Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi oppia elämään tässä hetkessä?
11.02.2012 |
Osaako joku täällä hetkessä elämisen taidon? Tarvitaanko sen oppimiseen joku pysäyttävä kokemus?
Itsestäni tuntuu, että tavoittelen koko ajan jotain, jonka saavuttamisen jälkeen elämä olisi "valmis". Tavoitteen saavutettuani huomaan keksineeni uuden, ja elämä siinä sivussa menee jotenkin ohi.
Kommentit (17)
vaikea sitä on opettaa...minulla tässä se etu, että lapsuuteni oli helvetillinen. Nykypäivän normaali tylsä arki on minun lähtökohdistani huikea saavutus :)
Onni ei ole sitä, että saa mitä haluaa. Onni on sitä, että haluaa sitä mitä saa.
Sanoi joku viisas, ja minulle se on totta. Hienoa, että olet havahtunut, moni ei huomaa ennen kuin on myöhäistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämisestä, joten ehkä kannattaa tutustua hänen tuotantoon.
ja jouduin todella ajattelemaan mikä on todella tärkeää. Nyt pystyn elämmän tässä hetkessä ja olemaan läsnä.
vaikea sitä on opettaa...minulla tässä se etu, että lapsuuteni oli helvetillinen. Nykypäivän normaali tylsä arki on minun lähtökohdistani huikea saavutus :)
Onni ei ole sitä, että saa mitä haluaa. Onni on sitä, että haluaa sitä mitä saa.
Sanoi joku viisas, ja minulle se on totta. Hienoa, että olet havahtunut, moni ei huomaa ennen kuin on myöhäistä :)
Itse osaan tämän taidon, olen kyllä osannut sen aina, mutta se on kehittynyt sen myötä kun minulla oli erittäin vaikea avioliitto ja avioero. Nyt nautin rauhallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääpä tutustua tuohon Hellstenin tuotantoon, josko sieltä löytyisi jotain apuja ajattelutavan muuttamiseksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo se on aivan valtava oivallus ja helmi.
Mielestäni ihminen on se, mikä hän on matkalla siksi joka on. Samoin elämä eletään vain hetki ja päivä kerrallaan, matkalla, mutta ei vain päämäärää ja saapumisasemaa varten.
Ajattelen hyvin konkreettisesti: taitoa voi harjoitella.
Kun en tunne sinua sen paremmin, kuin mitä tuossa yllä kirjoitit, heitän hajanaisia "tekniikoita" joista joku saattaisi ehkä olla sinun tapasi.
1. Arvosta havaintoja, ne maadoittavat sinut aikaan ja paikkaan: missä tahansa tilanteessa havainnoi (älä arvostele tai analysoi, vaan ainoastaan havainnoi) tilannetta: mitä näet, mitä kuulet, mitä haistat, onko kylmä vai lämmin, jne. Näitä havainnoimisharjoituksia voi tehdä todella missä vaan: bussissa, palaverissa, keittiössä. Näin avaat aistiesi ovet.
2. Arvosta kiitollisuuttasi.
Edelleen missä tahansa tilanteessa avaa kiitollisuushana. Sitä ei kannata harjoitella etsien erityisen hyvää hetkeä, vaan ihan vaikka huonollakin hetkellä: esimerkiksi vaikka olisit räkätaudissa vuoteen omana, mieti mitä/ketä voit siltikin kiittää. Puolisoa, joka tuo sinulle nenäliinoja? Turvallista ja lämmintä asuntoasi? Sitä, että sinulla on työpaikka, vaikka oletkin nyt sairaana. Kiitollisuus on paitsi reilua kiitettävää kohtaan, se myös lisää sinun kokemustasi siitä, että elämässä on hyvää.
3. Mieti, miksi elämä on saanut yhtäläisyysmerkit sanan "saavuttaa" kanssa. Miksei arki riitä? Miksei tavallinen riitä? Miksei epävarma, keskeneräinen, hauras ja epätäydellinen riitä? arvosta keskeneräisyyttä. Anna itsesi rakastaa keskeneräistä itseäsi. Sillä on kerrottavaa sinulle. Ja anna armon astahtaa eteistä pidemmälle.
Miltä tämmöiset kuulostaa, kyselee
diakoni Meiju?
3. Mieti, miksi elämä on saanut yhtäläisyysmerkit sanan "saavuttaa" kanssa. Miksei arki riitä? Miksei tavallinen riitä? Miksei epävarma, keskeneräinen, hauras ja epätäydellinen riitä? arvosta keskeneräisyyttä. Anna itsesi rakastaa keskeneräistä itseäsi. Sillä on kerrottavaa sinulle. Ja anna armon astahtaa eteistä pidemmälle.
kolmas kohta. Koen/luulen olevani kristitty, mutta silti tuo armollinen henki kosketti minua. Ehkä muistutti siitä, miten Kristuksen armo ei sittenkään ehkä vielä ole päässyt hirveän syvälle sisinpääni ja elämääni; suorittaminen ja kelpaaminen edelleen vaivaavat. - Jos jaksat ja voit, niin rukoiletko joskus puolestani, että pääsisin rikkaaseen elämään kiinni ja löytäisin ihanan Jumalan armon ja myös armollisuuden itseäni kohtaan!
Kaikkea hyvää, voimia sekä Kristuksen läsnäoloa työhösi ja koko elämääsi, Meiju!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3. Mieti, miksi elämä on saanut yhtäläisyysmerkit sanan "saavuttaa" kanssa. Miksei arki riitä? Miksei tavallinen riitä? Miksei epävarma, keskeneräinen, hauras ja epätäydellinen riitä? arvosta keskeneräisyyttä. Anna itsesi rakastaa keskeneräistä itseäsi. Sillä on kerrottavaa sinulle. Ja anna armon astahtaa eteistä pidemmälle.
kolmas kohta. Koen/luulen olevani kristitty, mutta silti tuo armollinen henki kosketti minua. Ehkä muistutti siitä, miten Kristuksen armo ei sittenkään ehkä vielä ole päässyt hirveän syvälle sisinpääni ja elämääni; suorittaminen ja kelpaaminen edelleen vaivaavat. - Jos jaksat ja voit, niin rukoiletko joskus puolestani, että pääsisin rikkaaseen elämään kiinni ja löytäisin ihanan Jumalan armon ja myös armollisuuden itseäni kohtaan!
Kaikkea hyvää, voimia sekä Kristuksen läsnäoloa työhösi ja koko elämääsi, Meiju!
rukoilen puolestasi mielelläni. Ja sitten muistutan, että jos on tarve jutella, osoitteessa https://www.facebook.com/kirkkosuomessa on olemassa privaattichat (ei Facebookin palvelimella,eli ei fb profiililla vaan anonyyminä) jossa voi keskustella kirkon työntekijän kanssa kahdestaan. Silloin kun olen itse vuorolla, olen tällä samalla nimimerkillä KirkkoSisko siellä. Mutta kuka tahansa siellä onkin vastaamassa, aina voi kertoa oloistaan ja pyytää vaikka rukousta.
Siunausta sinulle!
privaattichateissa myydään sitä omaa ideologiaa? Olen vähän kuullut ettei ne olisi niin seriösa chatteja kuin kuvitellaan. Ihmisiä koukutetaan tiettyyn ajattelumalliin josta on vaikea päästä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
privaattichateissa myydään sitä omaa ideologiaa? Olen vähän kuullut ettei ne olisi niin seriösa chatteja kuin kuvitellaan. Ihmisiä koukutetaan tiettyyn ajattelumalliin josta on vaikea päästä irti.
moni haluaa kelata jotain oman elämänsä kysymystä, jotkut puhuvat ns yleisemmistä aiheista. Chatissa työntekijä keskustelee asiakkaan esille ottamista aiheista eikä "myy" mitään uskonvakaumusta. Toki itse joskus lopussa kysyn, saanko toivottaa sinulle siunausta. Toistaiseksi kaikki ovat mielellään halunneet, mutta jos ei halua, ei toivoteta edes sitä. Chatin tarkoitus on tarjota kahdenkeskinen anonyymi keskustelu kirkon työntekijän kanssa, ja joissain elämän kriiseissä se voi jopa olla jonkinnäköinen ensiapu.
Mutta chattiin ei solmita pysyviä suhteita eikä treffejä. Chattiin voi tulla aina kun se on auki ja vapaana, ja vastaajana on kuka tahansa meidän työntekijöistä. Eli ei voi varata vuoroa tietylle henkilölle. Chat on yksittäinen keskustelu ja sen tarkoitus on ohjata esim. apua tarvitseva eteenpäin sinne varsinaiseen pitkäkestoiseen hoitosuhteeseen, esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskukseen. Mutta usein asia "selviää" ja ihminen kokee huojentautumista jo siinä yhdellä kerralla, kun kokee tulleensa kuulluksi. Ja ei tarvi tosiaan olla mitään ongelmaa, chattiin voi tulla vain rupatellakseenkin hetkeksi aikaa.
terveisin Meiju
tässä hetkessä. Kiitos tästä avauksesta. En vain osaa, aina on pyrittävä parempaan ja täydellisempään, aina mukamas jotain parempaa on saavutettavissa vielä. Olen täysin työuupunut, kun yritän sitä työtä kehittää ja tehdä kahden työt. Mitään järjellistä selitystä sille ei ole, en saa siitä mitään extraa, Ja lomiakaan en raski pitää, kun säästän ne hätävaraksi tulevaisuutta varten = sitä hetkeä, jos se on välttämätöntä, jos sitä lomaa äkillisesti tarvitsee. Olen siksi koko ajan ärtynyt ja stressaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meditointi ja minfulness-harjoitukset. YouTubesta löytyy.
Se ois monesti nää uskovaistenkin hyveellisyydet jotka vois auttaa. Kiitollisuus, tyytyväisyys, jokapäiväinen leipä, elämän vesi, rakkaus jne. Tokihan auttaa jos terveenä sais olla.
kirjoittaa syvistäkin asioista ymmärrettävästi, tässä: http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/2170-ajan-takaa