uusimman VAUVA-lehden sektio-tarinat ÄRSYTTÄVÄT!!!!!

kertoa molemmista tavoista, kysymättä, aina ei osaa kysyä sellaista mitä ei tiedä. Minulle kävi niin ensimmäisen lapsen kanssa normaalissa synnytyksessä, en tiennyt kuinka kauan ponnistusvaihe kestää. Luulin että se voi kestää vaikka vuorokauden, kun äiti oli kertonut että synnytti minua vuorokauden ja sitten vedettiin imukupilla. Pelkäsin synnytystä jo valmiiksi, enkä lukenut mitään yksityiskohtaisia synnytysjuttuja etukäteen, ajattelin että sitten synnytysvalmennuksessa kaikki selviää. Lapsi syntyi 3 viikkoa ennen laskettua aikaa, ja seuraavalla viikolla olis ollut vasta ensimmäinen synnytysvalmennus.

Kun olin synnyttämässä ja ponnistin, tuntui että kuolen, kyselin kätilöltä kuinka kauan tässä vielä pitäisi jaksaa, vastaus oli että ei sitä tiedä. En edes nähnyt kelloa ja luulin ponnistaneeni jo tunteja. Olin aivan paniikissa ja epätoivoinen kun kuvittelin ponnistusvaiheen kestävän vielä tunteja, vaikka kyse oli enää minuuteista. Kätilö ei voinut sanoa että ei tässä montaa minuuttia enää mene, siitä olisin saanut kyllä uutta puhtia.

15 vuotta myöhemmin, eri paikkakunnalla, mies ensikertalainen, ja kaksoset tulossa, sain anella että päästäisiin edes sairaalan tutustumisella, synnytysvalmennukseen ei päässyt kun minä en ollut ensikertalainen. Kaksoset syntyivät 2 kk etuajassa, ja niin jäi sekin tutustuminen näkemättä, olitiin lähdossä lasten kanssa keskolasta kun lapset oli jo kuukauden vanhoja, niin sinne tuli tutustumaan se ryhmä johon meidätkin oli merkattu.

Olisi hyödyllistä että kaikki halukkaat pääsisivät synnytysvalmennukseen ja sairaalaan tutustumaan, hyvissä ajoin, mitä järkeä on jättää se viime tippaan? Siellä keskolassa kävi ryhmä jossa oli 2 pariskuntaa, eli ei ollut siitä kyse että ei ryhmiin mahtuisi enemmän, kai kyse on vain viitseliäisyydestä.

Meillä ne olivat ihan yhtä kanssa. Synnytyksestä ei käytännössä puhuttu yhtään mitään vaan lähinnä jostain parisuhteesta ja sen semmoisesta. Sairaalassa katsottiin synnytyssali ja sai kokeilla ilokaasua.



Ehkä äitejä ei haluta pelotella kertomalla synnytyksistä.

Kun sitä lehteä tekee samanlaiset naiset kuin mitä täällä palstalla liikkuu: ollaan venäytetty pylly synnytyksessä ja salaa harmitellaan että voi kun sektio ois ollut parempi, mutta ulospäin ollaan niin sankaria. Halutaan muille niitä samoja huonoja synnytyskokemuksia, jos itse on joutunut kärsimään, pitää kaikkien muidenkin kärsiä. Tällaisille naisille onnistunutta sektiota ei kerta kaikkiaan ole olemassa.

Miksi jokaisen piti olla kauhutarina???

Ihan kuin naisia ei jo muutenkin peloteltaisi synnytyksen komplikaatioilla jne. Olisi voinut olla edes YKSI sellainen tarina mukana missä sektio sujui hyvin, nainen oli sinut arpensa kanssa ja toipui nopeasti.

Itselläni lapsen suuren koon takia suunniteltu sektio sujui erittäin leppoisesti, imetys lähti käyntiin parissa tunnissa, vuorokaudessa olin jo pystyssä ja työntelin vauvaa pitkin käytäviä innoissani keventyneestä olostani ja ihanasta vauvasta, en tuntenut juurikaan kipuja hyvän lääkityksen takia ja pystyin lopettamaan kipulääkityksen jo 5 päivän kuluttua.

Se on suurehko leikkaus, mutta ei aina mikään kauhutarina. Ettäs tiedätte.

Mulle sektio oli aivan loistava päätös, paras jonka olen elämässäni tehnyt. Toivuin nopeasti eikä minkäänlaisia komplikaatioita ole ollut. Kaikki sujui todella hyvin enkä tarvinnut kotona minkäänlaista lääkitystä. Olisi todellakin hyvä saada muunkinlaisia kokemuksia lehteen kuin kauhutarinoita:) Mä voin antaa avoimen haastattelun hyvästä sektiosta:)

Itselläni oli osastolla samaan aikaan 3 muuta synnyttänyttä samassa huoneessa, ja heistä kaksi alateitse ja yksi oli yrittänyt alateitse ja joutunut hätäsektioon. He olivat kaikki paljon kipeämpiä ja hitaammin toipuvampia kuin minä, joka olin päätynyt sektioon synnytyspelon takia. (Joo, olen nössö epänainen, joka ei siis ole koskaan synnyttänyt eikä näinollen saa kutsua itseään todelliseksi äidiksi...)



Erityisesti kävi sääliksi se nuori nainen joka oli yrittänyt synnyttää isoa vauvaa tuntikausia turhaan ja joutunut sen jälkeen sektioon. Hän, sekä vauva voivat tosi huonosti, tulehdusarvot tosi korkealla ja repeämiä ilmeisesti sektiohaavan lisäksi.



Ärsyttää yleistäminen jossa luonnollista synnytystä pidetään oikeana ja sektiota vaarallisena ja vääränä ratkaisuna. Kummassakin on mahdollisuus siihen että kaikki menee päin prinkkalaa tai sujuu tosi hyvin, miksei sitä voida hyväksyä?

En paljoa saanut vaikuttaa asiaan kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Leikkaushaavakin on pystyssä koska vauva oli poikittain. Mutta ei sekään minua häiritse.



Loppujenlopuksi selvisin leikkauksesta hyvin. Vaikkakin sairastin kohtutulehdusen siihen perään. Ja hb oli 94. Olin seuraavana iltana leikkauksesta pystössä ja kipulääkitys oli hyvä, pärjäsin loppuajan pelkillä buranoilla ja panadoleilla.



Ei minulle siitä mitään traumoja jäänyt.

Enkä ole koskaan kuullut, että hän olisi niitä voivotellut. Viimeisen sektion minäkin muistan, eikä äiti ollut mitenkäään erityisen kipeä.



Ärsyttää minuakin nuo kauhutarinat, kertoisivat jotain tavallisia juttuja joskus. Muutenkin pelottaa synnytys ihan tarpeeksi.

sektio oli tosi hyvä kokemus. Käynnistys ei onnistunut, supistuksia ei tullut yhtään, mutta vauvan sydänäänet alkoi romahdella. Sain seuraavaksi aamuksi ajan suunniteltuun sektioon. Kaikki meni hyvin vaikka jännitti tosi paljon, toisena päivänä olin kipeä, mutta iltaan mennessä kävelin jo hyvin osastolla. Vauva syntyi torstaina ja lauantaina mut kotiutettiin. Nyt poika 5kk ja ei ole mitään komplikaatioita tullut, kummalekaan.

Kiitos teille kaikille kommenteistanne. On totta, että helmikuun lehdessä kolmen sektion kokeneen äidin tarinat olivat aika rankkoja. Toisenlaisesta sektiokokemuksista kerroimme esimerkiksi joulukuun lehdessä. Siinä kahden lapsen äiti kertoi, miten hän oli todella tyytyväinen sektioonsa ja nopeaan toipumiseensa. Myös joulukuun Raskaustesti-jutussa kerrottiin hyvin sujuneesta sektiosta. Hyvistä sektiokokemuksista tulemme varmasti kirjoittamaan tulevaisuudessakin.



Oikein mukavaa viikonloppua toivotellen



Maria Tuominen Vauvan toimituksesta

Mulle sektio oli aivan loistava päätös, paras jonka olen elämässäni tehnyt. Toivuin nopeasti eikä minkäänlaisia komplikaatioita ole ollut. Kaikki sujui todella hyvin enkä tarvinnut kotona minkäänlaista lääkitystä. Olisi todellakin hyvä saada muunkinlaisia kokemuksia lehteen kuin kauhutarinoita:) Mä voin antaa avoimen haastattelun hyvästä sektiosta:)

Mulle tehty kaksi suunniteltua sektiota synnytyspelon vuoksi ja olen erittäin tyytyväinen synnytystapaani. Toki leikkaus on iso ja komplikaatioiden riski on olemassa. Mullakin kesti toipuminen ekasta sektiosta pitkään vaikkei mitään ihmeitä ollutkaan. Mutta se oli silti mun oma päätös ja synnytys oli juuri sellainen kuin halusin. Jäi hyvät muistot. Molemmat lapset normaaleja, terveitä ja alleriattomia.

Mutta eihän näistä asioista voi puolueettomasti kirjoittaa... joku vetää pian herneen nekkuun jos sattuu julkaisemaan jotain hyvää sektioon liittyen.

kun monella menevät hätäsektio ja kiireellinen sektio sekaisin, eikä suunniteltuakaan ymmärretä. Noissa tarinoissa tuli esille eroja ja jos itse joskus joudun hätäsektioon, niin tuon lukemani tarinan pohjalta olisin itse paremmin kartalla siitä, että mitä hiivattia nyt tapahtuu. Kerrankin hyvä ja monipuolinen sektiojuttu ihanine kuvineen - vauva siinä sylissä, jes!



T: Kaksi alakautta synnyttänyt

et tässä sitä kärvistellään kauheissa kivuissa taas kun tehtiin liki 3 vuotta sitten sektio kun sain kaksoset. Yli vuoden olen nyt kärsinyt kauheista kivuista vatsassa, kaipa on kiinnikkeitä tullut. Se sektion jälkeinen olo oli kyllä kauhea, onneksi pojat oli kuukauden sairaalassa, ehti vähän toipua. Haava oli ensin tosi järkky, onneksi alkoi sitten parantua kun tikit otettiin pois.

Kukaan ei vaan kertonut että tulee sitten aikojen päästä tälläiset kivut joihien ei kai ole oikein mitään kunnollista parannuskeinoa.

Ensimmäisen lapsen synnytin alakautta, eikä kumpikaan tapa ole yhtää kiva, sektiota en ottaisi vapaaehtoisesti. Mua taas ärsyttää kun sektiosta puhutaan aina niin "helppona" ja "ihanana" juttuna, heti noustaan pystyyn ja kuljeskellaan ihanan vauvan kanssa ympäriinsä.

Kiitos teille kaikille kommenteistanne. On totta, että helmikuun lehdessä kolmen sektion kokeneen äidin tarinat olivat aika rankkoja. Toisenlaisesta sektiokokemuksista kerroimme esimerkiksi joulukuun lehdessä. Siinä kahden lapsen äiti kertoi, miten hän oli todella tyytyväinen sektioonsa ja nopeaan toipumiseensa. Myös joulukuun Raskaustesti-jutussa kerrottiin hyvin sujuneesta sektiosta. Hyvistä sektiokokemuksista tulemme varmasti kirjoittamaan tulevaisuudessakin.

Oikein mukavaa viikonloppua toivotellen

Maria Tuominen Vauvan toimituksesta

Minäkin hairahduin provosoitumaan tästä vaikka en ole edes koko artikkelia lukenut. Kiitos toimitukselle reagoinnista tähän keskusteluun!

-11-

Mutta sinänsä minusta on ihan hyvä puhua komplikaatioistakin. Suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin, myös sektiosta voi palautua nopeasti ja hyvin. Kuitenkin on huomattavissa selkeä trendi siihen, että sektiota pidetään "helppona" vaihtoehtona ja jopa niin, että "on kiva tietää, milloin vauva syntyy" . Ei pidä myöskään unohtaa, että se mahdollinen komplikaatio voi seurata vasta seuraavassa raskaudessa. (munasolu ei kiinnity arpikudokseen, istukka kasvaa kohdun seinämään kiinni, kohturuptuura jne, ) Usein naiset, joille käy jotain sanovat, ettei kukaan tästä ole varoittanut... Sektiota ei pidä mainostaa helppona vaihtoehtona, vaan kokonaisuus tulee aina harkita tarkkaan, ammattilaisen siis. Ketään ei pidä pelotella, mutta riskeistä voi ja pitääkin puhua. Tietenkin se pitää tehdä hyvin, en siis ole lukenut uusinta lehteä. Olkaa kiitollisia, jos oma synnytys on sujunut hyvin. Enemmän minua ärsyttäisi, jos sektiota ihannoitaisiin lehdessä.

on aina näytetty sitä synnytysvalmennusta että näytetään synnytystä videolta ja sit opetellaan hengittämään...

Ei voi tietää kun ei sinne koskaan päässyt, moni on kyllä sanonut että ei ollut hyötyä, miks helvetis ne sit järjestää niitä ollenkaa?