Mikä koirarotu paras lapsiperheeseen

moi olemme myös miettineet enkkubullin ottoa ja käyty koiranäyttelyissä katsomassa aivan ihana rotu.minkä niminen kasvattaja nimi teillä on?

shetlannin lammaskoiraa seuraavaksi koiraksi. Lapset ovat tottuneet koiriin ja niiden käsittelyyn. Haluisin perheeseen tai ainakin kouluttajaan hyvin leimautuvan koiran, joka oisi helppo kouluttaa pysymään hallinnassa.



Olenkohan hakoteillä rosun suhteen näine toiveineni?



T. ei AP

nimessä cavalieria, niin sairas rotu että niiden teettäminen pitäisi lopettaa.

Sheltti on hyvä vaihtoehto, jos etsii oikean kasvattajan, monet sheltit valitettavan arkoja joten pennun valinnassa kannattaa olla tarkkana.

shetlannin lammaskoiraa seuraavaksi koiraksi. Lapset ovat tottuneet koiriin ja niiden käsittelyyn. Haluisin perheeseen tai ainakin kouluttajaan hyvin leimautuvan koiran, joka oisi helppo kouluttaa pysymään hallinnassa.

Olenkohan hakoteillä rosun suhteen näine toiveineni?

T. ei AP

Lempeämpää ja lapsirakkaampaa koiraa saa varmasti hakea. Muutenkin todella kiltti tapaus, ruokakupin tai luun voi viedä suusta ja koira katsoo silmiin, että antaisitko sen takaisin. En tiedä onko muuten irlanninsetterit yhtä rauhallisia ja lempeitä.

Tämä rotu ilmeisesti on tosi arka, paljon kuulee pahaa puhetta.



Meillä kävi ilmeisesti mieletön munkki, koska eläinlääkärit ja koirakouluttajat on kehuneet ton meidän pennun sosiaalisuutta ihan jatkuvasti. Nyt kävin kasvattajan järjestämässä tapaamisessa, jossa sheltit saivat kokeilla mejää, ja kasvattajan koiria on käynyt luonnestestissä, menestyneet agilityssä, lammaspaimentajina yms. Tämän pennun kaikki sisarukset (ja äiti) olivat samanlaisia pikkuriehujia, tulivat syliin, ja sai käsitellä ilman että kukaan stresasi.



Jos shelttiä halajaa, kannattaa varmaan etsiä kasvattajan kasvateista näitä luonnestestattuja, paukkuvarmoja (pää!), agilitykelpoisia koiria (lonkat!). Jotkut jalostaa näistä enää vain nättejä koiria, ja toiset _koiria_. Osviittaa näkee koira.net-sivustolta, kun vähän syynää kasvattajan aiempia pentueita, lonkkaindeksejä ja tutkii kasvattajan kotisivua/facebook-sivua, että miten hän omat koiransa näkee.



Rohkea sheltti on ihan mielettömän ihana eläin. Se on kyllä pieni, mutta sillä on reilu paimenkoiraluonne, menee lasten kanssa, menee kissojen kanssa, helppo saada tottelemaan, todella lempeä luonne.

on kovakorvaisia, eli niillekin pitää olla kyllä jämäkkä koulutus. Yksi käppänä oli suoranainen pässi ja vaikka koulutus oli hyvä/kova, välillä yritteli ottaa "ohjia käsiinsä". Tehtiin kyllä heti selväksi, että koira ei ole perheen pomo. Meillä lapset on aina olleet koirien kanssa, mutta mihinkään jahtaamisleikkeihin tai reihumishommiin ei olla opetettu. Koira on kuitenkin koira ja innostuessaan ei ymmärrä, miten kovaa puraisee jos sattuu leikki lähtemään ns. "lapasista". Meillä esim. yksi käppänä kulki meidän lähilenkkiä ilman hihnaa, sivulla. Muutenkin oli tosi ihana ja oppivainen koira.

Olen ymmärtänyt, että kääpiöpinsereissä on enemmän hermoheikkoja yksilöitä (tärinää, rähinää, draamailua) kuin käppänöissä. Samoin käppänät ovat rakenteeltaan hieman jämäkämpiä ja kestävät siksi leikkejä paremmin kuin kääpiömäisempi kääpiöpinseri. Mites villakoirat tai joku terrierirotu?

mikä ihmeen käppänä?

Nyt ollaan mietitty mm. portugalin vesikoiraa, vehnäterrieriä, skottiterrieriä ja bernhardilaista.



Lapset ei halua liian pehmoa tyyliin kultsu, minä taas en halua liian räväkkää tyyliin suursnagu.



Eli samoissa mietteissä mennään.

Eloisia, oppivaisia ja ystävällisiä

Turkki hoituu trimmaamalla eikä karvoja lähde

corgia. Mulla on kokemusta vain pemuista, ilmeisesti cardit ovat vähän valikoivampia, mutta varmaan hyviä perhekoiria nekin.

cardit on myös kivoja, mutta tuntemani cardit ovat enemmän sellaisia yhden ihmisen koiria, pemu puuhaa koko perheen kanssa

uutta rotua lapsiperheeseen. Vanha doberman jouduttiin lopettamaan vuosi sitten ja nyt on aika pohtia uutta kaveria perheeseen.

Dobberi oli perhekoira kaikessa, lempeä, äärimmäisen pitkäpinnainen, leikkisä, kestävä. Kuitenkaan enää emme dobberia halua, koulutus kuitenkin on suhteellisen vaativaa ja koira kun oli hautaan asti maailman energisin että ehkä hieman rauhallisempaa mietitään.

Pienistä koirista en tykkää, koiralla pitää olla enemmän kokoa kuin kissalla joten harkinnassa on esim. springerspanieli tai joku muu noutaja tms.



Haaveissa olisi englanninmastiffi, olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia siitä.



Noista pinsereistä sen verran tiedän että ne ainakin jaksaa. Paljon on niihin törmännyt kun monella dobberi-ihmisellä on sitten kaverina iso ja pieni toope. Omalle kohdalle pinseri olisi liian vilkas.

Kertokaa joku! Meillä on 8kk ikäinen käppänäpoika, joka on tähän mennessä sopeutunut perheeseen hyvin. Leikkii lasten kanssa paljon, ja nyt eräs kouluttaja sanoi, että se leikki kiihdyttää koiraa paljon, ja luo tälle stressitilan, ja että ongelmia on tulossa. Eli nyt pitäisi laittaa takaa-ajo- ja taisteluleikit jäähylle. (Onkin nyt oltu koko viikonloppu ihan rauhassa).

Meillä on kehitysvammainen esikoinen 8v, jonka koira on ottanut ihan omaksi ihmisekseen, ja omii lasta ihan täysillä. Puolustaa lasta, jos joku vieras (esim. mummu) komentaa. Pelkään että tästä tulee ongelmia, kun koira kasvaa, ja meille tulee vieraita lapsenvahteja. Mitä jos koira päättääkin, että kukaan ei koske lapseen?

Jos kiellän, moitin tai komennan koiraa, se ottaa kovin itseensä ja on herkkä. Eilenkin meni sängynalle kun komensin pois sängystä.

Miten teillä on yhteiselo sujunut?

kaksi lasta 9,5 ja 7,5.



Parempaa koiraa kuin tämä meidän koira en voisi kuvitella! Hellä, hoitava ja huolehtivainen - ja lehmänhermoinen ja kärsivällinen.



Haukkuu ovella, mutta muuten meillä kyllä käy siivoojat ja hoitajat ja lasten kaverit jatkuvana virtana. Ei ole koskaan ollut mitään ongelmia.

kasvatan nykyisin enkkubullia, ja rotu on yksi parhaimpia lapsiperherotuja mitä tiedän, meillä on neljä lasta. Aiemmin olen kasvattanut westieitä, ja lisäksi kokemusta löytyy tanskandoggista ja ranskanbulldoggista. Enkku on koira, joka on suuri koira kompaktissa koossa. Se on maailman sydämellisin, rakastettavin, pitkäpinnaisin ja lapsirakkain rotu, jonka tiedän. Se ei erottele naapurin lapsia oman perheen väestä, vaan rakastaa pyyteettömästi kaikkia pieniä ihmisiä, eikä sillä ole vahtimistaipumusta. Bulli ei ole hermoheikko vaan rohkea, sosiaalinen, ja aina valmiina leikkiin, muttei vaadi liikuntaa läheskään niin paljon kuin moni muu koira. Rotua parjataan turhaan sairaaksi, neljän bullini kanssa olemme käyneet ainoastaan rokotuksilla eläinlääkärissä, kaikilla on hyvä rakenne, eikä niillä ole hengitysvaikeuksia (tosin, tässä kannattaa katsoa eri kasvatuslinjoja, ja muistaa pitää koira hoikkana kasvuvaiheen ajan). Englanninbulldoggi jaksaa halutessa tehdä monen kilometrin lenkkejä päivittäin ja tiedänpä yhden, joka harrastaa agilityäkin :) mutta lasten paras ystävä se on ehdottomasti!

ja sorry edellisen otsikon typo :) englanninmastiffista on myös kokemusta, vanhemmilla oli sellainen aikoinaa, eikä ole mikään lapsiperheen ykkösvalinta koiraa hankittaessa. Mastiffi on erittäin reviiritietoinen ja vahtimistaipumus on vahva. Se on yhden ihmisen koira ja kiintyy isäntäänsä voimakkaasti. Myös puolustusvietti on korkea, eli en hankkisi kyseistä koiraa pienten lasten perheeseen, jos halutaan, että lasten kaveritkin uskaltavat käydä painimassa perheen lasten kanssa.

Aivan nappivalinta kyllä ollut. Tykkää lapsista ja yleensäkin kaikista ihmisistä, uteliaana mukana joka paikassa. Ei hauku ainakaan häiritsevän paljon, turkinhoito suht helppoa, kompakti koko.