Yläasteikäinen lapseni jäi kiinni koulukiusaamisesta

miten on kiusannut, kauanko yms yms.



Aloittaisin sillä kunnon keskustelulla, ja rangaistuksen miettisin vasta sitten, sitä ei tarvitse heti langettaa.

Eli netti ja puhelin. Kotiarestia koska kaveripiiri tietysti kannustaa kiusaamiseen. Ja paljon keskustelua.

Miten hän on kiusannut? Olisi kiva kuulla. Täällä ei juuri koskaan kiusaajien vanhemmat kerro mitään.

Anna sille käyttämätön A4-paperi ja käske se tunnustella sitä (sileyttä jne) ja katsoa sitä. Sitten käske sen rutistaa sen palloksi.



Sen jälkeen käsken lapsen yrittää oikoa paperia. Samalla voit selittää, että samanlailla mieleen jää kupruja kiusaamisesta eikä niitä enää ikinä saa pois.

luultavasti rajoitettais/kiellettäis tietokoneen ja kännyn käyttö ensimmäiseksi pitkäksi aikaa. Vakavan keskustelun jälkeen vielä lisärangaistuksia, mitä sitten katsottaisiin aiheelliseksi.



Meidän lapsi oli ala-asteella se kiusauksen (enemmän henkistä kuin fyysistä) kohde.

ala-asteella ? Onko ns villi lapsi, jolla menee koulussa hyvin mutta häiriköi tunneilla ja kiusaa muita.



Jos ei ole aivan paatunut niin luulisin että viikon aresti ( ei myöskään tietsikkaa) ja kunnon keskustelu aúttavat

Komppaan edellistä, eli näytä lapsellesi mitä koulukiusaaminen aiheuttaa kiusatulle. Etsi netistä kirjoituksia, joissa koulukiusatut kertovat kiusaamisen seurauksista. Paras olisi jos joku koulukiusattu voisi puhua lapsellesi naamakkain. Tällöin jutun juoni menisi varmasti paremmin perille.



Lisäksi voisit lakkauttaa viikko-/kuukausirahan, jos teillä sellaista annetaan, ottaa tietokoneen/pleikan ym pois, laittaa arestiin joksikin aikaa.



Tärkeintä on kuten itsekin totesit, että lapsesi ymmärtää miksi koulukiusaamista ei tule sietää. Ei pidä katsoa asiaa sormien läpi. Siksi jokin tuntuva rangaistus, kuten nuo edellämainitut on keskustelun lisäksi paikallaan.

Omat lapseni eivät ihan vielä ole yläkoulussa, mutta läheisten joukossa pari, joita kiusattu. Kaikkien selvitykset ovat tyssänneet siihen, että kiusaajien vanhemmat ovat olleet ylpeitä lastensa käytöksestä. Minusta se on pelottavaa.



Aivan ihanaa, että suhtaudut asiaan vakavasti. Mitä ikinä päätättekin tai teettekin, on merkittävintä se, että nuoresi huomaa, ettet hyväksy kiusaamista ja että olet pettynyt kiusaamiskäytökseen ja pidät sitä vääränä. Nuorestasi kasvaa myös toisia kunnioittava, kun äidillä on arvot järjestyksessä.



Tsemppiä asioiden selvittelyyn!

meillä se olisi kotiarestia (johon sisältyy myös pelikielto) joku määrätty määrä, joka riippuisi lähinnä siitä, miten kauan kiusaaminen on jatkunut.



Yläkouluikäisen pojan äitinä sanoisin, että tuo paperidemonstraatio olisi nuore mielestä vain naurettava. Konkreettisempaa olisi miettiä ihan suoraan, miltä toisesta tuntuu kun tehdään niin kuin he ovat tehneet. TÄssä keskustelussa on myös otettava huomioon, että todennäköisesti kiusaajatkin kuvittelevat, että heillä on joku "syy" käyttäytyä kuten käyttäytyvät, ja se pitää myös käydä läpi ja saada nuori ymmärtämään, että ei se ollut oikeasti mikään syy: pitää ymmärtää sekä se, miten väärin he todennäköisesti itse tulkitsevat asiaa, että se, mikä olisi oikea tapa reagoida, jos joku heitä oikeasti toisten käytöksesssä tai olemisessa haittaa.



Eli kaikki puolet asioista käydään läpi, sekä kiusatun että kiusaajan kannalta, samoin kuin se, miten oikeasti olisi tilanteet pitänyt hoitaa.

Ensimmäinen asia on selvittää, onko omalla lapsella paha olla jostakin syystä. Myös häntä voidaan kiusata tai hän on epävarma, kova suorituspaine, ei koe pärjäävänsä koulussa tai kaveripiirissä... ihan mitä vaan. Jos meinaatte, ettei kiusaaminen toistu, niin selvitä ensin tämä ja sitten vasta sovella edellä mainittuja ohjeita. Kiusaajalla on AINA paha olo jostakin.

Sekin sun täytyy selvittää. Jossain on mennyt jotain pieleen, jos lapsesi kiusaa. Miksi lapsesti katsoo oikeudekseen kiusata?

muistaako luokkatoverit hänet kiusaavana ilkimyksenä vai tyyppinä, joka teki väärin, mutta paransi tapansa, korjasi välinsä kiusaamaansa henkilöön ja oli reilu kaveri kaikille. Jotenkin sinun pitäisi saada lapsesi oikeasti itse aidosti ymmärtämään, että teki väärin ja miltä teot kiusatuista tuntuivat. Ei ole mitään hyötyä vain rankaista.

aiheellista laitaa lapsi pyytämään anteeksi kiusatulta.

Älä raivoa omalle lapsellesi, se vaan aiheuttaa raivoa takaisin. Ole mielummin surullinen, pettynyt, se tehoaa paremmin.



Minusta on hienoa että otat asian tosissaan, kiusaaminen jatkuu niin kauan kun vanhemmat eivät ota vastuuta kiusaajalapsistaan, joskus on niin vaikea uskoa että se oma muru voi olla kiusaaja. Ryhmässä tyhmyys tiivistyy.



Tsemppiä!

Meillä on kotona tapahtunut aika dramaattisia asioita viime aikoina, joten uskon että lapsi oireilee niistä. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa oikeuta kiusaamiseen. Kiusaamista ei tietääkseni eikä opettajankaan mukaan ole ollut aikaisemmin. Lapseni on oikeasti tosi empaattinen, joten tämä käytös on musta todella omituista, mutta yhtäkaikki tuomittavaa.



Kiusaaminen on tapahtunut tekstiviesteillä, joten kännykkä lähtee nyt jäähylle toistaiseksi. Samoin netti.



Nämä taitaa olla niitä kasvatuksen huippuhetkiä, jolloin tuntuu että on täydellinen luuseri.

Äitini on erityisopettaja. Kun tein tyhmyyksiä, hän keskusteli nimenomaan niin, että ilmaisi pettymystä ja kysyi juurta jaksain että mikä minut sai tekemään vastoin sovittuja sääntöjä. Se tehosi miljoona kertaa paremmin kuin mikään raivoaminen (jota välillä sain isältä). Istuttiin pöydän ääressä tai sohvalla, eikä noustu ennen kuin olin osannut selittää miksi tein mitä tein ja olin analysoinut että miksi se oli huono idea ja miksei niin saisi tehdä.

Jos olin tehnyt koulussa jotain, niin äiti saattoi alkaa keskustelun autossa matkalla kotiin. Se vasta tehosikin, pieni tila josta ei pääse pois, on pakko kohdata asia suoraan.

Teini saattaa raivota tai juosta pois juuri siksi ettei halua kohdata tekemisiään. Siksi on tärkeää että rauhallisesti vain jatkatte keskustelua kunnes lapsi on joutunut ajattelemaan tekojaan ja syitään.

Tsemppiä!

aiheellista laitaa lapsi pyytämään anteeksi kiusatulta.

Älä raivoa omalle lapsellesi, se vaan aiheuttaa raivoa takaisin. Ole mielummin surullinen, pettynyt, se tehoaa paremmin.

Minusta on hienoa että otat asian tosissaan, kiusaaminen jatkuu niin kauan kun vanhemmat eivät ota vastuuta kiusaajalapsistaan, joskus on niin vaikea uskoa että se oma muru voi olla kiusaaja. Ryhmässä tyhmyys tiivistyy.

Tsemppiä!

Suosittelen ainakin paria käyntiä psykologilla. Lapsi on selvästi sen tarpeessa.



Itse yritin itsemurhaa yläasteella kiusaamisen takia. Olet nyt kiusaajan äitinä vastuussa myös siitä kiusatusta.

Aloittaja hei . Ymmärrän sua  hyvin. Itse sain kuulla että nuoreni on kiusaaja . Olen itse entinen kiusaamisen uhri.  Soitin myös kiusatun äidille ja sovimme että juttelemme asioista ensi aikuiset ja sitten jos tyttö ( uhri jaksaa ) niin yhdessä .  Mä en katso että oma tyttö kiusaa. 

voimia vaikean tilanteeseen . 

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni eivät ihan vielä ole yläkoulussa, mutta läheisten joukossa pari, joita kiusattu. Kaikkien selvitykset ovat tyssänneet siihen, että kiusaajien vanhemmat ovat olleet ylpeitä lastensa käytöksestä. Minusta se on pelottavaa.



Aivan ihanaa, että suhtaudut asiaan vakavasti. Mitä ikinä päätättekin tai teettekin, on merkittävintä se, että nuoresi huomaa, ettet hyväksy kiusaamista ja että olet pettynyt kiusaamiskäytökseen ja pidät sitä vääränä. Nuorestasi kasvaa myös toisia kunnioittava, kun äidillä on arvot järjestyksessä.



Tsemppiä asioiden selvittelyyn!

Juuri näin. Uskon, että merkittävin syy sille, että kiusaamista ei saada loppumaan, on kiusaajalapsien vanhempien haluttomuus puuttua lapsensa käytökseen. Tuhoisimmillaan tämä on silloin, kun kiusaajan vanhemmat kiistävät lapsensa syyllisyyden. 

Anteeksi pyyntö katumisineen, siitä voi aloittaa, pitää kohdata uhri ja luvata ettei jatka.

Äidin pitää saada lapsesta puristettua ulos miten kiusasi ja miksi ja onko takana isompikin kiusaajien joukko.

Lopuksi pitää saktioksi tauottaa etuja.

Olipas kerrankin asiallinen keskustelu! Kiitos osallistujille. Ohis