Lue keskustelun säännöt.
Olen masentunut, mutta hoidan silti lapseni!!!
15.11.2005 |
Eräässä kirjoituksessa vaahdottiin siitä kuinka masentuneilta äideiltä pitäisi ottaa lapset pois!!
Silloinhan oltais just siinä tilanteessa että äidit eivät uskalla hakea masennukseensa apua huostaanoton pelossa, ja tapahtuu näitä kauheuksia sitten!! Itse en masennuksestani huolimatta ole koskaan hermostunut pieneen vauvaani, vaikka väsynyt olen ollutkin, vaan masennus on ilmentynyt muulla tavoin. Onneksi hain ja sain siihen apua, niin pystyn myös itse nauttimaan tästä vauva-ajasta
Kommentit (5)
Vierailija:
Siskoni on masentunut.
Hän ei ole saanut siihen apua koska ei ole sitä hakenut.
Lapset hän on menettänyt lasten isille koska ei ole jaksanut taistella heistä ja vastailla sosiaali-ihmisille.
Saisi nähdä lapsiaan sosiaalitädin ollessa paikalla muttei jaksa tilannetta.Nyt on edessä pakkohoito.
Alakulonen ihminen jaksaa vielä arkea jotenkin, mutta masentunut ihminen ei kykene hoitamaan edes itseään.
En lukenut ketjua josta ap kirjoitit, mutta minusta lapsilla on oikeus olla vanhemmalla joka jaksaa hoitaa lapsiaan. Kauan ehdin olla huolissani siskoni lapsista hänen vointinsa vuoksi, mutta nyt tilanne toivottavasti paranee.
Kun siskoni paranee niin toivon hänen kykenevän hoitamaan vielä lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolta haet apua??? Raja on kuin veteen piirretty viiva!!
>Alakulonen ihminen jaksaa vielä arkea jotenkin, mutta masentunut >ihminen ei kykene hoitamaan edes itseään.
No ei pidä paikkaansa. Diagnoosini on vaikea masennus, mutta lääkkeiden ja terapian avulla hoidan lapset ja käyn työssäkin, itsestänikin osaan huolehtia.
Onneksi oli kokemusta aikaisemmasta, että tajusin hakea ajoissa apua, sillä masentuneena en olisi sitä jaksanut enää tehdä. Olikohan sitten masennuksen esiaste alakulo, kun makasin ja itkin päivät pitkät...
Mulla oli puoli vuotta aikaisemmin ollut jakso jolloin vain makasin ja kävin töissä, laskuja en edes avannut, vaan ne jäivät lojumaan ja sain häädön ja jouduin oikeuteen maksamattomien laskujeni takia.
Pelkäsin joutuvani erityistarkkailuun jos puhun masennuksestani jollekin, mutta onneksi nyt hain apua, ja sain lääkityksen, arkikin on alkanut sujumaan jo paljon paremmin!
Siskoni on masentunut.
Hän ei ole saanut siihen apua koska ei ole sitä hakenut.
Lapset hän on menettänyt lasten isille koska ei ole jaksanut taistella heistä ja vastailla sosiaali-ihmisille.
Saisi nähdä lapsiaan sosiaalitädin ollessa paikalla muttei jaksa tilannetta.
Nyt on edessä pakkohoito.
Alakulonen ihminen jaksaa vielä arkea jotenkin, mutta masentunut ihminen ei kykene hoitamaan edes itseään.
En lukenut ketjua josta ap kirjoitit, mutta minusta lapsilla on oikeus olla vanhemmalla joka jaksaa hoitaa lapsiaan. Kauan ehdin olla huolissani siskoni lapsista hänen vointinsa vuoksi, mutta nyt tilanne toivottavasti paranee.
Kun siskoni paranee niin toivon hänen kykenevän hoitamaan vielä lapsiaan.