Ovatko lihavat lapset mielestäsi vanhempiensa virheellisen toiminnan uhreja?

Tunnen yhden perheen, jossa kaikki perheenjäsenet ovat huomattavan lihavia.

Ajattelin sen johtuvan jostakin perinnöllisestä jutusta, kunnes kuulin että perheen lapset on adoptoituja.

Ainakin tässä tapauksessa ylipaino on todennäköisesti niiden adoptiovanhempien (=väärien ruokailutottumusten + liian vähäisen liikunnan) syytä.

Meillä on kaksi hoikkaa, yksi pullea lapsi. Itse olin myös pullea lapsi ja minusta tuli hoikka aikuinen. Enemmän on surullista, että lapset eivät saa enää olla pulleita, ja että he luulevat olevansa epänormaaleja, jos eivät ole normaalipainoisia. Onneksi itse olin pullea lapsi 80-luvulla, äitini pääsi helpolla eikä saanut syytteitä päälleen. (niin ja olin pullea vaikka liikuin paljon ja söin terveellisesti).

(niin ja olin pullea vaikka liikuin paljon ja söin terveellisesti).

Itse oon ylipainoinen,mutta syön säännöllisesti ja liikun kans. Mä en ymmärrä miksi pitää ruuan päälle syödä viel jälkiruoka? meillä ei lapsi jaksa syödä kun ruokaa,muuta herkkua ei saa.



Välipalalla saa jonkun riisifrutin tai hedelmää tai vanukasta tjn(ei kaikkia kerralla),mutta en voisi kuvitellakaa et ruuan jälkeen lapsille jälkiruokaa..



Pullaa meillä syödään harvoin n 2x kuussa,yleensä otan muutaman palan kahvin kanssa ja silloin lapsikin saa pullapalan mutta ajoitan se välipala aikaan.



Meillä on ruokajuomana vesi tai maito,joskus saa mehua esim nyt kun on kipee,mut vettä meill kyl juodaan yleensä.



Niin ja limua ja karkkia en anna,oon muiden äitien mielestä natsi ku en anna.

(poikkeus selkeä sairaus tai jokin syndrooma)

tiedänmitä on taistella kilojen kanssa,en halua lapsestani ylipainoista ja muutenkin laihdutan että olen edustavampi myyntihommissa

Meilläkin on kolme lasta joista kaksi hoikkaa ja yksi pullea. On ollut ihan vauvasta asti pulleampi eikä tilanne ole muuttunut vaikka ikää nyt 15 vuotta. Suree itse sitä kovasti kun syö nykyään terveellisemmin kuin sisaruksensa ja liikkuu myös eniten. Teini-ikäiselle ulkonäkö tärkeää. Varalta ollaan mieheni kanssa alettu seuraamaan ettei yritä vain jättää ruokailuja väliin tms.

siskonikin oli ala-asteella aika pulska. Vanhempani eivät syöneet tuohon aikaa koskaan karkkia, sipseistä tai limusta puhumattakaan. Perjantaisin oli karkkipäivä josta pidettiin kiinni. Ruoka oli myös tavalllista kotiruokaa jossa ei ollut KOSKAAN kermaa tai voita. Että näin. Omat tyttöni ovat myös pulskia, itse olen normaalipainoinen.

Ei sen väliä ole, syötiinkö teillä kotona sipsejä ja karkkia tai voita ja kermaa.

Kyse on vain ja ainoastaan siitä, ylittikö energiansaantisi energiankulutuksesi.



Vaikka se lapsi söisi kuinka terveellisesti, se lihoo, jos energiaa menee sinne leipäläpeen enemmän kuin mitä se kuluttaa.



Oikeastiko te uskotte tuollaiseen hölynpölyyn, että joku vain "on geeneiltään lihava"?!?

jonkun mielestä 80-luvulla "sai" olla lihava ilman että pidettiin outona. Eikös se ole päin vastoin - nykyään varmaan joka toinen alakoululainen on ylipainoinen. Esim. omalla luokallani oli läpi peruskoulun vain yksi ylipainoinen oppilas.



Kyllä siitä pulleudesta ja erityisesti lihavuudesta ovat ne suurimmat harmit ihan muita kuin joukkoon kuulumattomuuden tunne! Se liikkumisen hankaluus säälittää itseäni kaikkein eniten. Ja siihen päälle diabetesriskit sun muut.



Mutta tosiaan, vanhempien vain pitää keksiä keinot millä saada se yksi joukosta poikkeava pysymään normaalipainoisena. Meilläkin on lasten ruumiinrakenteissa eroja, ja ruuat suhteutetaan sitten helpoimmin pyöristyvän mukaan. Vaikka toinen voisi mättää herkkuja mielin määrin lihomatta, kun toinen ei voi, sen mukaan mennään.