Ystäväni suuttui kun en pyytänyt häntä lapseni kummiksi! Itse olen hänen esikoisensa kummi.

Eli hänen lapsensa on pian kouluikäinen ja olen siis hänen kummi. Minä sain esikoiseni kuukaus sitten ja pian on nimenantojuhla. Niin, emme siis edes kasta lasta, mutta ystäväni suuttui kun en HÄNTÄ pyytänytkään kummiksi. Siis "KUMMIKSI". Pyysin veljeäni ja erästä toista vanhaa ystävääni. Nimellisesti siis. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan.



Kun hän kysyi että ketä sinne nimenantojuhliin on kutsuttu, sanoin vain että minun vanhempani ja veljeni, isäni vanhemmat (ehkä eivät edes jaksa tulla) sekä tämä ystäväni miesystävineen joista tulee kummeja veljeni kanssa. Ystäväni katsoi minua suu ammollaan että hän luuli että nimenantojuhlissa ei oo ees kummeja. Sanoin että ei olekaan, mutta kiva sitten sanoa lapselle jos joskus kysyy että kuka hänen kumminsa on kun jos tulee kavereidensa kanssa puhetta tms.



No mut se ei oo tän asian pointti vaan se että mä en tajua miksi kaverusten pitäis edes olla päikseen toistensa lasten kummeja, kun vihaan muutenkin sitä kummitouhua yli kaiken! TOISAALTA kummilahjat vois näin kumota toisensa eikä mun tarvis enää ikinä ostaa ystäväni lapselle lahjaa.. ;)



Pinna paloi kyllä tänään.