Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa ainainen riita asuinkaupungista
16.02.2012 |
Onko kenelläkään ollut vastaavasta aiheesta riitää?Kuinka olette sen ratkaisseet?
Meidän tapaus on tällainen:
Minä olen itse Kanta-Hämeestä kotoisin ja mieheni on Pohjois-Karjalasta. Nyt asumme Espoossa, jonne muutin aikoinani mieheni vuoksi. Ostimme asunnon noin vuosi sitten ja toistaiseksi asumme täällä, asunto on kuitenkin pieni ja ei sen vuoksi pysyvä. Molemmilla on vakituiset työpaikat täällä. Minä löydän helposti töitä muualatakin, mies ei.
Minä viihdyn hyvin pk-seudulla, mutta olisin valmis muuttamaan ihan mihin vain Etelä-Suomessa. Pohjois-Karjala on minulle aivan liian kaukana "mukavuuksista" ja lisäksi olisin siellä yksin(sukuni asuu aivan eri puolella suomea).Olen jo kerran luonut harrastukseni ja kaveripiirini uudelleen mieheni vuoksi, en taida jaksa enään uudeestaan samaa prosessia.
Mieheni haluisi taas takaisin kotikonnuilleen, jokimaiseman ja maaseudun takia. Lisäksi haluaisi harrastuksekseen viljellä perheensä tilaa(vanhemmat eivät pakota jatkamaan tilaa, koska se ei välttämättä ole enään kannattavaa).Miehellänikään ei siellä ole enään kuin muutama kaveri ja vanhemmat(sisarukset täällä etelässä). Viimeksi jopa väläytti muille siellä käydessä, että me voisimme muuttaa vanhempien pihassa olevan ylimääräiseen taloon!!!
Tästä asiasta on yritetty keskustella, mutta tuloksetta. Jossain vaiheessa riitaa, aina väläytetään ero, mutta onko sekään nyt vaihtoehto? Pitäisikö asioiden antaa lipua omalla painollaan niinkuin nyt olen tehnyt.
Kommentit (15)
mutta niin että mä haluun suomeen ja mies jäädä ulkomaille. Ulkomailla asutaan, molemmat suomalaisia. Lapsia on. Kamala päätöstilanne. Teidän pitää etsiä ratkaisu joka molemmille hyvä. Miten ois pariterapia, ihan ratkaiseen tota. Ja laittakaa asia välillä jäähylle ja jatkaa sit taas esim. 2kk kuluttua. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin muuttaa takaisin Etelä-Suomeen, mistä olen kotoisin. Mies haluaa jäädä tänne pohjoiseen. Kummallakin olisi paremmat työmahdollisuudet etelässä, mutta tänne on näköjään jäätävä ja sekös masentaa. En saa toteuttaa itseäni ja tuntuu kuin en olisi kotona ollenkaan tässä kaupungissa. Eikä ole koskaan tuntunutkaan.
haluaisin muuttaa takaisin Etelä-Suomeen, mistä olen kotoisin. Mies haluaa jäädä tänne pohjoiseen. Kummallakin olisi paremmat työmahdollisuudet etelässä, mutta tänne on näköjään jäätävä ja sekös masentaa. En saa toteuttaa itseäni ja tuntuu kuin en olisi kotona ollenkaan tässä kaupungissa. Eikä ole koskaan tuntunutkaan.
Me muutimme etelä-Suomeen. Ja kyllä on ollut miehellä ikävä kotiseutuaan ja niitä ihmisiä. Sopeutuminen uudelle kotiseudulle on ollut tosi hankalaa. Ja vieläkään en ole varma kotiutuuko hän tänne, vaikka muu perhe viihtyy erinomaisesti.
Ja miehen työt ovat pohjoisessa. Olemme muutamaan otteeseen asuneet pohjoisessa ja aina vain minulla kaipuu kotikonnuille.
Muutimme eteläsuomeen ja mies käy pohjoisessa töissä. On kotoa pois 150 päivää vuodessa.
Ikävä on mutta tämä on meidän ratkaisumme.
Kyllä sinullakin pitää olla oma sana sanottavana. Jos miehesi haluaa muuttaa, sinä et, kerro hänelle, että hän on se joka hajottaa perhettänne. Varsinkaan, jos ei ole esittänyt mitään elämäänne kehittävää suunnitelmaa, jonka takia olisit siellä. Ajatteliko hän kuitata elatusmaksut lottokupongilla? Et olisi paljoa vaikeammin tavoitettavissa varsinkaan omalta kotiseudultasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitokset vielä lisäkommenteista. Annan asian nyt olla ja elän elämää eteenpäin suunnitellen häitä ja perhettä. Aion pitää omasta mielipiteestä kiinni. Myöhemmin pitää sit katsoa, joutuuko tätä ratkomaan parisuhde terapiassa tai jossain.
Ja onneksi tuo mies ei vielä ole sieltä mitään työtä löytänytja maatalouskin ammattina taitaa kaatua pikku hiljaa...
-ap-
koska enäänit pompsahteli silmille jatkuvasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinne missä nyt olette. Tai muualle etelään. Aika selvä juttu. Lomat sitten maalla.
pohjoiskarjalaiset miehet ovat sellaisia, palaavat kotikonnulle ja jäävät sinne, sanoit mitä tahansa.
Tosin minä jättäisin heti sen, joka kirjoittaa "enään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pohjoiskarjalaiset miehet ovat sellaisia, palaavat kotikonnulle ja jäävät sinne, sanoit mitä tahansa.
Tosin minä jättäisin heti sen, joka kirjoittaa "enään".
Ei riitä sormet laskemaan tuttuja, jotka palanneet kotiseuduille. On vaan ajan kysymys koska muutatte tai mies muuttaa yksinään jos ero tulee.
Turha siis pyristellä. Jos miehesi kanssa haluat elää, niin anna periksi aduinpaikan suhteen ennen kun on myöhäistä.
niin miten se niitä sitten sieltä Pohjois-Karjalasta löytäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan molemmat kotoisin Varsinais-Suomesta, jossa myös tapasimme opiskellessamme. Mies on hieman helpommin työllistävällä alalla kuin minä, mutta ei minullakaan aivan epätoivoista ole.
Minun työni takia muutimme viisi vuotta sitten Helsinkiin. Mies teki selväksi, että tekee muuton minun vuokseni, mutta muutoin asiasta ei ole riidelty. Miehen vanhat vanhemmat alkoivat pikkuhiljaa kaivata apua ja mies alkoi puhua siitä, että muuttaisimme takaisin V-S:een. Vuosi asiaa pohdittiin puoleen ja toiseen, mutta koin, että minun on kohteliasta myöntyä, onhan mies aikanaan muuttanut takiani, ja nyt olisi minun vuoroni.
Meillä erona ap:n tilanteeseen toki se, että molemmat kotoisin samalta seudulta, vaikka minä en sinne kaipuuta tunnekaan ja hiukan surku jättää mieluisa työ. Uutta kohti kuitenkin on aina jännä mennä :)
Mies kesti 7 vuotta stadissa, saimme sinä aikana lapset ja nyt se mies pyörii jossain Mikkelin nurkilla. Mä olisin kuollut siellä, mies teki kuolemaa täällä. Ei auttanut muu.
En kadu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, kun kerroitte kokemuksistanne.
En nyt viitsisi hyvää miestä kotiseuturakkauden takia jättää. Ehkäpä elän toivossa, että mies taipuu jäämään tänne tai mieleni muuttuu...
olen varsinais-suomesta ja mies pääkaupunkiseudulta. Molemmat kyllä työllistyvät missä vaan mutta oikeen pelottaa millainen on tulevaisuutemme. Itse olisin valmis muuttamaan aivan minne tahansa mutten voi erottaa lapsiani isästään ja muista lähisukulaisista joten saa nähdä miten meidän käy..Eniten harmittaa se ettei itselläni tosiaa olisi mitään väliä mutta muuta asiat ohjailevat sitä etten voi valita vapaasti asuinpaikaani!