Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

hankala elämäntilanne

Vierailija
07.02.2012 |

Eli oon 23-vuotias, naimisissa, 2 lapsen äiti ja meillä on oma asunto.. Miehen kanssa riidellään lähes joka päivä ja aivan kaikesta maan ja taivaan välillä! En ole halunnut häntä aikoihin, en edes muista koska! Ollaan kyllä harrastettu seksiä, mutta ei ainakaan vuoteen siksi että minä haluaisin, en kylläkään tätä ole hänelle uskaltanut myöntää, koska tiedän että se loukkaisi.. Mies on todella mukava ja hyvä isä, mutta en usko rakastavani häntä enää.. Voiko rakkaus vaan haihtua?? Siltä tää tuntuu.. Ja monesti pelkästään tämän seurassa huomaan ärsyyntyväni, ja nautin illoista jolloin hän on töissä ja minä saan olla kotona rauhassa.. Ongelma on vaan se että pelottaa niin iso elämänmuutos mikä eroa seuraisi! Joutuisin selvittämään asuntolaina-asiat, muuttamaan johonkin vuokralle, ja lasten kanssa täytyisi miettiä miten huoltajuus jaettaisiin.. En tiedä löytyykö täältä apuja minulle(?), mutta ainakin sain purettua mieltäni....

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta helposti kaikki sujuu.



Ja kyllä, rakkaus voi haihtua. Oletteko yrittäneet käydä ihan vain kahdestaan jossakin?

Vierailija
2/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus tietysti ero on oikea päätös, mutta se, että tuntuu vain ettei enää rakkautta ole ei minusta oikeuta laittamaan pieniä lapsia avioerotilanteeseen. Varsinkin kun ette ole vielä yrittäneet kaikkeanne tilanteen pelastamiseksi. Puhukaa miehesi kanssa (älkää riidelkö, sekin traumatisoi lapsia), hankkikaa aika perheneuvojalle, terapeutille tai jollekin auttavalle taholle ja miettikää mikä on teidän kohdallanne parasta. Jos sitten kuitenkin päädytte eroon, niin muistakaa laittaa lapsen etusijalle! Tuhoon tuomitussa suhteessa ei kannata elämäänsä pilata, mutta lapset ovat aina etusijalla kaikessa sen jälkeen kun niitä on hankkinut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

On käyty kylpylässä, jossa oltiin kaksi yötä.. Ja muutamat kerrat laitettu muutenkin lapset hoitoon, meillä on ihan mukavaa välillä yhdessä tällöin, mutta silti huomaan ajattelevani että sekin aika olisi ollut hauskempaa viettää ystävieni kanssa tai vaikka olla yksin..

Ja lapset on ehdottomasti ykkössijalla, jonka takia myös mietin eroa.. Koska ei ole niillekään mukavaa kuunnella jatkuvaa riitelyä (ja kyllä ollaan puhuttu ettei saisi riidellä lasten kuullen, mutta silti ne tilanteet ajautuvat siihen..).

-ap

Vierailija
4/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis mistä asioista? Miten puhutte toisillenne? Ja mistä se johtuu? Kunnioitatteko toisianne?

Vierailija
5/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riidellään ihan kaikista asioista, pienistä ja isommistakin.. Itse en välillä välittäisi puhua mistään ja olla vaan hiljaa jotta tilanne menisi ohi, mutta mies ei sellasta ymmärrä ja ärsyyntyy entisestään.. En osaa varsinaisesti sanoa mistä johtuvaa tämä on, välillä vain naaman näkeminenkin ärsyttää! Ja tämä on kuulemma molemminpuoleista.. Ja kyllä koen kunnioittavani miestäni joka tapauksessa, ja tiedän ettei hän ansaitsisi ainaista riitelyä, ja kuvittelisin kyllä että hänkin kunnioittaa minua.. Ärsytyskynnys on vain tosi pieni kun on uhmaikäisiä lapsia ja unet vähissä ja kun koko ajan miettii että onko tässä mitään järkeä..

Vierailija
6/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menen nyt nukkumaan ja palailen huomenna todennäköisesti vasta illalla tähän vastailemaan..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riidellään ihan kaikista asioista, pienistä ja isommistakin.. Itse en välillä välittäisi puhua mistään ja olla vaan hiljaa jotta tilanne menisi ohi, mutta mies ei sellasta ymmärrä ja ärsyyntyy entisestään.. En osaa varsinaisesti sanoa mistä johtuvaa tämä on, välillä vain naaman näkeminenkin ärsyttää! Ja tämä on kuulemma molemminpuoleista.. Ja kyllä koen kunnioittavani miestäni joka tapauksessa, ja tiedän ettei hän ansaitsisi ainaista riitelyä, ja kuvittelisin kyllä että hänkin kunnioittaa minua.. Ärsytyskynnys on vain tosi pieni kun on uhmaikäisiä lapsia ja unet vähissä ja kun koko ajan miettii että onko tässä mitään järkeä..

Opeteltiin siitä eroon ja nykyisin viihdyn mieheni kanssa oikein hyvin ja uskon, että hänkin minun kanssani.