Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen kaikille, joilla on sosiaalinen mies.
24.02.2012 |
MInun miehelläni ei ole ystäviä uudessa asuinpaikassamme (olemme asuneet 5 v), hänelle ei soita juuri kukaan (paitsi äiti). Hänen sukulaisensa eivät käy meillä. Mies e tuo elämäämme uusia ihmisiä. Alan vähitellen katkeroitua tämän asian takia. Olin toivonut elämältä vilkkaampaa arkea ja sukulaisten vilskettä.
Kommentit (16)
miehelläni on laaja suku, lapsuudenystävät, koulukaverit, armeijakaverit, opiskelukaverit, työkaverit, harrastuskaverit... Sitten on luokkakokousta, saunailtaa, reissua ja menoa. Puhelimet soi ja pyydellään sinne, tänne ja tonne.
Itsekin olen sosiaalinen, joten menoa on mukavasti itselläkin & perheellä, MUTTA nyt esim. korpeaa kun kolmatta perjantaita olen lasten kanssa keskenään kun miehellä on ollut työmeno, keikka ja nyt saunailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehellä ei ole kavereita, sä joudut olemaan se jolle se puhuu autoista, kalastuksesta, parisuhteestanne, lastenkasvatuksesta ja elämän paino on kaikki sinulla ja suhteessanne.
Mulle se olisi liian raskasta olla miehelle kaikki ja suhdetta se repisi liikaa. Kaikilla pitää olla 5 läheistä ystävää. Yksi autoille, yksi kalastukselle, yksi parisuhteelle, yksi lastenkasvatukselle ja yksi elämälle.
Itselläni on 1 ystävä, miehellä 100, joita en kestä tavata. Seurustelee joka päivä joko kavereidensa tai sukulaisten kanssa ilman minua. Minulle ei soita kukaan muu kuin vanhempani. Mies tuo kyllä elämään koko aika uusia ihmisiä mutta kun minä en kerta kaikkiaan suostu tapaamaan ketään. Olen todella katkera tuosta sosiaalisuudesta.
Vaihdetaanko miehiä? :D
Jos miehellä ei ole kavereita, sä joudut olemaan se jolle se puhuu autoista, kalastuksesta, parisuhteestanne, lastenkasvatuksesta ja elämän paino on kaikki sinulla ja suhteessanne. Mulle se olisi liian raskasta olla miehelle kaikki ja suhdetta se repisi liikaa. Kaikilla pitää olla 5 läheistä ystävää. Yksi autoille, yksi kalastukselle, yksi parisuhteelle, yksi lastenkasvatukselle ja yksi elämälle.
Mies on tosi itsenäinen, eikä tarvitse edes minua oikeasti. Lapsi on kaikki kaikessa. Lapsessa alkaa olla samoja eäsosiaalisia piirteitä kuin isässään.
Anoppi ei näe lapsenlastaan vuoteen, koska ei tule käymään. Asumme kaukana anopista, mutta hän hyväkuntoisena eläkeläisenä voisi kyllä tulla käymään. Ei halua tulla. Tulemme hyvin toimeen, joten ei voi siitäkään johtua.
Miehellä on siis kavereita aiemmista asuinpaikoista, mutta harvoin pitää yhteyttä näihin. Sisariisa ei juuri koskaan, mikä on aiheuttanut sen, että olemme ulkopuolisia heidän seurassaan.
Olen niin surullinen siitä, että meidän sosiaalinen elämä on minun harteillani kokonaan. SAmoin tällaisten asioiden opettaminen lapselle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinun ehkä kannattaisi lukea introverttiydestä. Miehesi kuulostaa siltä. On yksi persoonallisuustyyppi, eikä se ole välttämättä todellakaan synonyymi epäsosiaaliselle. Introvertti ei vain kaipaa niin hirveästi ihmisiä ympärilleen ja saa energiaa yksin olosta. Ja stressaantuu liiasta ihmisvilinästä.
Itse olen sellainen. Oli suunnaton helpotus tajuta se. Koko ikäni kuullut negatiivisia kommentteja asiasta ja luullut olevani jotenkin epäkelpo sen takia. Auttoi asian hyväksymisessä todella paljon.
Kaikilla pitää olla 5 läheistä ystävää. Yksi autoille, yksi kalastukselle, yksi parisuhteelle, yksi lastenkasvatukselle ja yksi elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon niin loppu yksinäisiin miehiin, joiden elämän ainut ihminen oon minä. Tän takii mum seurustelut loppuu. Haluisin niin, että ois avoin, reipas ja iloinen mies, paljon kavereita ja ois pariskuntaystävii... Mutta ku ei. Oon mieluummin ilman miestä, ettei mun tarvi kärsii toisen epäsosiaalisuudesta. Kai ne miehet etsii musta ystävää, ku oon niin mukava ja avoin. Mutta ku en haluu olla kenenkään ainoa ihminen ja kaveri.
En haluaisi sen juoksevan ympäri kyliä etsimässä parempaa seuraa. Sille riittää ihan vaan oma perhe ja muutamat ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelin, että kiva, että minullekin joku on kateellinen ;)). Mieheni on siis todella sosiaalinen. Sitten luin lisää... kerroit, että miehelläsi ei ole ystäviä. No, ei minunkaan miehelläni ole. Ei kai miehillä yleensäkään ole? siis normiheteromiehillä? Ainakaan sellaisia sydänystäviä, mitä naiset ovat keskeneään.
Asialla todella on kääntöpuolensa. Mieheni on yltiösosiaalinen, mutta ei minun kanssani. Olisikin vain kolme perjantaita kun olen lapsen kanssa kahdestaan sidottuna kotiin: olen ollut sitä koko syntymän jälkeisen ajan, melkein 9 kuukautta jo!Ja sitä ennenkin, odotusaikana, mies ramppasi missä milloinkin ja sain yksin olla kotona. Kun olisikin nähnyt tämän kaiken ennalta niin tuskin olisin lasta edes (ainakaan tämän miehen kanssa) tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraselkäinen itsenäisesti pärjäävä kunnon mies, joka välittää lapsestaan. Suoranainen harvinaisuus tänä aikana, jona "miehetkin" notkuvat Facebookissa vaihtamassa juorujaan tuhansista ystävistään ja istuvat tunti tolkulla caffé lattella pälättämässä.
Pidä ap kiinni tuollaisesta kultakimpaleesta, sinulla on sentään vielä aito mies!
Eivät miehet ota paineita mistään ystävien hankinnasta, niitä tulee jos on tullakseen. Eivätkä miehet edes tarvitse samalla tavalla jatkuvaa sosiaalista vuorovaikutusta kuin naiset, pärjäämme mainiosti yksin pitkiäkin aikoja.
Tiivistäen, rankasti yleistäen ja yksittäistapaukset iloisesti sivuuttaen:
Nainen = Kollektiivinen, konsensushakuinen,
Mies = Oman tiensä kulkija, voimakastahtoisen itsenäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketkä miehet oikeasti soittelee kavereilleen selvinpäin? Ystävä? Hah, hah! Akkojen kotkotuksia.
miehelläni on laaja suku, lapsuudenystävät, koulukaverit, armeijakaverit, opiskelukaverit, työkaverit, harrastuskaverit... Sitten on luokkakokousta, saunailtaa, reissua ja menoa. Puhelimet soi ja pyydellään sinne, tänne ja tonne.
Itsekin olen sosiaalinen, joten menoa on mukavasti itselläkin & perheellä, MUTTA nyt esim. korpeaa kun kolmatta perjantaita olen lasten kanssa keskenään kun miehellä on ollut työmeno, keikka ja nyt saunailta.