Lue keskustelun säännöt.
Onko muillakin näin?
13.02.2012 |
Kun kuuntelen ystävien puheita, tunnen pakostakin jääväni jostain paitsi. Heillä touhutaan koko perheellä lasten kanssa ulkona, käydään uimassa ja reissuissa. Meillä minä touhuan lasten kanssa mies lähtee mukaan jos oikein patistan. Leikkiä ei jaksa paitsi silloin kun olen itse poissa kotoa. Teen ruuat, siivoan, pesen pyykit, hoidan ruoka-/vaateostokset, järjestän lastenvahdin jos on tarvis. Mies tekee töitä, kyllä ja tuo ns. leivän pöytään yhdessä minun kanssa. Olemme yrittäjiä molemmat itse teen töitä vaan kotona. Viikolla nousen töitten takia aikaisin aamulla ja jatkan touhua iltasatuun, saakka lähes yksin. Oman ajan saan ruokaostoksilla käyden ja joskus salilla. Illalla lasten nukahdettua olen ihan poikki ja en jaksa muutakuin nuokkua sohvalla. Mies tekee iltaisin kotona töitä ja aikamonesti yömyöhään saakka, tästä johtuen hän myös nukkuu viikonloppuisin pitempään. Mutta kyllä kieltämättä joskus ärsyttää herätä lauantai aamuna seiskalta ja katsoa kun toinen nukkuu tyytyväisenä puolillepäivin. Sanomattakin on selvä ettei sitten jää paljon aikaa touhuta koko porukalla näillä unirytmeillä. Miten tähän saisi muutosta, ei jaksais aina suuttumalla saada asioita tapahtumaan, väsyttävää sekin on.
Anteeksi pitkä sepustus, jos vaikka joku jaksaa lukea loppuun asti...
Kommentit (3)
kodinhoitoon, jos astiat laittaa koneeseen se ilmoittaa siitä aamulla ja koko asunnon pitää olla tyhjä että se saa rauhassa siihen keskittyä, jos imuria aikoo lattialla pyörittää niin siitä ilmoittaa viikon etukäteen, minä kyllä siinä vaiheessa olen jo pariin otteeseen imuroinut ja tyhjännyt/täyttänyt koneen. Pyykinpesu se vasta onkin taitoa vaativaa hommaa, jos ei ole valmiina kasassa eriväriset vaatteet niin ne jää laittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä mä sitä siltä tässä vaiheessa edes vaatis, kun itse olen hoitovapaalla lasten kanssa kotona ja mies tekee pitkiä työpäiviä. Vähintään kerran kuussa tehdään aina isompi siivous, jossa mieskin kyllä auttaa mattojen ja sänkyvaatteiden tomutuksessa ja imuroinnissa, kun minä kuuraan lattioita ja pyyhin pölyjä, mutta siinäpä ne sitte melkein miehen kotityöt ovatkin.
Munkin mies kyllä luulee, että täällä kotona päivisin kaikki sujuu kuin tanssi, kun ruuat on valmiina, lapset nenät niistettyinä ja paidat pestyinä ja silitettyinä odottamassa.
Sen huomaa siitä närkästyneestä äänenpainosta ja murjotuksesta, joka seuraa, kun joskuus miehen vongatessa sanon, että nyt ei millään jaksais, siirretään kulta huomiseen. Niin hetihän tuo alkaa ihmetellä, että mikä mua oikein täällä kotona lasten kanssa ollessa voi noin kovasti alkaa väsyttämään.
Onko kaikilla oikeasti sellaiset isät jtka osallistuu perheen arkeen yhtä paljon kuin äidit? Tuntuu vaan välillä siltä että juoksen pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ihan vaan siks että saan asiat tehdyksi...toinen senkun istuskelee sohvalla/koneella ihan rauhassa..sitten ihmettelee kun valitan väsymystä!?!