Aina hyväntuulinen Ismael, joka kuoli

http://draamaretki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98167-aina-hyv%C3%A4ntuulin…



Ismael kuoli lauantaina. Kuolinsyy: luoti päähän.



Ismael oli ujo 21-vuotias, aina hymyilevä ravintolatyöntekijä, jonka harrastuksiin kuului pelata perjantaisin jalkapalloa.



Työpäivän päätteeksi, puoli tuntia ennen sulkemisaikaa pizzeriaan saapui asiakas, joka tilasi pizzan, kävi WC:ssä ja jostain syystä ennen pizzan valmistumista hermostui ja ampui kohti kolmea ihmistä.







Näkikö hän jotain, mistä ei pitänyt? Esimerkiksi sen, kun Ismael rukoili ruokasalin takaosassa WC:n vieressä?



Voiko tätä ymmärtää? Pitääkö edes yrittää? Ei ole olemassa hyväksyttävää syytä tappaa. Vai onko?







Ihmiset etsivät selityksiä ja netissä on jaettu kokemuksia pizzapohjan laadusta ja täytteistä. Samalla joku antaisi ampujalle mitalin, koska tappaminen sodassa on sallittua ja kunnioitettavaa, eikä poliisi edes automaattisesti tutki lausuntoa rikoksena, mikäli kukaan ei nosta syytettä. Onko Suomi vuonna 2012 siis sodassa? (Sodassa tappaminen on sallittua. Mutta jopa sodassakin kiellettyä on sivullisten ja siviilien tappaminen.)







Selitystä ei ole. Kukaan ei voi tietää mitä ampujan päässä liikkui. Vaikka kyseessä oli ”impulsiivisena ja väkivaltaisena” tunnettu henkilö, jonka tapana oli käydä pizzalla, kuten lehdistö on päätellyt, ja vaikka kyseessä olisi hetken päähänpisto, emme tiedä, oliko rasistinen reaktio tappamisen laukaiseva tekijä. Pelkkä rasismi ei tapa ilman asetta. Vaikka ampuja oli tappanut aiemminkin, ”hänellä oli tapana” ei myöskään riitä selitykseksi. Voi olla sattumaa, ettei jotain tapahtunut muualla. Mutta se, että joku tilaa marokkolaiselta pizzayrittäjältä pitsaa, ei poissulje rasismia. Rasismi on muutakin kuin se vastaus, jonka sinä antaisit kysymykseen ”tilaisitko pizzaa marokkolaiselta yrittäjältä”.







Halusimme tai emme, jouduimme tapauksen johdosta kuitenkin keskelle rasismi-keskustelua. Jos motiivin rasistisuudesta on epäselvyyttä, siitä ei ole epäselvyyttä, etteikö keskustelut sitä olisi. Se, että joudumme kuolemantapauksen johdosta lukemaan siitä, miten ampujaa onnitellaan ja haluttaisiin palkita, ja siitä, kuinka se nyt olikaan, ”saavatko ne oikeasti enemmän toimeentuloa kuin muut” ja siitä, kuinka tappaja periaatteessa oli mukava tyyppi hänen ystävän mielestä, voimme päätellä, että a) tapaus, jossa uhri ei ole ”kantasuomalainen” koskettaa hämmentävän vähän, b) ns. breivikiläinen henki on muuttanut maahan ja c) vihanlietsonta, halventavat puhetavat, väkivalta ja ihmeelliset selitykset eli kaikki, mitkä ämpäriä täyttävät, on tulleet niin normaaleiksi, että paljoa ei tarvita siihen, että mikä tahansa on jollekin se viimeinen pisara.







Ismaelin kuolema ei ole mikään maahanmuuttopoliittinen kysymys.







Mutta joka tapauksessa, rasismia tai ei: on kaksi pohtimisen arvoista kysymystä. Siinä tapauksessa, että teko oli rasistinen ja olisit maahanmuuttaja, olisiko huolissasi? Tai entä sitten, siinä tapauksessa, että teko ei ollut rasistinen ja olisit kuka tahansa, oletko huolissasi? Onko oikeusjärjestelmämme nyt sitten ihan varmasti kunnossa, jos vuonna 2006 taposta tuomion saanut väkivaltaisena tunnettu henkilö oli jo nyt vapaana kävelemään ladattu ase taskussa pizzalle?