Vaikea asettua aloilleen, aina tekee mieli muuttaa...

Mä olen muuttanut tosi monta kertaa 16-22 vuotiaana. Siis lukemattomia. 22 vuotiaana jumiuduin yhteen taloon ja voin pahoin. Haluaisin niin vaihtaa ympäristöä, mutta mieheni ei suostu. Meillä on aika ajoin parisuhde tosissaan kriisissä, kun mieheni ei tajua haluani muuttaa. Rakkautta on riittänyt vielä tässä vaiheessa, joten mä olen tyytynyt kitumaan täällä ja hoidan tarvettani vaihtamalla huonekalujen paikkoja, huonejärjestyksiä ja sisustamalla.

ja niin haluaisin muuttaa. Nyt on vaan valitettavasti tullut rajat vastaan jo taloudellisestikin, joten mun on vaan kestettävä. Olenkin viime aikoina muuttanut huonejärjestystä ja sisustanut uudelleen, se auttaa ainakin vähän.

Ihmettelen, mitä se tekee lapsille, kun muutaman vuoden välein muuttavat? Samassa kaupungissa kyllä pysyvät, mutta itse jotenkin kauhistelen sitä, että etenkin kouluiässä joutuu muuttamaan usein. Vaan kai se joillekin sopii sekin.

He luulevat että ympäristö, joku muu, tekee heidät onnelliseksi eivätkä tajua että onnellisuus on ainoastaan heidän päänsisäinen juttunsa.

On vain kaksi vaihtoehtoa

a. Alat onnelliseksi

b. jatkat tuota niin kauan kunnes tajuat ja alat onnelliseksi



C onkin sitten pahempi juttu ja se ei ole vaihtoehto minun mielestäni, se on katkeruus ja syyttely. Syytetään sitä ympäristöä ja sen ihmisiä kun ei itse ole onnellinen ja katkeroidutaan. Esimerkiksi syytetään miestä että ei pääse pois paskasta kodista, työpaikasta tai alueelta.

Olen ihan samanlainen ja olen miettinyt että tässä on takana jotain tyytymättömyyttä omaan elämään, parisuhteeseen tai johonkin. En tiedä?



Mä asuin lapsuuteni, nuoruuteni samalla paikkakunnalla samassa asunnossa 16 vuotta. Se tuntui hyvältä ja en kaivannut todellakaan mitään uusia asuinpaikkoja. Sitten tapasin nykyisen mieheni ja muutin hänen kanssaan yhteen lähes 200 km. päähän kotiseudustani. En olisi halunnut muuttaa mutta olin niin rakastunut että siksi lähdin. Ja sen jälkeen ollaan vaihdettu taloa, asuntoa noin 2 vuoden välein. Miten te muut asuitte lapsuutenne, samassa paikassa vaiko jo silloin osoitteet vaihtuivat usein?

yhtä perhettä kotipaikkakunnaltani ja sitä kuinka usein he muuttivat siis ihan paikkakunnan sisällä. Lopulta niille antoi sossu muuttokiellon lasten hyvin voinnin vuoksi.



En tosiaan tarkoita, että teillä tilanne olisi tämä. Mutta mietin miksi tämä perhe muutti jatkuvasti. Kai se oli sitä paremman elämän hakua. Silloin elettiin vuosituhannen vaihdetta.

Lapsille on traumaattista muuttaa jatkuvasti. Et kai halua, että he aikuisena surevat juurettomuuttaan eikä heillä ole lapsuudenkotia, jota muistella?



Viimeistään kouluiässä lasten täytyy saada asettua aloilleen. Jatkuva koulun ja kaveripiirin vaihtuminen saa kenet tahansa voimaan pahoin. Ei muuta kuin nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja ajattelet asian läpi lastesi näkökulmasta.

on semmonen sisko joka haluaa muuttaa vähän väliä, missään ei ole hyvä. Hankala pienen lapsen kanssa, lapsiraukka. Siskolla se on sitä, että se ei ole tyytyväinen itseensä ja hakee sillä muutoksella "parempaa elämää". On huono omatunto, lapsuudentraumoja joita ei ole katkeruudeltaan pystynyt käsittelemään jne. Ei se elämä ja ne päänsisäiset asiat muutu, vaikka muuttaisi intokiinaan, ne kulkee perässä. Selvitä, mitä asioita sulla on käsittelemättä lapsuudesta/nuoruudestasi, onko traumoja, suljetko joitakin asioita mielestäsi pois ja vähättelet niitä mutta oikeasti ne onkin merkityksellisiä ja vaivaavat sinua? Vai onko muuttaminen opittu tapa lapsuudesta? Ei ole tervettä muuttaa muutaman vuoden välein, varsinkaan lasten kanssa. Jotainhan sinä aina muutat pakoon.

Pisin aika mitä olen yhdessä asunnossa asunut on 4 vuotta. Lapsuuden asuin samalla paikkakunnalla ja samassa asunnossa mutta nyt aikuisena muutan vähän väliä. Syynä se, että on muutettu työn perässä monta kertaa ja sitten paremman asunnon perässä.

En ole onnistunut löytämään omaa kotia, asuntoa ja asuinympäristöä missä tuntisin oloni viihtyisäksi ja johon tahtoisin jäädä.

Maa jalkojen alla vaan polttelee ja kohta löydän itseni uudelta paikkakunnalta.



Lapsena muutin paljon, koulua ei tarvinnut vaihtaa. Itse olen aikuisena muuttanut idästä länteen. Lännestä etelään ja pohjoiseen. Uudet paikkakunnat vain ovat niin kutkuttavan ihania. On kertakaikkisen ihanaa aloittaa alusta, oppia uusi murre, saada uusia ystäviä.



Tiedän olevani toivoton tapaus.Ajattelen elämän kuljettavan minua aina kohti uusia seikkailuja :)

Elän hetkessä. Kaikki paikkakunnat ovat olleet ihania, monista kaupingeista olen pitänyt. Sisäinen tuli vain vie eteenpäin. Muut paljon muuttaneet varmaankin ymmärtävät tämän.

muutin töiden ja opintojen perässä parin-kolmen vuoden välein ennen perheen perustamista. Halusin tehdä niin tutustuakseni erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin, siis aivan elämänilosta ja uteliaisuudesta. Työnantajani oli sellainen että työpaikkoja pystyi luontevasti vaihtamaan Suomen sisällä halutessaan.



Nyt kun minulla on perhe haluan kuitenkin asettua vähän pidemmäksi aikaa lasten vuoksi. Muuttamisen sijasta matkustelemme ainakin kerran vuodessa ja kierrämme kotimaassa ystävien ja tuttavien luona loma-aikoina. En suhtaudu muuttamiskaipuuseeni ns. kulkurielämää romantisoiden vaan ymmärrän että se oli osa sitä elämänvaihetta kun ei vielä tarvinnut yksityiselämässään työn ulkopuolella ottaa muiden toiveita huomioon päätöksissään.

niin miehiin rakastumisen kuin asuntojenkin suhteen. Ja vähän työpaikankin. Mulla se on vaatinut aika paljon päättäväisyyttä omaksua se, että elämässä on pysyviä asioita kuten parisuhde, perhe ja lapset. Lapset ovat puolestaan ankkuroineet minua paremmin työelämässä ja asuntojen suhteen koska haluan tarjota heille turvallisen ja hyvän lapsuuden.



Olen luonteeltani hieman päättämätön ja ailahteleva, vaihtelunhaluinen ja nautin suunnattomasti uusien asioiden aloittamisesta. Loppuunvienti ja ylläpito vaan hieman pukkaavat ontumaan.



Kanavoin muutosintoani nyt muihin asioihin esim. haaveilen kesämökistä. Asumme nyt asuinalueella, jossa olen aiemminkin viihtynyt enkä haluaisi muuttaa täältä pois. Sallin kuitenkin itselleni katsella haaveilla isommasta asunnosta samalla alueella. Matkustaminen on myös hyvä keino purkaa suunnitteluintoa.