Ponnistusvinkkejä synnytykseen?

kaikki aina käskee ponnistaa niinkuin isoa kakkapökälettä työntäis. Ja se, että pylly pitää pitää kiinni alustassa eikä lähteä puskemaan ylöspäin.. Näillä ite selvisin kaks kertaa.

Tokalla kerralla kätilö käski kokeilla kyljellään ponnistamista ja se oli paljon helpompaa! Ei tullut sellaista ylämäkeen ponnistamisen fiilistä, mitä selinmakuulla.

Silloin ei kuluta energiaa hukkaan leukoja yhteen rouskuttamalla :)



Muistaakseni ehdotettiin että hymisee "mmmmmm" tms. niin se pitää leuan rentona.

Siinä asennossa tiesi luonnostaan miten pitää ponnistaa ja painovoimakin auttaa.

Kätilö neuvoi ekan kanssa ponnistamaan selkärankaa pitkin. Se jotenkin auttoi. Pinnistin kasvoillani, mikä ei ollut tarkoitus...kasvot oli ihan pilkulliset synnytyksen jälkeen!

Puoli-istuva asento ei ollut minusta se paras, mun olis tehnyt mieli olla kontallaan. Koko avautumisvaiheen teki mieli olla kontallaan jotakin vasten.

Toista synnyttäessä halusin olla kontallaan tai silleen polvillaan nostettua sängynpäätyä vasten. Se oli mulle paras asento. Toisaalta se on raskasta reisille ja käsille, mutta kun oli nopea puolituntineen, niin sen jaksoi. Ja voihan siinä kääntyä jos ei jaksa. Kroppa hoiti ponnistamisen, eli ainoastaan päätä piti itsekin ponnistaa, muuten se tapahtui pelkästään supistusten voimalla.

Jos on, niin odota ja odota. Ponnista sitten kun tulee tarve.



Jos olet saanut epiduraali- tai spinaalipuudutteen, niin odota, että tunto alkaa vähän palaamaan. Voi mennä kaksi tuntia tms. Mutta kun tunto vähän palaa, testaa, jos höyhenen kevyt ponnistusyritys tuottaisi tulosta. Vauvan syntyminen on aika kivutonta, jos ajoitat sen juuri näin ja ainakin minulla alkoi ponnistuttamaan vasta silloin, kun tunto alkoi palautumaan.



Voit olla täysin auki ja sinun ei tarvitse ponnistaa, jos vauvalla on kaikki hyvin. Odota ja odota. Älä välitä kätilön suunnitelmista ajoittaa synnytykset kiireaikana miten parhaakseen katsoo, kunhan vain synnyttäjä on riittävästi auki, vaan jos sinua ei vain ponnistuta, niin et ponnista ilman pätevää syytä. Ei ne sentit vaan se tarve!



Sitten kun ponnistat, niin tee se kevyesti. Kuvittele höyhen, jota huokailet ulos nenäsi kautta. Liian kova ponnistaminen ja varsinkin väärin ponnistaminen vain haittaavat.



Ponnistin esikoisen lujaa - oli vaikeaa. Kaksi seuraavaa huokailin ulos omaan tahtiini ja välittämättä kätilön neuvoista muuta kuin, että vauva voi hyvin.

Tosin ekan synnytin juuri tuossa polvillaan sängynpäätyyn nojailu -asennossa, eikä se käynyt "luonnostaan".. Voi kun osaisin tällä kertaa paremmin.



Ekassa oli kyllä vähän jo hoppua saadavauva ulos, kun oli niin kauan aikaa tuhraantunut ja vissiin hieman huoltakin.



Ap

Mulla molemmissa synnytyksissä tullut kova ponnistamisen tarve, ja toisessa se tuli todella voimakkaana, niin että tuntui vaan, että nyt se vauva tulee, enkä voi estää (ei ollut puudutusta). Vauva syntyikin parissa minuutissa rytinällä, ja olis tullut vaikken olisi ponnistanut itse pätkääkään. Hyvä että kätilö ehti paikalle koppaamaan. Mutta mulla on myös jäänyt istukka kiinni molemmilla kerroilla, kuten vissiin usein jää, jos supistukset on ponnistusvaiheessa kovin voimakkaat. Kohtu lopettaa sit supistelun kuin seinään kun vauva on ulkona.

Puoli istuvassa asennossa tai kyljellään niin pyydä saada sukat jalkaan.Iso sisko neuvoi mua ekan kanssa että otat sukan varsista kiinni kun ponnistat niin helpottaa hommaa ja ponnista ns alaspäin.

TOkalla mä olin sitten kontallani kun muuhun ei ehtinyt kun vauva päätti tulla ulos melkeimpä salin kynnyksellä

niin suunta on oikea. Älä tuhlaa hengitystä huutamiseen vaan kun ponnistat, pidätät hengitystä ja sit hengität kunnolla kun hengität. mä myös kuvittelin etten voisi olla puoli-istuvassa vaan mieluummin "kontallaan" sängynpäätyä vasten, mutta kun se h-hetki koitti, olin kuitenkin mieluiten puolimakuulla.