8-vuotias valehtelee - mikä avuksi?

Valehteleminen on merkki liian ankarista vanhemmista, joille ei uskalla olla oma itsensä.

Älä ota noita asioita kirjaimellisesti, vaan näe niiden taakse, kiitos.



ap

osoittanut pettymyksen lapsen valehtelemiseen tosi selkeästi. Syksyllä jäi kiinni ISOSTA valheesta ja varmaan vähän hätkähti, kun en päästänytkään sitä ollenkaan sormien läpi, vaan puutuin siihen niin vahvasti. Siitä tuli rangaistus tietysti, mutta suurin vaikutus oli varmaan sillä, kun juteltiin asiallisesti ja kerroin että olen tosi pettynyt siihen että valehteli, että mun mielestä valehtelu on yks niljakkaimpia tekoja ja taisin jopa lipsauttaa, että näinkö vähän hän äitiään arvostaa, ettei voi/uskalla totuutta kertoa... (tiedä sitten onko syyllistäminen kuinka kunnioitettava kasvatuskeino =D ) Että rehellinen pitää aina olla, sellaista asiaa ei ole, mitä mulle ei voisi totuudenmukaisesti kertoa, eikä mitään niin ikävää tekoa olemassa, jota voisi valehtemalla muuttaa muuksi kuin aina vain huonommaksi. Kaikki asiat selviää, kunhan niiden suhteen vain on rehellinen, siitä alkaa asioiden selvittely.



No, teillä nyt on tuollaisia pikkujuttuja, ehkä ihan näin hevi puhe ei ole tarpeen, mutta meillä oli kyse tosiaankin vakavammasta jutusta.



Sen jälkeen ei ole ainakaan jäänyt KIINNI valheesta, mutta en nyt epäile että olisin täysin umpirehellistä lasta tässä kasvattamassa. Kuitenkin perusajatus tuli varmaan hänelle selväksi. =)

Kuitenkin perusajatus tuli varmaan hänelle selväksi. =)

siis perusajatus siitä, kuinka paljon arvostan rehellisyyttä.

Eikä tuokaan nyt ihan pidä paikkansa, että ei olisi jäänyt kiinni valheesta, siis lapsihan tuo nyt kuitenkin vain on... Ei kuitenkaan mitään selkeää päin naamaa valehtelemista, toki pieniä totuuden kaunistelemisia tapahtuu, mutta nekin kyllä sitten kierrellen muuttuvat vähitellen totuudeksi, joka ei aina olekaan ihan sama kuin alkuperäinen muoto oli. =D

on näköjään oppinut valehtelemisen taidon, minä karsisin tuollaisen äkkiä koska se jää tavaksi. Tee tytölle selväksi, että ei saa valehdella. Jos valehtelee niin siitä seuraa rangaistus. Selittäkää miksi se on väärin, ja että valheesta jää aina kiinni ennemmin tai myöhemmin. Sinuna myös sanoisin tytölle, että vanhemmille tulee siitä "paha mieli" tai se suututtaa, koska se on ruma tapa ja loukkaa teitä. Esim. jos on pelannutkin wiitä vaikka kieltää niin laita viikoksi pelikieltoon (laita ohjain tiettyyn paikkan tiettyyn asentoon niin näet, onko siihen koskettu). Tai jos valehtelee ettei tullut läksyjä niin tarkista asia opelta ja laita kotiarestiin pariksi päiväksi (opelle voi ilmoittaa, että on valhetelua ja toivoisi, että ope ilmoittaisi jonkin aikaa tytön läksyt vanhemmille). Jos rangaistukset eivät tehoa, koventakaa niitä. Ei se muuten opi, asian sivuuttamalla annat lapsesi ymmärtää että valehtelu on ok. Ja kun ns. annatte sille luvan, valheet kasvavat ja muuttuvat vakavimmiksi ajan myötä (olettekin puuttuneet siihen, mikä on erittäin hyvä asia. Jatkakaa vaan tiukkaa linjaa älkääkä antako periksi). Kysy, miksi valehtelee. Itse olin tooooosi kovapäinen pienenä ja nuorena ja minulle piti olla tosi kova rangaistus, ennen kuin asia meni perille. Rangaistuksen kovuus pitää määritellä sen mukaan, mikä rangaistavalle tuntuu tarpeeksi pahalta. Ei se, miten pahalta se tuntuu vanhemmalle. Kun opetatte lapsenne nyt olemaan valehtelematta niin säästytte ehkä isommilta ongelmilta murrosiässä.



Tsemppiä teille, puuttumalla huolehdit lapsestasi ja hänen käytöstavoistaan. Olisipa enemmän näitä vanhempia jotka uskaltavat puuttua lapsensa tekemisiin tarvittavalla tavalla.

Olemme koettaneet vakuuttaa tytön siitä, ettei valehtelemisen tapaa kannata ollenkaan opetella elämässä. Että esim. läksyt eivät katoa valehtelemalla, ja jos niitä ei tee, seuraa itsellekin pelkkää harmia. Että mieluummin tarttuu toimeen ja tekee tehtävät - sitten ne on tehty eikä tarvitse valehdella. Olemme puhuneet myös luottamuksesta - että jos lapsi valehtelee, vanhemmat eivät voi luottaa häneen eikä hänelle voi esim. antaa vapauksia tehdä kivoja asioita.



Tytölle ei kuulemma itsellekään tule valehtelusta hyvä mieli, mutta silti hän on keksinyt turvautua siihen.



ap

että vanhempi lapsemme on aivan erilainen. Hänellä on lähes yliherkkä omatunto ihan sisäsyntyisesti. En voisi kuvitella hänen esim. valehtelevan ettei läksyjä ole, koska hänelle tulisi valehtelusta niin paha olo.



Nuoremman kanssa on näköjään toinen juttu. Minun on vaikea ymmärtää häntä, koska itsellänikin on herkkä omatunto. En kestä ihmisiä, jotka pelaavat omaan pussiinsa valehtelemalla pokkanaamalla. Tällaisia aikuisiakin on valitettavasti paljon. Ehkä sitten alitajuisesti pelkään, että lapsestani tulee sellainen. :(



ap

Poika valehtelee ja huijaa. Vahva adhd epäily.

Eiköhän aika laila kaikki tee tuota jossain iässä. Kun huomaavat että onnistuvat jekuttamaan ihmisiä ja vanhempia. Ei se silti tarkoita että siitä tulee aikuisena huijari ja paatunut valehtelija.

Esim. itse olin tuossa iässä kova valehtelemaan ties mitä. Se oli mulle kuin jonkinlaista peliä. Vanhemmat sanoi että se on "väärin", mutta minua huvitti vaan, miten niin väärin? En oikeasti sisäistänyt miksi, pidin taas yhtenä turhista kielloista joita lapsille nyt aina laitetaan. 

Murrosiässä kuitenkin tuil enemmän alettua miettiä tätä maailmaa ja kaikkea pahaa mitä siinä tapahtuu. Silloin myös oikeasti ymmärsin sen miksi valehtelu ei ole hyvä tapa elää tässä maailmassa: koska jos sitä tekisivät kaikki, mikään ei toimisi, ja se taas olisi väärin että yksi saisi tehdä mutta muut ei.

Oletko itse mahdollisesti valehdellut jossain tilanteessa?

Anoppi soittanut ja pyytänyt käymään ja olet väittänyt, ettette pääse tulemaan, koska illalla on sovittu meno.

Lapsi kuullut kaiken ja huomannut, että valehtelemalla selviää helpommin?