Lue keskustelun säännöt.
Miten sinä reagoisit? Luottamusasiaa.
18.02.2012 |
Minun ja tulevan mieheni suhde oli alkuaikoina vaikea. Hänelllä oli paljon selvitettäviä asioita ja oli esim. aikaisemmissa suhteissaan pettänyt kumppaniaan. Mekin olimme erota pari kertaa, ja alkuun mies mietti pitkään haluaako suhdetta lainkaan. Kuten kuvitella voi, luottamus ei alussa ollut paras mahdollinen. Silloin sovimme, että nyt kaikki asiat selviteään ja käydään avoimesti läpi, jotta voimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Mies lupasi ja vannoi, että on kertonut aivan kaiken.
Nyt, vuotta myöhemmin (kun kaikki on kunnossa ja olemme menneet kihloihin) sain kuulla, että suhteemme alkuaikoina hän oli pitänyt yhteyttä erääseen naiseen, flirttiä ym. Oli siis ollut kiinnostunut tästä naisesta sinä aikana, kun me olimme jo yhdessä.
Eihän tuo asiana niin paha ole, mutta tuntuu silti ihan kamalalta kuulla tuosta nyt. Kaiken piti olla jo selvää, ja mies lupasi, ettei mitään yllätyksiä enää tule.
Miten te reagoisitte? Kaipaan vähän näkökulmaa asiaan.
Kommentit (33)
että ap ehkä hieman ylireagoit.. Minun kokemukseni mukaan miehet ei tykkää jos heidät ahdistetaan nurkkaan tuollaisella "kerro minulle kaikki"/"aloitetaan puhtaalta pöydältä" -mentaliteetilla. Pitää olla vähän pelisilmää ja painaa osa jutuista villaisella. Mitä pidemmän siiman annat miehelle, sitä varmemmin hän pysyy tyytyväisenä sinun luonasi. Sen sijaan kyttäämällä, kyselemällä ja menneitä kaivelemalla ajat takuuvarmasti miehen luotasi. Eli yritä päästä yli menneistä, mitään kamalaa ei ole tapahtunut. Keskity sen sijaan nykyhetkeen ja tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoo ettei halua olla tekemisissä ystäviensä kanssa.
vielä siinä vaiheessa olleet tosissamme sitoutuneet toisiimme, en jälkikäteen osannut olla pettynyt tai vihainen, toisin olisi ollut jos olisimme silloin olleet kihloissa tai asuneet yhdessä. Mitä noita vanhoja muistelemaan, kannattaa keskittyä ihan tähän hetkeen ja yrittää tehdä siitä paras mahdollinen.
minulle seurustelu on sitä, että sovitaan, että ollaan vain toisen kanssa, ja jos sen jälkeen toimii kuten ap:n mies, on se minusta pettämistä. Omalla kohdalla miettisin sitä, että miksi sen miehen oli niin vaikea päättää, haluaako olla kanssani, ja kuinka varma hän on asiasta nytkään? Mäkin olen monesti ollut suhteissa siksi, kun ei ole halunnut olla yksinkään ja ei ole oikein parempiakaan vaihtoehtoja.
toki tuosta yhteydenpidosta riippuen ei välttämättä ihan "pettämistä" pettämistä, mutta jos itse olisin suhteessa, jossa on jo sovittu, ettei muiden kanssa olla, ja sitten mies minulle kertomatta pitää yhteyttä johonkin kiinnostavaksi kokemaansa naiseen ja flirttailee tälle, niin on se ainakin luottamuksen pettämistä. Ja se ei olisi tuossa se ongelma, vaan juuri se, että kuinka varma mies on halustaan olla minun kanssani, jos sitä jo aluksi piti pitkään miettiä, että olenko minä kiinnostava vai en, ja senkin jälkeen, kun on minuun omien sanojensa mukaan sitoutunut, ei sitä oikeasti olekaan vaan onkin vielä kiinnostunut jostain toisesta. Tuon alun jälkeen en ehkä olisi menossa naimisiin vain vuotta myöhemmin vaan odottaisin miten mies käyttäytyy sitten, kun suhteessa ei ole enää uutuudenviehätystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin syy hänen aiempaan käytökseensä kuitenkin on, siis muukin kuin kusipäisyys. Uskon, että yleensä pettäjät eivät petä ihan vaan huvikseen, vaan taustalla on muunlaisia vaikeuksia. Näistä asioista ihminen ei pääse eroon ihan vain sekunnissa päättämällä.
Vaikuttaisi siltä, että miehesi haluaa tosissaan muuttua, ja yrittää tehdä sen "kerrasta poikki" -menetelmällä. Tämä valitettavasti usein epäonnistuu, koska vanhat toimintamallit ovat ihmisessä niin syvällä. Ehkä mies on esim. ajatellut, että vanhojen ystäviem seura ei ole hänelle enää hyväksi, tai että sinä et pidä näistä ystävistä, ja halunnut sitten laittaa välit poikki. Mutta ei se niin helppoa ole käytännössä, koska ystävät ovat kuitenkin ihmiselle tärkeitä.
Minusta parasta mitä voisit nyt tehdä, olisi miehen saaminen luottamaan itseesi niin täydellisesti kuin mahdollista. Tämä edellyttäisi että et suutu hänelle, jos hän tekee virheitä, niin kauan kuin hän aidosti yrittää muuttua ja kehittyy hyvään suuntaan. Hänen pitäisi pystyä vapautuneesti kertomaan sinulle muuttumiseensa liittyvistä haasteista ja tuntemuksista - uskoutumaan. Tätä kautta suhteenne syvenee ja ajan myötä sinusta tulee hänelle niin tärkeä, että hänelle ei tule sinun pettämisesi mieleenkään.
Tuohon pääsemiseksi on tehtävä paljon työtä, ja sinulla olisi oltava avoimempi mieli ja taito painaa asioita osittain myös villaisella (tiettyyn rajaan asti, jonka pitää olla alusta alkaen selvä). Jos alat loukkistelemaan pienistäkin virheistä, etäännytät vain miehen itsestäsi ja pettämisen/epärehellisyyden todennäköisyys kasvaa. Jos taas pystyt olemaan miehen puolella, ikään kuin samassa joukkueessa hänen tukenaan, ja jos hän oppii luottamaan sinuun "valmentajanaan", voitte päästä pitkällekin. Tällöin on ehdottoman tärkeää, että ongelmia ei sivuuteta, vaikka katsottekin niitä samalta puolelta, vaan jokainen käsitellään rauhallisesti loppuun saakka, ja pohditaan miten mies jatkossa toimii jos joutuu samanlaiseen tilanteeseen.
Tsemppiä koitoksiin!
ja nykyisen suhteeni alussa minullakin oli flirttiä muualla, sitten rakastuin, pari vuotta meni kivasti ja nyt taas katselen vähän seikkailun perään.
Me pettäjät emme parane rakkaudesta, eikä meistä saa yksiavioisia. Sen kun kaikki tajuaisivat.
Olen siis nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse rakastuin ensisilmäyksellä varattuun mieheen, joka myös rakastui minuun ja jätti tyttöystävänsä vuokseni. Minulla oli juuri 4kk työkeikka ulkomailla ja sillä väli mies olikin jo rakastunut kolmanteen naiseen. Olisi kuitenkin halunnut olla kanssani. Oli ihastumisaddikti, muuten ihana mies.
ja nykyisen suhteeni alussa minullakin oli flirttiä muualla, sitten rakastuin, pari vuotta meni kivasti ja nyt taas katselen vähän seikkailun perään.
Me pettäjät emme parane rakkaudesta, eikä meistä saa yksiavioisia. Sen kun kaikki tajuaisivat.
Olen siis nainen.
Mutta ole sitä avoimesti, puolisosi tietäen. Hänellä on sitten oikeus päättää käykö tyylisi hänelle vai ei. Mitään oikeutta sinulla ei ole esittää häneen päin uskollista ja touhuta selän takana. Et voi mennä tuon "ominaisuutesi" taa epärehellisesti. Jos sen teet, olet aika halveksittava olento. Vastuu on sinun, jos petät yhdessä sovittuja sääntöjä. Yksin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin minäkin ahdistunut ja pettynyt, petoshan tuo on. Jos mies sanoo että on kertonut kaiken ja käykin ilmi tuollaista. Se on petos vaikkei mitään fyysistä olisikaan.
Miettisin vakavasti suhteen jatkoa. Yhden tuollaisen kanssa olleena voin sanoa että luultavasti on paljon muutakin mitä ei ole kertonut. Ja todistaahan tuo sen että pystyy valehtelemaan sulle mennen tullen, pitkiä aikoja.
sanoo ettei halua olla tekemisissä ystäviensä kanssa.
No kyse ei ole varsinaisista ystävistä, lähinnä sellaisesta biletysporukasta, ovat tavanneet satunnaisesti sekalaisella kokoonpanolla. Ei tunne ketään heistä kovinkaan syvällisesti. Luulen, että itsekin kaipasi vaihtelua, muttei oikein osannut irrottautua "jännästä sinkkuelämästään".
Ja tämä puhtaalta pöydältä aloittaminen oli (tai siis sen piti olla) ihan yhteinen päätös. Meille aiheutui alussa ongelmia siitä, että jossain hiton fb:ssä joku exä laittoi viestiä tms. tai jälkikäteen paljastui että mies oli tavannut jonkun naisen. Mä sanoin, että haluan nyt tietää kaiken, ettei tarvitse näitä yllätyksiä enää pelätä. Järkeilimme molemmat, että avoimuus on nyt paras vaihtoehto.
Minun heikko kohtani on hylkäämisen pelko, joten olen toki herkkä tällaisille asioille.
Mutta silti, vaikka nyt yritän katsoa asiaa mahdollisimman objektiivisesti, on minusta minulla oikeus tietää mitä meidän suhteemme aikana on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiire teillä on naimisiin (jos kihloissa olette)? Kolme kuukautta hyvää aikaa ei ole juuri mitään. Kyllä sun kannattaa pitempään katsoa, että kykeneekö ja haluaako mies muuttua vai ei. Tai ainakaan lapsia ei kannata alkaa vielä vääntää. Miehesi kuulostaa vähän samanlaiselta kuin minä (valitettavasti), tuppaan jättämään kertomatta asioita, joita kumppani ei hyväksyisi, mutta joita en halua jättää tekemättäkään. Tiedän, että pitäisi parantaa tapani, mutta se on vaikeaa, varsinkin kun en tiedä, haluanko esim. nykyisen kanssa olla loppuikääni enkä ole täysin sitoutunut.
Muista kaksi asiaa.
Sanat ovat ilmaisia, vain teot ratkaisee.
Mennyt käytös ennustaa parhaiten tulevaa.
Itse en jaksaisi tuollaista suhdetta - eihän kukaan tuommoista jaksa - ei se nainen epäilyksineen eikä se mies jatkuvan epäilyksen alaisena oloineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse rakastuin ensisilmäyksellä varattuun mieheen, joka myös rakastui minuun ja jätti tyttöystävänsä vuokseni. Minulla oli juuri 4kk työkeikka ulkomailla ja sillä väli mies olikin jo rakastunut kolmanteen naiseen. Olisi kuitenkin halunnut olla kanssani. Oli ihastumisaddikti, muuten ihana mies.
Yrittää välillä kovasti, mutta ei pysty muuttumaan.
kai sitä koskaan seurustelisi kenenkään kanssa. Mä olen sitä mieltä, että mitä toinen ei tiedä, ei myöskään satuta. Ja mä en osaa tai halua olla pettämättä. Mä ahdistun muuten kuoliaaksi suhteessa.
Mä tunnun useamman miehen, joka on niin kuin minä eli patologinen pettäjä, mutta vain muutaman naisen, joka pettää satunnaisesti ja ahdistuu siitä. Minä vain piristyn pettämisestä.
Toki olisin kovin surullinen, jos jäisin kiinni ja poikaystäväni jättäisi minut.
- se pettäjä, nainen, ikää 38 vuotta, joten tuskin enää muutun
ja meillä on ainutlaatuinen yhteys. Kuulostaa hölmöltä, tiedän, mutta eihän sitä näin keskustelupalstan kautta pysty antamaan oikeaa kokonaiskuvaa.
Mies todella haluaa muuttua itse, on kokenut tuon aiemman elämän raskaaksi ja tietää itsekin, että tuon ikäisenä elämässä voi olla muutakin kuin kaverit ja biletys. On siis 40v.
Kyllä mies kavereitaan saa tavata, olen sen hänelle sanonut. Silti tapasi kavereitaan ja valehteli siitä monta kertaa. Sama se mulle tapaako hän heitä, se valehteluhan tässä sattuu.
Mutta hei, mies on nyt syksyn käynyt terapiassa ja ensi viikolla käymme pariterapiassa. Tästä sovittiin eilen. Eiköhän se kerro jo jotain. :)
ap
Minussakin on huonoja puolia, kyllä sen tiedän, mutta ei kai kukaan ihminen ole täydellinen. Tiedostan kuitenkin omat heikkouteni ja yritän toimia niiden parantamiseksi ihan itse.
Silti, minulle parisuhde tarkoittaa sitoutumista ja yhteisiä sopimuksia, eihän se muuten olisi parisuhde. Ja jos kaksi aikuista päättää muodostaa parisuhteen, mielestäni silloin voi toiselta odottaa myös sitoutumista.
ap:n pitäisi hoitaa tuo hylkäämisenpelkonsa ilman parisuhdetta eikä sitoa toista sopimuksilla ja vaatimuksilla. Miehiä tulee ja menee. Joskus saattaa joutua hyljätyksikin. Mutta ap voin kertoa sinulle, että siitä voi selvitä! Tosin se vaatii itsetutkiskelua ja se on kasvun paikka myös aikuiseksi.
ehkä yrittäisin nyt aloittaa puhtaalta pöydältä niin, että mies olisi tietoinen, että jos myöhemmin jotain paljastuu, niin suhde olisi siinä. Kävisin siis miehen kanssa perinpohjin läpi mitä on valehdeltu ja milloin, viimeinen mahdollisuus ehkä vielä.
Toki luottamuksen joutuu rakentamaan uudelleen, mutta jos suhde olisi sen arvoinen niin kokeilisin vielä kerran. Siis oikeasti vielä kerran. Mutta en hommaisi mitään lapsia tms. tuohon kuvioon. Ja tietysti selväksi se miehelle, että minkäänlainen valehtelu/kertomatta jättäminen ei kuulu suhteeseen.
kai sitä koskaan seurustelisi kenenkään kanssa. Mä olen sitä mieltä, että mitä toinen ei tiedä, ei myöskään satuta. Ja mä en osaa tai halua olla pettämättä. Mä ahdistun muuten kuoliaaksi suhteessa.
Mä tunnun useamman miehen, joka on niin kuin minä eli patologinen pettäjä, mutta vain muutaman naisen, joka pettää satunnaisesti ja ahdistuu siitä. Minä vain piristyn pettämisestä.
Toki olisin kovin surullinen, jos jäisin kiinni ja poikaystäväni jättäisi minut.
- se pettäjä, nainen, ikää 38 vuotta, joten tuskin enää muutun
Sinulla on siis mielestäsi oikeus parisuhteeseen, senkin hinnalla että petät ja loukkaat kumppaniasi? Miksi sinun kyvyttömyytesi tasaveroiseen suhteeseen ajaa ohi kumppanisi tarpeen sellaiseen? Miksi sinun onnesi on tärkeämpi kuin hänen?
Hämmästyttävän lapsellinen lähestymistapa.
Olisi kiva saada asiaan ulkopuolista näkökulmaa, miten te reagoisitte samassa tilanteessa?
Saimme kyllä asiat sovittua, mutta edelleen tuntuu pahalta. Miten saan nuo vanhat jutut jätettyä taakseni ja miten pääsen eroon pahanolon tunteesta, jonka tuo miehen valehtelu aiheuttaa?
Onhan se hänelle jo vanha juttu, mutta minulle se tuli tietoon nyt vasta.