Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun muut suurentaa elämäsi?
24.02.2012 |
Meillä on 4 lasta, ikähaarukka 0-7- vuotta.
Nautin elämästäni mutta melko usein kuulen kun valintojani saada tämä ihana perhe kasvatetaan ja voivotellaan miten on raskasta.
Onko heillä ollut vaikeaa lapsien kanssa vai mistä tämä johtuu?
Minulle usein sanotaan että vie vaan lapsia yökylään tai pyydä vaan apua niin saat aikaa itsellesi.
En vaan ymmärrä koska kaikki lapset nukkuu ja syö hyvin, kaikki menee ihan mukavasti ja tuntuu että joudun puolustelemaan että ei tässä mitään ihmeellistä ole.
Isoimmat auttaa jonkun verran kotitöissä mutta auttaisivat muutenkin koska me ollaan sitä mieltä että kaikki puhaltaa yhteen hiileen. Lapsille kuuluu kotityöt enkä hyysäisi yhden lapsen äitinäkään lastani takan päällä makaavana pyllerönä.
Miten saa voivottelun hiljaiseksi? Uskokaa, olen kyllä koittanut hyvällä jo sanoa mutta pitääkö alkaa laukomaan totuuksia?
Vai onko tämä universaalia? Meillä lapsia on tullut kuin sieniä sateella, miten teillä joilla on 1-2 lasta eikä ongelmia (myöskään)?
Kommentit (8)
4 lapsen äiti olen,eronnut vieläpä... Niin aina mulle tyrkytetään että vie hoitoon ja ota omaa aikaa. Entäpä kun en halua tai kaipaa omaa aikaa??? Ja en ole rasittunut,vaan ihan tyytyväinen elämääni lasteni kanssa!
Mutta näytän varmaankin päällepäin niin energiseltä ja hyväntuuliselta(jota olenkin) ettei kukaan ole paljon tuollaisia ehdotellut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mielestäni ulospäin näytän energiselta ja hyvän tuuliselta, koska sisimmässäni tätä tunnen myös!
Ei se silti estä ihmisiä sanomasta että ota omaa aikaa. Paljonko sitä pitää ottaa? Meillä lapset menaa ajoissa nukkumaan ja asiat mukavasti tipahtelee paikoilleen.
Olen käynyt töissä lapsien saamisen välissä ja nautin olla kotonaKIN.
Vai teenkö liikaa?
ap
olen kolmen lapsen totaaliyh ja aina milloin kukakin sanoo, että tarviin omaa aikaa ja pitäisi lapsia viedä yökylään (näitä yökyläpaikkoja on tasan yksi) jne...
Mutta kun en tartte omaa aikaa. En mä sitä kaipaa. Tykkään olla lasteni kanssa. Musta on ihana viettää niiden kanssa ihan normaalia arkea, ihan joka päivä. En mä tästä kaipaa mitään "lomaa".
Pari kertaa vuodessa yhteen paikkaan pyydetään lapset yökylään ja olen sitten sinne antanutkin ne kyläilemään. Sitten itsekseni vaan olen kotona pyöriskellyt ja miettinyt mitä tekisi. Kaikilla kavereillakin on lapsia, että ei kukaan välttämättä juuri silloin pääse jonnekin lähtemään kun mulla sattuu olemaan tuommoinen ilta, että lapset on yökylässä.
Ihmiset ei ymmärrä, etten mä koe tätä yksin lasten kanssa elämistä rankaksi. Jotenkin oikein hakemalla hakevat sitä, että keksivät kuinka rankkaa onkaan jne... Ja sitten taivastellaan, että "kuinka sä jaksat" ja "ootsä kyllä aika supermamma kun jaksat aina vaan yksin hoitaa lapset" jne... Pah. mutta kun siinä ei ole mitään jaksamista, koska se ei ole mitenkään rankkaa. Mutta sitä kukaan ei halua jostain syystä uskoa.
että mahdollisesta väymisestäni ollaan huolissaan tai että osoitetaan ihailua tai kunnioitusta siitä miten paljon ehdin jne. Minusta se on välittämistä, kiinnostusta, huomaavaisuutta, kohteliaisuuttakin.
Voin ihan hyvin kiittää kauniista sanoista ja todeta, että oikeastaan sujuu ihan mukavasti kun touhuun on jo niin tottunut.
Meillä on yhteensä 7 lasta ja heissä erityislapsia
No minä en ainakaan osoita kenellekään kunnioitusta ja ihailua sillä että huomautan että sä tarttet varmaan lastenhoitoon apua niin voit ottaa omaa aikaa?
Se olis eri jos huokailisin ettei ole omaa aikaa tms. Mutta jokkut näkee asiakseen kertoa miten raskasta lapsien kanssa varmasti on? Ihan sillä että on lapsia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tökeryytenä. Minusta se on myötätunnon ele ja ehkä auttavan käden ojennuskin, jos joku toivottelee tilaisuutta hengähtää. Siihen voi vastata ihan kauniisti, että "onhan meillä välillä vilskettä, mutta olenkin aina toivonut isoa perhettä. Mukavaa elämää!"
Ihailulla ja kunnioituksella tarkoitin lähinnä sen tyyppisiä lausahduksia kuin: "Miten sä ehditkään!" "Olet tosi ahkera" "Sulla on aina monta rautaa tulessa ja aina niin positiivinen asenne". Nehän ovat kohteliaisuuksia, joista voi kiittää eikä tarvitse vähätellä välttelevästi.
Juu, mutta kun se muotoillaan niin että soitappa perhetyöntekijä niin pääset helpommalla!
ap
4 lapsen äiti olen,eronnut vieläpä... Niin aina mulle tyrkytetään että vie hoitoon ja ota omaa aikaa.
Entäpä kun en halua tai kaipaa omaa aikaa???
Ja en ole rasittunut,vaan ihan tyytyväinen elämääni lasteni kanssa!