Voi minua ujopiimää..

mukamas ujoa.. Olen yleensä aina äänessä ja näkyvillä, mut kas kun joku kiinnostava kolli ois lähellä niin musta tulee ujo ja arka... Pöh! Oltiin syömässä ravintolassa porukalla ja siellä oli aikas kivan oloinen kokki, avokeittiön vuoksi oli helppo vilkuilla ja vastakaikuakin katseeni sai. En kuitenkaan uskaltanut avata suutani kuin tämän verran; "kiitos hyvästä ruoasta", Pöh! Ystäväni sanoi, että selvästi katseet kohtasivat ja hän vaikutti myös kiinnostuneelta. Miksi en saa sanaa suusta, kun pitäisi? Olisi ollut kuitenkin jälkiviisaana ollut helppoa kysyä "lähdetkö mun kanssa kahville?", eiks niin... Pöh!