En tykkää enää 8 kk vanhan poikani nimestä

kuopukseni nimen kun hän oli n. 6kk ikäinen. Alun alkaen hänestä oli tarkoitus tullakin sen niminen mikä nyt onkin, ennen ristiäisiä vaan jotenkin muuttui tuo nimi ja kastettiin toiselle nimelle. Tämä nimi, jonka kasteessa sai, ei kuitenkaan koskaan oikein istunut lapselle, joten sitten vaihdoin siihen, mikä alunperin piti ollakin. Ja olen kyllä tyytyväinen, että vaihdoin nimen. Hyvin kaikki muutkin tottui uuteen nimeen. Parin ihmisen uteluihin joutui vatailemaan, mutta muille riitti kun sanoi vaan, että nimi on vaihdettu :)



Jos tuntuu, että haluatte vaihtaa, eikä poika oikein "näytä" tai "tunnu" Antonilta, niin ihan hyvin voitte vaihtaa. Kyseessä on kuitenkin vielä vauva. Kaikki muutkin tottuu aika pian uuteen nimeen. Vuoden päästä kukaan ei enää muistakaan että lapsi on ollut ensin joku toinen nimeltään.



Ja vaikka isoveljellä on Oliver toisena nimenä niin en näe estettä, etteikö se voisi silti olla kuopuksen etunimi.

näyttää ihan Jormalta?

Teidän Antonin persoona muokkaa sitä miten kohta nimen Anton näet! Lapselle voi laittaa nimeksi vaikka Jorma, mutta kun lapsi kasvaa hänestä tulee oma persoona, sinun lapsesi Jorma ja nimi on ihansama siinä kohtaa..muut huolet kasvavat lapsen kasvun myötä. Pidä Anton nimi! Kohta se on Antsa tai joku muu vastaava kavereille niinku Oliverit on Olleja..ja Nikot..Nikkejä..

Nimen antaminen on luovaa päätöksentekoa, ja jos siinä ei ole harjaantunut, voi tulla juuri tuollaisia "parempia ideoita" jälkikäteen, jotka alkavat kovasti houkutella. Mutta siihen paremmalta tuntuvaan vaihtaminen ei suinkaan välttämättä tarkoita, että olisitte siihen lopullisesti tyytyväisiä. Muutaman kuukauden kuluttua se tosiasia, että isoveljellä on sama nimi, voi alkaa kovasti häiritä, ja lapsi alkaakin näyttää ihan ilmiselvästi jonkin kolmannen nimen omistajalta (yhtä selvästi kuin hän nyt näyttää Oliverilta). Sitten olette vielä hankalammassa tilanteessa. Pahimmassa tapauksessa aiheutatte vaiheilullanne lapselle identiteettikriisin.



Sitoutukaa nimeen, jonka olette antaneet.

Muistuttais aina miten päättämätön lapsen äiti on.

Se kai tässä on tärkeintä. Mä ymmärrän ap:tä. Mulla on suvussa yksi poika joka voisi olla juuri vaikka Oliverin näköinen ja nimi on tyyliä Otso. Poika ja nimi ei kerta kaikkiaan sovi yhtään yhteen.

Vaihtakaa vaan nimi, nyt vielä hyvin ehtii.

Minule tulee mieleen aina vain Oliver Hardy, eli Paksukainen niistä mykkäfilmeistä. Sitten ehkä Oliver Twist, orpopoika joka syntyy köyhäintalossa.

Miksei Olli, hyvä reipas nimi?

ja antakaa lapsen päättää minkä niminen haluaa olla.

Ja on mielestäni noloa, että ei kyetä sitoutumaan yhteen nimeen.



Ja vielä nolompaa on "varastaa" isoveljen nimi.



Jos nimi on pakko vaihtaa, niin vaihtakaa sitten sellaiseen, jota ei ole kenelläkään.

Molemmat sellaisia tämän hetken muotinimiä.



Itse en lähtisi vaihtamaan.

8 kk ikäinen tottuu nopeasti uuteen nimeen. Se, että uusi nimi on jo veljellä toisena nimenä on ehkä vähän hassua, mutta ymmärrän kyllä hyvin mietteenne muuten... ja luultavasti vaihtaisin lapsen nimen, jos/kun tunne on kerran vahva.



Me vaihdettiin kuopuksen kutsumanimi, kun hän oli n. 5 kk ikäinen. Alkuperäinen kutsumanimi ei vaan tuntunut omalta, ja se uusi nimi jolla häntä alettiin kutsua oli heti oikea. Mies ei kelpuuttanut tuota "uutta" nimeä silloin kun vauvan nimeä mietitiin alunperin, mutta kun vauva kasvoi, yhteys tuohon nimeen vahvistui ja lapsi oli/on miehenkin mielestä ihan tuon nimen näköinen. Ei siis olla kaduttu pätkääkään nimenvaihtoa, vaikka se vähän silmienpyörittelyä aiheuttikin tuttavapiirissä. Nimi on kuitenkin hirmu tärkeä asia ihmiselle, eikä ole yhtään mukavaa, jos nimi on koko ajan "väärä".

sillä kerron nyt oman kokemukseni. Tyttäreni on s. -92, ja annoin hänelle aikanaan 3 nimeä, jotka olivat mielestäni maailman kauneimmat. Toinen nimi on sama kuin itselläni, ja on kiertänyt suvussa kauan.



Nooh, tyttäreni alkoi teini-iässä muuttumaan, ja hän löysin oman identiteettinsä. Eli on lesbo, ja niissä suhteissa se miesmäisempi osapuoli. Hän ei enää sietänyt nimiään.



Niinpä, etunimen hän vaihtoi suostumuksellani jo 17-vuotiaana. Nyt nimiä on vain yksi. Ja kun hän täytti 18 v, hän vaihtoi sukunimensä oman äitini tyttönimeen, joka on ulkomaalainen nimi. Eli kuten on muuttunut tyttäreni identiteetti, samoin vaihtui nimi. Se ei mielestäni ole kaunis, eikä ainakaan naisellinen. Mutta se sopii hänelle. Se on vain ja ainoastaan hänen oma valintansa ja asiansa.

monessa muussa maassa se ei olisi mahdollistakaan. Minusta olisi suoraan sanottuna outoa, jos muuttaisitte nimen. Eri asia olisi, jos alkaisitte kutsumaan lasta hänen toisella nimellään. Anton ON hyvä nimi. Tosi hyvä.