Onko normaalia että 5-vuotias ei osaa leikkiä toisten kanssa?
Oma lapseni on kyllästynyt tällaiseen lähipiirimme lapseen jonka kanssa ei voi leikkiä. Ainoastaan hänen kanssa voi riehua. lastani turhauttaa kun hän yrittää vaikka legoleikkiä tämän toisen kanssa, ei onnistu. tämä häirikkö ei myöskään sitten anna lapseni yksin jatkaa tätä leikkiä vaan nappaa esim leikistä legoukkoa ym.
Olen yrittänyt leikkiä omani ja häirikön kanssa ohjattua leikkiä, sekään ei oikeen onnistu vaan minuutin keskittymisen jälkeen häirikkö alkaa sooloilemaan, kiusaamaan ym. olen itsekin aika kyllästynyt tähän lapseen.
Kommentit (20)
tämäkin lapsi haluaa tulla meille leikkimään mutta ei sitten leiki kuitenkaan. ottaa jonkun lapseni lelun itselleen ja pitää sitä koko vierailun ajan itsellään. ei leiki lapseni ehdottamia leikkejä, eikä itse ehdota leikkejä. sitten kun lapseni aloittaa itse jonkun leikin niin seuraa sitä leikkiä ja nappaa siitä leikissä tarvittavia leluja itselleen, ja pitää oikeutenaan pitää niitä, koska hän ei kuitenkaan ottanut toisen kädestä. raivostuttavaa.
Ehdottaisin, että sovitte säännöistä. Vieras saa seurata leikkejä ja hän saa ottaa tietyt lelut käteensä, mutta ei saa viedä kaikkia leluja leikistä, vaikkeivät ne olisikaan kädessä.
Jos takana on jotain asperger-tyyppistä, niin silloin yleensä selkeät säännöt auttavat. Tämä lapsi menee nyt säännön "kädestä ei saa ottaa" mukaan, vaikka oikea sääntö olisi "leikissä olevaa lelua ei saa ottaa".
Ja niin raivostuttavaa kuin tuollainen käytös on, niin raivostuminen ei auta mitään. Lapsi ei ihan oikeasti tiedä toimivansa väärin. Hän ei välttämättä myöskään tunnista toisen ihmisen tunteita, vaan lähinnä hämmentyy suuttumuksesta tai pitää sitä kivana reaktiona (se on hassun näköinen, kun se suuttuu).
Kyllä ne leikkitaidot siinä sitten pikku hiljaa kehittyvät, kun rauhallisesti ohjataan. Siinä olisi hyvä olla aikuisen vieressä ohjaamassa, ihan sanallisesti kertomassa, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia. Onhan se ärsyttävää opettaa toiselle sellaista, mitä pitäisi jo osata. Mutta jos ei osaa, niin ei osaa, vaan voi opetella.
Määräänsä enempää energiaa ei vieraaseen lapseen kannata kuluttaa, mutta jo sen tiedostaminen, että lapsi ei ole ilkeä, hän ei vain osaa, auttaa suhtautumaan rauhallisemmin.
entä jos lapsi ei olekaan aspenger vaan on vaan sosiaalisesti avuton?
mutta päätin etten aio ottaa tätä lasta enää meille, paitsi pakollisissa tilanteissa. en vaan jaksa antaa häntä neuvomaan ja katsomaan kun oma lapseni pahoittaa mielensä turhaan ja turhautuu kun toinen ei leiki kunnolla.
että lapsi ei tosiaankaan OSAA leikkiä. Jos hän on vain kotona vanhempien kanssa ja mikäli he eivät lapsen kanssa leiki, ei lapsi voi leikkitaitoja oppia. Monesti ajatellaan, että lapsi oppii itsekseen leikkimään, mutta näinhän ei ole. Koita vain jaksaa olla mukana leikissä, kun lapsi teillä on ja ohjata häntä oikeaan leikkiin.
Tietenkin takana voi olla jonkin asteista keskittymisvaikeutta tms. mutta ei välttämättä.
entä jos lapsi ei olekaan aspenger vaan on vaan sosiaalisesti avuton?
Sillä ei oikeastaan ole niin väliä, mistä syystä hän on sosiaalisesti avuton. Jotkut lapset oppivat luistelemaan muita hitaammin, toisille taas sosiaaliset taidot ovat vaikeita oppia.
mutta päätin etten aio ottaa tätä lasta enää meille, paitsi pakollisissa tilanteissa. en vaan jaksa antaa häntä neuvomaan ja katsomaan kun oma lapseni pahoittaa mielensä turhaan ja turhautuu kun toinen ei leiki kunnolla.
Surettaa tämän lapsen puolesta... tuskin niitä paikkoja monta on, missä hän on tervetullut ja kyse on kuitenkin vielä pienestä lapsesta, joka kaipaa kavereita siinä, missä kuka tahansa muukin lapsi.
entä jos lapsi ei olekaan aspenger vaan on vaan sosiaalisesti avuton?Sillä ei oikeastaan ole niin väliä, mistä syystä hän on sosiaalisesti avuton. Jotkut lapset oppivat luistelemaan muita hitaammin, toisille taas sosiaaliset taidot ovat vaikeita oppia.
mutta päätin etten aio ottaa tätä lasta enää meille, paitsi pakollisissa tilanteissa. en vaan jaksa antaa häntä neuvomaan ja katsomaan kun oma lapseni pahoittaa mielensä turhaan ja turhautuu kun toinen ei leiki kunnolla.
Surettaa tämän lapsen puolesta... tuskin niitä paikkoja monta on, missä hän on tervetullut ja kyse on kuitenkin vielä pienestä lapsesta, joka kaipaa kavereita siinä, missä kuka tahansa muukin lapsi.
no eihän se ole mun vastuulla hälle kavereita hankkia tai laittaa omaan lastani hänen kanssa leikkimään. varsinkaan kun lapseni ei tykkää leikkiä hänen kanssaan. olen sanonut monta kertaa lapsen äidille että lapsensa olisi tärkeää päästä kerhoihin ym, jossa saa leikkiseuraa ja myös muiden aikuisten seuraa. ehkä äitinsä ei tajua mitä pelkästään kotona kyhjöttäminen saa aikaan.
tuollaisia lapsia on kesällä puistot täynnä.
Talvet ilmeisesti ollaan kotona, kun ei viitsi, jaksa tai muuten vain kykene aikuiset viemään lapsiaan mihinkään, missä saisivat normaaleja sosiaalisia kontakteja.
Sitten kesällä tuodaan puistoon ilmaisen ruoan innoittamana ja lapset riehuvat, vievät lelut käsistä, paukauttavat päähän toisia niillä ja tekevät juuri tuollaisia inhottavuuksia.
Ihan sen takia, että ei ole kokemusta normaalista leikistä.
kyllä ne yhteisleikit alkavat 3-4 vuoden iässä. Mitä lapsen vanhemmat sanovat?
kyllä ne yhteisleikit alkavat 3-4 vuoden iässä. Mitä lapsen vanhemmat sanovat?
lapsella ei juurikaan ole kavereita. ainakaan ikäisiään. ei käy kerhoissa, harrastuksissa ym missä saisi lapsikontaksia.
Ei yhtään osaa leikkiä, mutta tosi paljon ottaa kuitenkin kontaktia muihin lapsiin. Sisartaan vain kiusaa, aina pitää olla saman lelun kimpussa ja tempoa sitä toisen kädestä. Leikkiminen on lähinnä riehumista, juoksentelua ja huutelua.
Mielestäni ei ole normaalia.
Ei yhtään osaa leikkiä, mutta tosi paljon ottaa kuitenkin kontaktia muihin lapsiin. Sisartaan vain kiusaa, aina pitää olla saman lelun kimpussa ja tempoa sitä toisen kädestä. Leikkiminen on lähinnä riehumista, juoksentelua ja huutelua.
Mielestäni ei ole normaalia.
Ja tuo lapsi tuntuu saavansa ilon nimenomaan toisen kiusaamisesta. pitää esim panttinaan jotain lelua jonka joku toinen haluaisi, vaikka ei itse sillä leiki. naureskelee tyytyväisenä sitten.
Miksi vanhemmat erakoittavat lasta? Leikkitaidothan syntyvät vuorovaikutuksessa.
Miksi vanhemmat erakoittavat lasta? Leikkitaidothan syntyvät vuorovaikutuksessa.
laiskuuttaan?
Kerhossa lapsi ei kuulemma käy sen takia että sinne on viisi kilometriä matkaa ja heillä ei ole autoa käytössä.
on kaksi ihan eri asiaa leikkiä itsekseen kuin kiusata toisia! Jos lapsi selvästi haluaa kontaktia toisiin, mutta menee sähläämiseksi, tarvisi jonkin sortin apua. Sen sijaan esikoiseni leikki 5-vuotiaana hyvin vähän muiden kanssa, vain jos oli selvästi ihan samat sävelet, vaikka kävi kerhossa, puistossa jne. Eskarin aikana alkoi leikkiä muiden kanssa. Koulussa riittää kavereita välitunneilla, mutta vapaa-aikanaan ei juuri kaipaa näiden seuraa. Ei siis vain ole kovin sosiaalinen, mutta sos. taidot ovat kehittyneet ihan ok tasolle. Jokainen tyylillään.
Miksi vanhemmat erakoittavat lasta? Leikkitaidothan syntyvät vuorovaikutuksessa.
laiskuuttaan?
Kerhossa lapsi ei kuulemma käy sen takia että sinne on viisi kilometriä matkaa ja heillä ei ole autoa käytössä.
En minäkään alkaisi kävelyttää lasta viittä kilometriä, mutta miksi asuvat noin kaukana kaikesta, jos ei ole autoa? Onhan sitä kouluunkin joskus mentävä.
Tuli vaan tuosta kuvauksesta niin mieleen tuttavien asperger-poika samanikäisenä. Hakeutui kyllä muiden lasten seuraan, mutta ei "osannut olla" eli käytös juuri tuollaista ilkeänoloista härnäämistä, lällättelyä yms.
Käytökseen ei siis välttämättä ole syynä perheen eristäytyneisyyys. Mutta paha tietysti meidän täällä asiaa suuremmin tuntematta sen suuremmin spekuloida.
Miksi vanhemmat erakoittavat lasta? Leikkitaidothan syntyvät vuorovaikutuksessa.
laiskuuttaan?
Kerhossa lapsi ei kuulemma käy sen takia että sinne on viisi kilometriä matkaa ja heillä ei ole autoa käytössä.
En minäkään alkaisi kävelyttää lasta viittä kilometriä, mutta miksi asuvat noin kaukana kaikesta, jos ei ole autoa? Onhan sitä kouluunkin joskus mentävä.
muuttivat halvempaan kämppään. linja-autoja kyllä kulkee....
Tuli vaan tuosta kuvauksesta niin mieleen tuttavien asperger-poika samanikäisenä. Hakeutui kyllä muiden lasten seuraan, mutta ei "osannut olla" eli käytös juuri tuollaista ilkeänoloista härnäämistä, lällättelyä yms.
samaa olen miettinyt.. tämäkin lapsi haluaa tulla meille leikkimään mutta ei sitten leiki kuitenkaan. ottaa jonkun lapseni lelun itselleen ja pitää sitä koko vierailun ajan itsellään. ei leiki lapseni ehdottamia leikkejä, eikä itse ehdota leikkejä. sitten kun lapseni aloittaa itse jonkun leikin niin seuraa sitä leikkiä ja nappaa siitä leikissä tarvittavia leluja itselleen, ja pitää oikeutenaan pitää niitä, koska hän ei kuitenkaan ottanut toisen kädestä. raivostuttavaa.
leikkiä yksinkään. Paha siinä on kaverin kanssa leikkiä,jos ei pysty itsekseenkään siihen.
Toivottavasti lapsi pääsee edes eskariin...
Ei hahmota hyvin ja niinpä sitten nappaa lelut, tulee liian lähelle/käyttää liikaa voimaa...voi jumalauta että ärsyttää! On käyty sairaalassa asti tämän vuoksi tutkimuksissa, mutta selkeää syytä ei ole löytynyt, ainakaan papereihin asti.
Hän on kyllä päiväkodissa ja kovasti harjoitellaan tilanteita.
Ei hahmota hyvin ja niinpä sitten nappaa lelut, tulee liian lähelle/käyttää liikaa voimaa...voi jumalauta että ärsyttää! On käyty sairaalassa asti tämän vuoksi tutkimuksissa, mutta selkeää syytä ei ole löytynyt, ainakaan papereihin asti.
Hän on kyllä päiväkodissa ja kovasti harjoitellaan tilanteita.
Voisiko olla SI-häiriö? Toimintaterapeutit tutkii ja antaa siihen terapiaa.
Ap:lle ehdotus, voisitteko vaikka ulkoilla yhdessä? Ulkona ei ole leluja, mutta yhteisiä lumileikkejä tai mäenlaskua voisi olla. Eikä riehuminen niin haittaisi, eikä tarvitsisi olla itse jakamassa niitä leluja tai muuten ohjaamassa leikkiä.
Ehdottaisin, että sovitte säännöistä. Vieras saa seurata leikkejä ja hän saa ottaa tietyt lelut käteensä, mutta ei saa viedä kaikkia leluja leikistä, vaikkeivät ne olisikaan kädessä.
Jos takana on jotain asperger-tyyppistä, niin silloin yleensä selkeät säännöt auttavat. Tämä lapsi menee nyt säännön "kädestä ei saa ottaa" mukaan, vaikka oikea sääntö olisi "leikissä olevaa lelua ei saa ottaa".
Ja niin raivostuttavaa kuin tuollainen käytös on, niin raivostuminen ei auta mitään. Lapsi ei ihan oikeasti tiedä toimivansa väärin. Hän ei välttämättä myöskään tunnista toisen ihmisen tunteita, vaan lähinnä hämmentyy suuttumuksesta tai pitää sitä kivana reaktiona (se on hassun näköinen, kun se suuttuu).
Kyllä ne leikkitaidot siinä sitten pikku hiljaa kehittyvät, kun rauhallisesti ohjataan. Siinä olisi hyvä olla aikuisen vieressä ohjaamassa, ihan sanallisesti kertomassa, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia. Onhan se ärsyttävää opettaa toiselle sellaista, mitä pitäisi jo osata. Mutta jos ei osaa, niin ei osaa, vaan voi opetella.
Määräänsä enempää energiaa ei vieraaseen lapseen kannata kuluttaa, mutta jo sen tiedostaminen, että lapsi ei ole ilkeä, hän ei vain osaa, auttaa suhtautumaan rauhallisemmin.