Mistä johtuu ainainen ulkopuolisuuden tunne?
Vietin taas eilen iltaa naisporukassa, meitä on 7kpl. Tapaamme 6 viikon välein kirjallisuuden ja ruuan sekä viinin merkeissä.
Miksi mä en nauti siitä? Tuntuu siltä kuin kaikki muut olisivat hyvää pataa keskenään ja minä sen ulkopuolella. Kun avaan suuni, kukaan ei jaksa kuunnella edes kohteliaisuudesta, vaan puheensorina jatkuu minun puheeni päälle. Voisin unohtua portaille tupakalle ja kukaan ei huomaa puuttumistani.
mä en ymmärrä mikä on vikana. Olen kohtelias ja iloinen, kuuntelen muita, autan tarjoiluissa, varon puhumasta liikaa ja varsinkaan toisten päälle, kiitän ja lausun kohteliaisuuksia ystävällisesti... Mä en ymmärrä mikä mussa on pielessä. Ketään ei kiinnosta mitä minulle kuuluu tai olenko paikalla ylipäätään.
Mulla on lapsellisen paha mieli, vaikka eilisen piti olla kiva tyttöjen ilta.
Kommentit (2)
ja minut kutsuttu mukaan vähän ulkopuolelta. Jos tänään kysyttäisiin, kietäytyisin kunniasta. En tahtoisi enää mukaan.
Jos muut näkevät useammin. Juttu luistaa aina paremmin sellaisten kanssa joita näkee enemmän.