntaopissa.
Kiitos sinulle, joka puhuit kirjoittamisesta. Kuvittelin ennen olevani hyvä siinä, mutta totuus löi vasten kasvoja kun pari ammattilaista antoi rehellisen mielipiteensä.
t. ketjun aloittanut
sulla on vaan väärä opiskelutekniikka? En tiedä mitä hyötyä olisi esim. siitä, että osaa arvostella taidetta, aika harva sellaisella taidolla mitään tekee. Kroppaa saa muutettua harrastamalla urheilua (ei tartte olla edes keskinkertainen urheilija) ja syömällä terveellisesti. Myös se, että on masentunut ja huono itsetunto, heikentää paljon oppimiskykyä.
Mitäs jos vaan keskittyisit palstailuun, se ei vaadi kovin paljon?
ihan vaan kirjoittamisen ilosta! Ei täydy verrata itseään muihin vaan kisailla korkeintaan itsensä kanssa. Jos kirjoitat nyt novellin, huomaat vuoden päästä, että osaisit tehdä sen jo paremmin ja hiotummin. Sehän siinä on palkitsevaa.
Kirjoitusporukoissa löytää samanhenkisiä ystäviä, voi tavata kursseilla ja leireillä, opiskella etänä ja verkossa, tuhertaa yksin tai porukalla, julkisesti tai piilossa. Kyllä suosittelen ;)
Olen itse harrastanut pari vuotta ja löytänyt siitä ehtymättömän ilon. Toimin verkkovetäjänä yhdelle kirjoitusporukalle myös.
En ole kiinnostunut hiomaan taitojani tai pohtimaan teknistä puolta, suunnittelemaan jne. Jos kirjoitan jotain, kirjoitan sen spontaanisti ja miettimättä.
Unohdin yhden jutun, jossa olen hyvä: jostain syystä tiedän ohjelmissa/kilpailuissa aina voittajan, yleensä jo ensimmäisestä jaksosta/kilpailukerrasta lähtien. Voisiko sanoa, että minulla on silmää lahjakkuudelle? Tiettyjen bändien breikkaamiset ulkomailla näin etukäteen myös, samoin tuttujeni pärjäämisen tietyllä alalla.
t. ketjun aloittanut
vaan ylipäätään itsetunto ja itsetuntemus. Kysele itseltäsi millaiset asiat tuottavat sinulle iloa ja anna lupa itsellesi tehdä niitä joka päivä edes 15+15min.
Kukaan ei kanna onnea sinun luoksesi, onnellisuuden tunne löytyy omasta sielunelämästäsi.
Tee asioita, joista nautit. Älä suorita muiden silmää palvoaksesi. T: tuo kirjoittajaharrastaja
mutta hän taitaa olla ns erilainen oppija, joka on sitten koulu-opetuksssa turhautunut ja oppinut ajattelemaan kuin kettu pihlajanmarjoista: en olis halunnutkaan. Motivaation puute yhdistettynä keskittymis- ja oppimisopngelmiin tuo sitten tuloskekseen sen ei-mitään.
Suosittelen, että ap menee vaikka paikallisen kansalaisopiston "opetellaan- oppimaan" tyyliselle kurssille ja selailee vähän vaikka luki-heron linkkejä. OIkean oppimistavan löydettyään hänelle voisi avautua ihan uusia näköaloja itseensä ja maailmaan.
Toisaalta on totta, että ei ihmisen hyvää elämää mitata siinä miten hyödyllinen hän on muille, vaan siinä, miten tyytyväinen hän on itse. Mutta kyllä sitä perustyytyväisyyttä voisi edistää kun olisi joku ammattikoulutus ja ei masentuisi omien lasten hoitamisesta sentään. Joten suosittelen noita kursseja ihan itsesi ja mielenterveytesi takia.
on keskittyä siihen, mistä pitää ja jos huomaa, että voi kehittyä jossain, käyttää ne mahdollisuudet hyväksi.
Ainahan joku on jossain parempi, jos aina vertaa itseään toisiin, huomaa, ettei voi tehdä mitään. Eli mieti ap, ennemmin, mistä pidät, mikä kiinnostaa.
Koen itseasiassa ihan samoin kuin ap, etten ole hyvä missään. Ja olen nyt korkeakouluopiskelija.
Hyvä että enkku on kiitettävä! Se on tärkeä aine. Mulla tuli äskettäin matikan kokeesta 5- ja mietin jos en paranna, en saa koulutusta, työpaikkaa ja lopulta päädyn kodittomaksi ja sitten itsemurhaan. Tosin voi johtua siitä että kasiluokka on vaikea ja saatan aatella asioita liian pitkälle..
mitä ne aineet olivat joista oli ysi? Mitkä asiat ovat sinulle helppoja?