Vuosaari-elokuva?

" Kirjat

Elokuvat

Levyt

Konsertti

Teatteri

Näyttelyt

Tanssi

Kulttuuriuutiset



Haaveiden ja arjen romuralli



2.2.2012 9:00 | Päivitetty: 2.2.2012 14:34

A A

Pertti Avola

Helsingin Sanomat



Iris (Laura Birn) hörhöilee Vuosaari-elokuvassa.



Iris (Laura Birn) hörhöilee Vuosaari-elokuvassa.



Kotimaisten näytelmäelokuvien uusi vuosi jatkuu hyvin Aku Louhimiehen Vuosaarella.



Ohjaaja itse sanoi HS:n haastattelussa 8. tammikuuta, ettei hän näe paljonkaan yhtymäkohtia Vuosaaren ja vuoden 2005 ohjaustyönsä Paha maa välillä. Molemmat ovat kuitenkin suuren henkilögallerian draamoja nyky-Suomesta, jossa voidaan tavalla tai toisella pahoin.



Elokuvan keskuksena ja tapahtumapaikkana on Vuosaaren kaupunginosa, joka on sikäli mielenkiintoinen, että se on suuri alue, jossa asuu paljon eri kansallisuuksia ja jossa on myös satama. Muuten tapahtumapaikalla ei ole merkitystä; se voisi olla melkein mikä tahansa eteläisen Suomen iso lähiö.



Louhimies ei ole painottuneesti yhteiskunnallinen elokuvantekijä, mutta hänen elokuvissaan on kuitenkin selvä yhteiskunnallinen pohjavirta, Pahassa maassa ja nyt Vuosaaressa vielä enemmän kuin muissa.



Louhimies on käsikirjoittanut Vuosaaren yhdessä näyttelijä Mikko Koukin ja tämän kirjailijavaimon Niina Revon kanssa.



He ovat luoneet henkilögallerian, jossa yhteisenä teemana on yksinhuoltajuus ja myös eri tavoin vääristynyt käsitys omasta itsestä ja yhteiskunnasta. Yksinhuoltajuus toimii Vuosaaressa laajemminkin yhteisöllisyyden murenemisen vertauskuvana.



On julkisuudesta unelmoiva nuori tyttö, koulukiusattu venäläisäidin poika, huumeinen nuoripari, terveysfasismiin hurahtanut yksinhuoltajaisä, syöpää sairastava nuori äiti, rakkaudeton hyvin toimeentuleva aviopari ja niin edelleen.



He eivät välttämättä koskaan kohtaa toisiaan, mutta heitä yhdistää asuinpaikka ja suomalainen yhteiskunta, jossa pinta yhä vahvemmin peittoaa sen, mikä olisi oleellista.



Se pinta näyttäytyy ennen kaikkea televisiossa ja siinä, mitä sieltä katsellaan. Jokaisessa kodissa pyörivät samat mainoskanavien katteettomia unelmia ruokkivat viisuilu- ja tosi-tv-ohjelmat.



Vaikka omassa elämässä ei olisikaan suurempaa vikaa, television välke saa näyttämään siltä. Ja jos vikaa on, tv:n syöttämistä lupauksista saattaa tulla todellinen pakkomielle.



Louhimies ei runno tätä pointtia perille, mutta kyllä se Vuosaaressa on. Lintukotoa hallitsevat markkinavoimat, tyhjät haaveet ja yksinäisyys.



Elokuvassa on myös siteitä ohjaajan omaan elämään: hän on asunut Vuosaaressa ja sairastanut syövän kuten elokuvan Marika (Alma Pöysti).



Vuosaari on Louhimiehen tapaan hyvin kulkeva elokuva, jossa isosta henkilömäärästä ja tarinoista huolimatta saumat eivät repsota. Se on myös Pahaa maata toiveikkaampi elokuva.



Oikeastaan ainoat heikot lenkit Vuosaaressa ovat brittinäyttelijä Sean Pertween esittämä amerikkalaismies, jonka osuus kudelmassa jää aika hämäräksi, sekä ehkä hivenen päälle liimatulta tuntuvat toivon kuvat elokuvan lopulla.



Näyttelijätyö on kauttaaltaan hyvää. Laura Birn vetäisee tähänastisen elokuva- ja tv-uransa parhaan suorituksen hörhöilevänä Iriksenä, Amanda Pilke on suloinen television kasvattamana Millana ja Matleena Kuusniemi ymmärrettävän hyytävä vaimona, joka ei halua päästää irti miehestään, vaikka avioliitto on ollut romuna jo kauan.



Miehistä esiin nousee etenkin Mikko Koukin Pertti, joka saarnaa teinipojalleen terveellisen ruokavalion ja kuntoilun merkitystä, mutta sortuu itse tuon tuostakin karkkiin ja kaljaan. Vuosaari on ensimmäinen merkittävä kotimainen draamaelokuva sitten Varaston, ja vahva näyttö Louhimieheltä. "