Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen niin järkyttävän kyllästynyt tuttavapiiriini, tekis mieli katkaista välit
15.02.2012 |
kaikkiin lähipiiriläisiin!
Saan kuulla toiselle paikkakunnalle muuttaneelta kaverilta että mitä musta on esimerkiksi joku sanonut joskus kaks vuotta sitten. Luuli että olin tiennyt asiasta eikä ollut siksi maininnut aiemmin mitään. No en todellakaan ollut tiennyt kun naaman edessä esitetty niin kaverii niin kaverii. Ja juuri siksi mua ottikin päähän niin vanhat jutut kun ei ilmeisesti voi suoraan sanoa?
Aina oletetaan et mä soittelen ja kyselen kuulumisia, varsinkin nyt kun olen viimeisilläni raskaana, MUN pitäis soittaa jokaisesta supistuksesta ja olotilan muutoksesta että milloin se lähtö tulee. Miks kukaan ei soita mulle ja kysy vointia???
Sitten eräs kaveri, jota tasaisin väliajoin pyysin kahville tms. koko syksyn, keksi aina jonku jutun ettei ois tarvinnu nähä tai lähteä lenkille, ja joka pitänyt koko talven hiljaiseloa, laittoi nyt viestin että moi mitä kuuluu, joko lapsi syntynyt? No niin, ensimmäinen joka sitä ihan varta vasten kysyy, mutta tiedän 100% varmasti että kysy sitä ihan vaan just sen takii et pääsis juoruilee!
Eräs ystävä kysyy kuulumisia just sen verran et ku kysyn vastakysymyksen et mitä sulle kuuluu, niin pääsee vuodattamaan kaikki surut ja murheet ja sit ku oon terapioinnu häntä tarpeeks niin pitääki lähtee miesystävän kanssa ulos moikka moi, ja taaskaan mun kuulumisia ei oo kysytty.
Voi Luoja mä oon _ niin _ täynnä _ tät _ touhuu. Onko kenelläkään vastaavanlaista kaveripiiriä? Oootteko jättäny kylmästi yhteydenotot minimiin vai kestäny hammasta purren?
Niin ja ymmärrän kyllä sen että lapsettomia kavereita ei kiinnosta raskaana olevien jutut SAATI sitten kun se lapsi syntyy, mutta tääkin on hauska että kun en oo puhunu mun raskaudesta mitään (vaikee puhuu ku kukaan ei koskaan kysyny mitään), nyt loppusuoralla kaikki vaan kyselee että joko joko. Ja tääki siks et facebookista musta ei saa irti nykyään mitään, eli tuskin kukaan pääse juoruilemaan lapsen syntymällä ku en siitä aio missään hemmetin naamakirjassa uutisoida isoin otsikoin.
Eikä tää liity ainoastaan tähän raskausaikaan, jo aiemmin tajusin että jos haluan jotain kaveria nähdä, mä otan yhteyttä ja yritän sopii tapaamista... Jossaa vaihees ku sen tajusin ni lopetin tapaamisten järkkäämisen, ja huomasin olevani yksin. Kuitenki mulle sit kelpaa kaataa omia murheita aina vaan niskaan? ARGHHHHHH, mä niin toivon löytäväni uusia ystäviä lapsen syntymän myötä. Sanokaa et se ei oo toiveajattelua??? :o)
Ps. Mä oon ihan rauhallinen ihminen! :D
Kommentit (8)
..tuntuu vaan niin energiantuhlaukselta pitää yhteyttä ihmisiin joilta ei ikinä tunnu saavan itse mitään.
Toivottavasti tosiaan löytäisin uusia kavereita, edes jossain vaiheessa. Kun tosiaan ois joskus kiva itsekin päästää höyryjä, jollee muullekin kuin vain omalle miehelle! :) (toisaalta miehelläkin vähän sama tilanne, että esikoinen tulossa ja kaikki kaverit ihan eri elämäntilanteessa vaikka yli kolmikymppisiä ovat melkein kaikki)
On mulla eräs ystävä, jolla on jo monta vuotta vanha lapsi, mutta hänen kanssaan ei voi jutella kun hän tietää IHAN KAIKEN lapsista ja vauvoista ja neuvoo jo nyt miten pitäis olla kun on raskaana. Ja jaksaa muistuttaa siitä että kuinka elämä niin muuttuu ja en enää ikinä saa nukuttua jne. kaikkea negatiivista. Olen ehkä ihan tietoinen tästä elämänmuutoksesta, vaikka toki jännittääkin miten jaksaa. Pakko muistaa nää fiilikset jos joku lapseton ystäväni joskus raskautuu. ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...pieni tauko noista nykyisistä ystävistä voisi tehdä ihan hyvää. Ja keskittyisit samassa tilanteessa oleviin uusiin ystäviin..? Äidit kietämättä kyllä "neuvoo" aika paljon toisiaan, mutta siihenkin tottuu.. :D Joskus niistä neuvoista saattaa olla jopa hyötyäkin.. joskus voi taas laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äitiyden myötä sitä oppii suodattamaan, eikä ota niitä niin tosissaan. :D Toivottavasti löydät jonkun kivan ystävän, ystävät auttaa jaksamaan arjessa, varsinkin sitten kun vauva on syntynyt. Tulee vielä monta asiaa, jonka haluaa jakaa ystävän kanssa, ja hakea myös sitä tukeakin. ;)
kaikilla niin ihania, vastavuoroisia ystäviä ettei vastaavanlaista ongelmaa muilla ole? :)
ap
kaikilla niin ihania, vastavuoroisia ystäviä ettei vastaavanlaista ongelmaa muilla ole? :)
ap
Ei herätä enää mitään tunteita suuntaan tai toiseen toi sun tilanteesi. Itsellä oli tuollaista ehkä siinä 20 - 22v tietämillä.
samanlaisia fiiliksiä, muutettiin miehen työn perässä pois paikkakunnalta. johan alko tulla viestii et miks te muutitte voi voi, kenelle sitä nyt voi vuodattaa surkeaa elämäänsä.
mä siis tosiaan näin kavereitani, mutta keskityttiin aina heidän ongelmiinsa. eräskin oli pitkään uuden miesystävänsä lumoissa, unohti KAIKKI ystävänsä (siis mun lisäksikin), elämään ei mahtunut muuta kuin "jorma". no, jorma kun lähti niin kuinkas sitten kävikään!
ainut mitä ikävöin paikkakunnalta on mun oma perhe, uudella paikkakkunnalla on uusia ystäviä paljon enemmän ja hei, ne kuuntelee myös mua!
tsemppiä sule, kyllä se siitä ajankanssa, ja äläkä tosiaan tuhlaa energiaas kehenkää sellasee jolta et mitään saa. ystävät saattaa myös imea kuiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kans viimeaikoina pohtinut ystävyyttä.
Vähällä aikaa kaksi hyvänäkin ystävänä pitämääni ihmistä on Miehen löydettyään unohtanut ystävänsä. Onko tämä ihan normimeininki?? Kyse on aikuisista, järkevistä naisista.
Ensimmäinen tapaus oli käsittämätön; erottuaan edellisestä miehestään kelpasin olkapääksi ja bileseuraksi, mutta kun uusi Mies tuli, niin eipä ole kuulunut mtn.. Tästä vuodatin fiiliksiä toiselle ystävälle, joka hetkeä myöhemminteki saman tempun.
Minä olen vilpittömän onnellinen heidän puolestaan, mutta pakkoko sitä on ystävät unohtaa??
keksi, mitä ap sulle sanoisin. Tuo on normaalia ihmissuhteisiin kuuluvaa kriisiä, kun kasvetaan eri tahtiin ja eri elämäntilanteisiin. Silloin kuuluu hankkia uusia kavereita ja tuttavia, joilla on sama elämäntilanne. Muuten vanhat kaverisuhteet on pian täynnä pettymyksiä.
Mä olen tehnyt monta kertaa elämässäni niin, että kun olen itse jotenkin kasvanut ulos vanhoista kaveripiireistä, olen hankkinut uusia kavereita (silti mitenkään katkaisematta välejä entisiin kavereihin, paria lukuun ottamatta). Aina sitä edeltää tuollainen vaihe, että kavereiden kanssa oleminen tuntuu jotenkin tosi nihkeältä. Se menee ohi kun on saanut uusia ihmisiä elämäänsä - silloin arvostaa taas niitä vanhojakin kavereitaan uudesta näkökulmasta ja näkee heidän hyvät puolensa, koska ei tavallaan lataa tapaamisiin ja yhteydenpitoon mitään turhia odotuksia.
sulla on ap nyt oikein hyvä hetki tutustua uusiin ihmisiin, kun saat lapsen. Monet tuoreet äidit kaipaavat uusia, samassa tilanteessa olevia kavereita. Tsemppiä vaan.:)
Alue: Aihe vapaa
..joilla on samanlainen elämäntilanne kuin itselläsi. Siltikään en ainakaan välejä laittaisi poikki nykyisiin kavereihin. Jossain vaiheessa tulee aika kun on ihan hauska kuunnella väähn erilaisiakin juttuja, eikä vaan pelkästään mamma-arkea. ;) ps. Mun mielestä vaikuttaa että olet hyvinkin rauhallinen, koska et tuo itseäsi esille ja "ota" sitä huomiota. :)