Lue keskustelun säännöt.
Mä en enää jaksa perhekerhojen kalkattavia äitejä.
20.02.2012 |
Siis valikoituuko noihin perhekerhoihin aina vaan semmosia äitejä,jotka on kovia kalkattamaan? Puhe kuuluu kilometrien päähän ja tekstiä tulee suusta niin paljon, että hyvä kun perässä pysyy.
Tämmösen rauhallisemman äidin on jotenkin vaikea osallistua keskusteluihin, kun ei saa suun vuoroa.
Kommentit (7)
Itse kuljin useampana vuotena perhekerhoissa ja siellä kulki ihan tavallisia naisia. Opettajia, lähihoitajia, lääkäreitä, myyjiä, johtajia. Hyvin erilaisia naisia.
Koin itse perhekerhot mukaviksi paikoiksi, missä pääsi tutustumaan ihan erilaisiin naisiin, mitä muuten ei olisi ikinä tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en varmaan uskalla ikinä mihinkään kerhoon edes mennä. Olen hiljainen ja reippaasti nuorempi kuin ne 40v synnyttäjät, joten eipä ole noihin mitään asiaa...
Nehän on vain paikkoja, mihin viedään lapset, että ne saavat leikkiseuraa. Ei sen kummempia.
Joskus kun halutti jutella, juttelin. Jos ei haluttanut, istuin hiljaa. Minä en mennyt sinne tykättäväksi tai hakemaan ystävyyssuhteita vaan vein lapset saamaan lapsiseuraa muista lapsista.
Koska mä en halunnut verkostoitua ja enkä jaksanut niiden akkojen lätinää. Mutta olipahan muksuille jotain tekemistä. Enkä ole edes hiljainen ihminen, mutta ei vaippakertomukset ja miesten haukkumiset kiinnosta. Onneksi perhekerhot eivät ole pakollisia.
Ja silti on pakko käydä tienaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen aina tullut miesten kanssa paremmin toimeen. Mutta kuka jaksaa kaikenmaailman ämmiä kuunnella.
En käynyt kertaakaan niissä kerhoissa. Ovat kuulemma karmeita paikkoja kun maitoa tursuavat tissit
vapisten mammat siellä huutaa suuna päänä.
Hissukat ei, etkä huomaa heitä. Meillä on hauskaa kalkattaessa. Kotona ollessa alkaa puheripuli vaivata, niin täytyy päästä purkamaan sitä.