Lue keskustelun säännöt.
Raskauspahoinvointi ja työssäkäynti?
08.02.2012 |
Minulla oli alkuraskauden pahoinvointia ja voimakasta väsymystä. Hauskaksi tämän teki se, että sain paljon voimaa ajatuksesta, että kärsin jatkuvasta kuvotuksesta niinkin ihanan jutun, kuin oman lapsen saamisen vuoksi. Halusin piilottaa raskauteni alkupuolen työpaikalla, joten siinä olikin tekemistä, etten paljastunut pahoinvointini vuoksi.
Päivät menivät näin.
Aamulla ennen ylösnousua kärsin juoda illalla sängyn vierelle jättämäni lasillisen vettä pienin kulauksin sekä syödä hedelmän ja pari hyvin pureskeltua suolakeksiä. Nousin hitaasti sängystä ylös varoen ylimääräisiä liikkeitä. Töihin lähdin hitaasti kävellen,viimeisen sata metriä kävelin varalta vähän reippaammin ja sitten kun näin ensimmäisen työkaverini, aloin näyttelemään normaalivointista.
Työpaikalla pidin ensimmäinen taukoni klo 9.30, jolloin pientä aamupalan täydennystä ja samalla oksennusrefleksin hallintaa huolellisella pureskelulla ja rauhallisella hengittämisellä.
Lounaalle menin silloin, kun muut olivat jo enimmäkseen ehtineet syödä, ettei lämmitettävien ruokien tuoksu olisi ollut niin oksettava. Runsaasti vettä ja yksi ylimääräinen vessakäynti päivän mittaan. Vessakäynnin aikana saatoin huomaamattomasti tarkistaa vieressä olevan ruokailutilan, että voiko sinne mennä? Miltä siellä tuoksui? Ketä siellä oli? Välillä olikin pakko siirtää ruokailua tuonnemmaksi ja kävellä rauhallisen näköisenä vessaan. Täydellinen ajoitus syömään menolle oli, kun viimeiset olivat lopettelemaisillaan ja ehtivät nähdä, että minäkin todella söin jotain, mutta eivät ehtineet seuraamaan minua kauempaa... Ruokaillessa osa ruoasta päätyi roskikseen, silloin kun kukaan ei ollut näkemässä.
Aah, kotimatkalle. Kotona suoraan sohvalle nukkumaan. Tai jogurtti tai muu pieni eväs ennen nukahtamista, sillä sen verran sentään jaksoin olla hereillä, että söin. Syödessä kuvotti ja syömättä kuvotti.
Mies tarjoili töistä tultuaan suoraan sohvalle laittamansa lämpimän ruoan tai tilaamani mieliteon, jonka söin, jos pystyin. Mies herätteli syömään, mutta muuten nukuin koko illan. Pian keksinkin sanoa miehelle, että ei jäisi ihmettelemään minua sohvalla, vaan kävisi harrastamassa, kävelyllä tai tekisi niitä juttuja yksin, mitä ennen raskautta teimme yhdessä.
Iltapesut, mies palasi harrastuksistaan, sanoin, että en ole kaivannut, kun olen vain nukkunut ja jatkoin unia läpi yön.
Oksennussaldo:
Yleensä en oksentanut, mutta joinakin iltoina oksensin kerran tai kaksi (VAIN!). Töissä en kertaakaan, vaikka vessassa olinkin monta kertaa epätoivoisena, kun melkein oksensin. Kaiken (siis KAIKEN) muun ajan pidättelin kuvotustani. Ekojen raskauskuukausieni aikana ainoina asioina mielessäni oli vauva, kuvotuksen hallinta, nukkuminen ja syömisen suunnittelu.
Nukkuminen oli parasta, koska silloin ei tarvinnut keskittyä olemaan oksentamatta, mutta herättävä oli varovasti, sillä ensimmäisen mahdollisen oksennuksen aika voisi olla vasta työpäivän jälkeen.
Sairaspoissaolopäiviä koko aikana töistä kertyi 0. Hoidin työni keskittyneesti ja virkeänä, mutta koko muu vuorokausi olikin yhtä luovuttamista väsymykselle. Kaikkeen sitä ihminen voi kyetäkin! Miehet eivät varmaankaan voi käsittää miten totaalista pahoinvointi ja väsymyskin voivat olla.
Kokemuksia raskauspahoinvoinnista?
Kommentit (17)
"Kaikkeen sitä ihminen voi kyetäkin! Miehet eivät varmaankaan voi käsittää miten totaalista pahoinvointi ja väsymyskin voivat olla."
Kyllä sää pääsit aika helpolla. :D
T: kakkonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mä olen aina kuvitellut päässeeni helpolla! Ja itse asiassa kuvittelen edelleen, kun tietää monen kärsineen paljon pahemmasta r-pahoinvoinnista.
(Niin ja tuollaista tietysti oli vain esikoista odottaessa, myöhemmin joutui viemään lapset päiväkotiin ja takaisin, hoitamaan heitä illat jne. vaikka olo oli millainen...)
ja minä itse tunsin päässeeni helpolla.!
Ja kyllä, yritin käydä töissä, mutta ei siitä tullut mitään. Ja yritin saada olla kotona, mutta lääkärit eivät antaneet.
Tässä mun parin viime viikon kulkua:
Herään yöllä, oksennan mahanesteitä myöten kaiken pois. Takaisin nukkumaan.
Aamulla ensimmäisenä oksentamaan. Yritän vähän syödä tai juoda jotain, ei mene kauaakaan niin oksennan taas.
Oksentelua iltaan asti, voimaton olo kun ei mitään saa syötyä, tuntuu ihan viikkojen pituiselta darralta.
Eilen oksensin vain neljästi, mikä oli loistava saavutus, illalla en oksentanut lainkaan. Tätä edeltävinä päivinä oksensin varmaan lähemmäs kymmenen kertaa. Tänään olen oksentanut kerran, mikä sekin on yllättävää. Ehkä tämä alkaa vähitellen helpottaa...
En voisi kuvitellakaan käyväni töissä, en ole pystynyt menemään edes luennoille, sillä aamulla nouseminen ja johonkin lähteminen tuntuu ylivoimaiselta. Yrjöäisin varmaan bussin täyteen. Nam nam.
Yleensä inhoan näitä "minulla oli paljon huonommin kuin sinulla, älä valita" -kommentteja, mutta ihan oikeasti ap: ei tuo kuulosta yhtään pahalta. Pystyit sentään hallitsemaan pahoinvointiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja onnea vauvasta. Vaikka se ei tuossa tilanteessa tunnu välttämättä niin onnelliselle. :D
T: kakkonen
ja ajattelin sen olevan varsin normaalia:
matkalla pystyin yleensä pidättämään niin, että hyppäsin pois bussista yhden pysäkin normaalia aiemmin ja oksensin ulkona muovipussiin. (en kehdannut oksentaa bussissa). Sitten matka jatkui metrolla, josta lähes joka päivä hyppäsin kerran ulos, kulosaaressa, että pääsin oikeasti taas ulos, ja oksensin muovipussiin. Sitten takasin metroon ja loppuun asti. Viimeistä pätkää en enää voinut mennä bussilla, oli sen verran huono olo, eli sen viimeisen etapin aina kävelin. Sitten koululle kun saavuin, niin ensimmäisenä oksentamaan vessaan. Tuntien välissä välitunneilla joko söin kirpeitä karkkeja tai oksensin, oksennusta vähintään kahdella välitunnilla. Joskus syöksyin kesken oppitunnin luokasta ulos käytävässä olevalle vesipisteelle oksentamaan. Ja sitten kotimatkalla sama rumba, tosin yleensä metro ei enää tuntunut niin pahalta, eli oli vasta kotibussista pakko hypätä pois oksentamaan, joskus sitten kävelin loppumatkana aika pitkän pätkän.
Ja niin aamulla ennen töihin lähtöä oli tullut oksennettua aika monta kertaa jo ja kyllä se kotona töiden jälkeenkin jatkui. Ruokakaupoissa en voinut käydä, sen jälkeen kun olin muutamia kertoja oksentanut muovipussiin jossain hyllyn takana.
Ja mä hölmö en siis tajunnut, että olis voinut vaikka sairaslomaakin saada - ajattelin vaan, että kun kerran muutkin on pahoinvoinnin kanssa pärjänneet niin kyllähän minäkin.
Seuraavien lasten kanssa sainkin sitten ihan vaan oksennella kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tissuttelin vettä ja olin paikoillani, jos pahaolo tuli. Ei tarvinnut oksentaa.
Kerran vaan tuli niin pahaolo, että sormen liikautuskin olisi aiheuttanut oksennuksen. Makasin jäykkänä paikoillani noin puolituntia, kunnes helpotti. Sen jälkeen ei enää tullut pahaolo, paitsi synnytyksessä.
Minä kerroin töissä hyvin aikaisessa vaiheessa kuinka asiat on. Kerroin että voin tehdä töitä, mutta älkää arvon kollegat häiriintykö jos puhallan yrjöt kesken palaverin.
Siirsin aina roskaämpärin viereeni ja jotenkin olin aistivinani että mieskollegoita vähän jännitti. Eivät pahemmin prässänneet, pääsin aika helpolla ja asiani kuunneltiin loppuun ja kovasti nyökyteltiin. Kuvittelivat kai että oksentaisin jos menisi väännöksi tai väittelyksi.
Kertaakaan en kuitenkaan oksentanut toisten nähden, ehdin aina vessaan. Töissä skarppasin ihan viimeiseen asti ja kotona vajosin itkuiseen tilaan vain maaten ja kyökkien.
Jumaliste se oli kovaa aikaa. Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia 4 ja kahdesti on ollut todella kurjaa oksentelu, joko laakista vatsa tyhjäksi: kerralla oksennus on niinkuin palopostin avaa. Ja olo kuitti siitä. Tätä tuli muutama päivässä 12 viikkoa mutta se oli kyllä kamalaa.
Toinen paha pahoinvointi oli kun oksensi n. 10 kertaa tunnissa, varsinkin matkustamisen jälkeen kamalaa. Vatsassa piti aina olla ruokaa tai oksensi. Tätä kesti synnytyslaitokselle saakka. Viimeinen oksennus tuli kun sanoin kätilölle että nyt tulee oksennus, ottakaa lapsi pois sylistä.
Väsymys oli kurjinta kolmannesta lapsesta. Koko heinäkuu meni lähestulkoon nukkuessa sohvalla, onneksi mies oli kesälomalla silloin.
Hänkin väsymystä nähneenä ihmetteli jo kun en pysynyt hereellä viikkoja 9-12.
Minua jaksaa ihmetyttää miten jaksetaan mollata toisia jostain raskausoireesta, vaan koska raskauteen kuuluu kaikenlaisia vaivoja niin ne voi vaikuttaa työkuntoon.
Se että itsellä on pahoinvointia ei kerro mitään siitä olosta joka toisella on samasta vaivasta jos se on voimakkaampaa.
Tätä saa naisvoittoisella työpaikalla kuulla välillä kun eukot solvaa jotain joka hakee saikkua.
Kohta pitäisi lähteä kirjastoon, en tiedä uskallanko. Pitäisi kävellä ja mennä junalla.. Taitaa tulla parit yrjöt puskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
painiskelevalle! Luin kaikki viestit. Oli "mukavaa" saada lukea erilaisista raskauspahoinvoinneista, niistä rankimmistakin.
Olen ollut aina sitä mieltä, että raskauspahoinvointini oli jotenkuten siedettävällä tasolla. Onneksi olin niin väsynyt, että nukuinkin suuren osan noista viikoista, kuukausista.
Raskauspahoinvointia ehkä pahempana koin keskiraskaudessa alkaneet liitoskivut...
ap
Se ei kuullostanut minkään kruunun kiillotukselta :)
En jaksa noin tarkkaan kertoa mutta mä söin töissä aamuisin ihan puolen tunnin välein. Muuten en olis selvinnyt. Kiersin kotihoidon asiakkaita ja otin aina esim kerrostalon käytävässä kassista pientä purtavaa ja juotavaa.
Olin noin pari päivää viikossa pois oksentelun vuoksi. niinä päivinä ei oikein mitään jäänyt masuun. Ehkä kolme rkl mustikoita ja puolikas voileipäkeksi juuri ennen nukahtamista
Pitää imettää vauva.
Mut pahoinvointi oli todella rankkaa kun piti huimauksen ja pahan olon lomassa tehdä väkisin töitä eri hajujenkin keskellä, kuten ruoan hajun, kun oli määräaikainen työsop.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sabora Pharmalta saat vinkkejä raskauspahoinvoinnin ehkäisyyn os. http://www.hyvavointi.fi/raskauspahoinvointi
Minulla on eka raskaus ihan alussa rv 6+5 ja nyt onkin sitten tätä kuvotusta. :D Mulla alkoi juuri työharjottelu ja kerroinkin jo sinne tilanteen heti ekana päivänä koska edessä on mm. neuvolakäyntiä eli poissaoloja. Mitä sitä kiertelemään, sen kun kertoo.
Nyt tässä mietin että millä saan itteni kammettua ylös, ulos ja lenkille kohti duunia. Äskön kun tein eväsrasioita itelle ja miehelle niin piti rynnätä vessaan, tosin pidin lopulta "mölyt mahassa" koska en taho sylkeä ulos juuri ottamia vitamiineja ja kalaöljyjä ettei mee ihan hukkaan. x,D
Oksensin ja tein töitä. Mua ei haittaa oksentaminen. Työkaverit kyseli jaksatko, mutta ei mulla ollut ongelmaa. En oo silti muita parempi ihminen. Jotenkin siihen liittyi vain pieni pahoinvointi just ennen oksentamista ja sitten olin taas ihan ok monta tuntia kun oksensin. Jos olisin voinut pahoin ja kärsinyt, oisin jäänyt sairaslomalle.
oksensin jos vain liikahdinkin. En pystynyt katsomaan telkkaria, koska kuvan värinä sai oksentamaan. En pystynyt käyttämään tietokonetta. En pystynyt nousemaan sohvalta edes, koska liike sai oksentamaan. Nii, olin saikulla aika kauan. Työkaveri kehotti ottamaan itseäni niskasta kiinni. Sepäs auttoikin asiaa... Laihduin 8kg. Lapsi syntyi käynnistettynä rv 41+6 nipin napin +2500g.