Milloin viimeksi koit sellaista intohimoista ihastusta, että perhoset lentelee vatsassa?

Kohde oli työkaveri. (Olin sinkku.)

5 vuotta. Mutta tunne ei ollut molemminpuolinen - miten sellainen tuuri voiskaan käydä..

Siispä mä ottaisin mieluummin niin päin, että se mies olis ihan hulluna minuun, kuin että mää olisin se ainoa hulluna taas johonkuhun jolle olen vain yksi monista vaihtoehdoista..

Tapasin nykyisen aviomieheni 2 vuotta sitten, ihastuin oitis ja ihastus jatkuu yhä. :)

olo oli viimeksi viikko sitten ihan oman aviomiehen kanssa. Ollaan oltu yhdessä 6v ja usein vielä tunnumme kuin vastarakastuneilta. Avioliitto elää siitä, että aina välillä rakkaus puhkeaa todella kukoistukseen. Mutta todella onnellisia olemme olleet ihan koko ajan, kun olemme yhdessä olleet.

ihastunut asiakkaaseen. Hänkin minuun kaikesta päätellen. Molemmat olemme tahoillamme naimisissa.

...se alkoi. Samalla tajusin, mikä ero on ihastumisen tunteella ja hyvän (miespuolisen) ystävän ikävöinnillä (Ja tässä tosiaan on kyse vain ystävästä). Olen 17- v tyttö, mutta nyt yhtä asiaa viisaampi :D

tällä hetkellä ihastunut varattuun työkaveriin, ja tunne on uskoakseni ainakin jonkin verran, mutta koska hän on varattu niin en tietenkään yritä vampata häntä tai mitään, kunhan kattelen.

tällä hetkellä ihastunut varattuun työkaveriin, ja tunne on uskoakseni ainakin jonkin verran vastavuoroinen, mutta koska hän on varattu niin en tietenkään yritä vampata häntä tai mitään, kunhan kattelen.

Työkaveri vaan on niin ihana.

ja nyt on jo tunteet viilenneet. Kun ei anna pirulle pikkusormea, niin se ei myöskään vie koko kättä.



Yhteiseloa takana oman miehen kanssa jo 20 vuotta, noita ihastuksia toki molemmille tulee ja menee. Meidän avioliitto on se pysyvä.

5 vuotta. Mutta tunne ei ollut molemminpuolinen - miten sellainen tuuri voiskaan käydä..

Siispä mä ottaisin mieluummin niin päin, että se mies olis ihan hulluna minuun, kuin että mää olisin se ainoa hulluna taas johonkuhun jolle olen vain yksi monista vaihtoehdoista..

monesti oon tätä miettinyt. Tosin mä olen alkanut epäillä, että miehet eivät oikeasti rakastu koskaan.

Kyllähän noita perhosia vatsassa toki on välillä, mutta nytkin sellaisen vuoksi, jonka suhteen ei ole mitään mahdollisuuksia.

Siitä on yli 19 vuotta kun viimeksi oli perhosia vatsassa.

Olipas masentava huomio.

ja nyt on jo tunteet viilenneet. Kun ei anna pirulle pikkusormea, niin se ei myöskään vie koko kättä.

Yhteiseloa takana oman miehen kanssa jo 20 vuotta, noita ihastuksia toki molemmille tulee ja menee. Meidän avioliitto on se pysyvä.

Muuten ihan samoin ajattelen, on kiva, että maailmassa on paljon ihania ihmisiä, mutta kyllä omassa liitossa kyse on suuremmasta asiasta kuin ihastuksesta.

tarkalleen 23v sitten kun meillä oli ekat treffit tänä samana päivänä miehen kanssa.

Muuten ihan samoin ajattelen, on kiva, että maailmassa on paljon ihania ihmisiä, mutta kyllä omassa liitossa kyse on suuremmasta asiasta kuin ihastuksesta.

miltä se oma mies tuntuu silloin, kun on ihastunut toiseen, mitä ajatuksia päässä liikkuu (esim. tuntuuko se oma vähän tylsältä vaikka sitä rakastaakin?) Mitä eroa on rakastamisella ja ihastumisella jos silloin ihastuessa se ihastus vie kaikki ajatukset ja oma mies on taka-alalla?