Lue keskustelun säännöt.
Kuinka aikaisin uskaltaisit kertoa raskaudesta?
02.02.2012 |
Siis kavereille ym? Olin ultrassa viikolla 6, ja lääkäri sanoi, että keskenmenoriski on enää n. 5 %. Muutamalle olenkin jo kertonut, mutta pitäisikö odottaa vielä 10.viikolle, ennen kuin tekee asiasta täysin julkisen?
Kommentit (13)
ultrassa rv 7 kaikki ok, kerroin monille ( en työpaikalla) ja kesken meni rv 9.
Toka raskaus, en kertonut kenellekkään ( miehelleni tietty), meni kesken rv 7.
Toka raskaus, en kertonut kenellekkään ennen kuin rv 10 vanhemmilleni ja rv 13 sitten muutamalle ystävälle.. Loput sai tietää kun maha kasvoi.
En kertoisi itse vielä noin aikaisessa vaiheessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää tietää, itsekin olen 6. viikolla. Kukaan muu kuin mieheni ei tiedä, ajattelin ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen kertoa vanhemmilleni, eli 8. viikolla. Jos uskallan. Jännittää kyllä pirusti.
Siis noin pieni riski on silloin, kun alkio on ultrassa tsekattu, että kasvaa normaalisti ja oikeassa paikassa!
ap
Enkä kertois kuin harvalle ennen ekaa virallista ultraa ja sitkin vaan jos tuntuu hyvältä kertoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikolla 7, kun oli ultrassa käyty. NP-ultrassa selvisi, että raskaus oli mennyt kesken viikolla 9.
Minustakin voi ihan hyvin kertoa niille ihmisille, joille voi sitten epäröimättä kertoa myös jos keskenmeno tulee.
Ja minusta on hyvä että näistä puhutaan, yllättävän moni nainen on kokenut samaa, kun joku aukaisee suunsa. Vertaistuki on lohdullista.
Tämän sanottuani - kahden keskenmenon jälkeen en enää kertonut raskaudesta ennen ensimmäistä ultraa.... jossa kävikin sitten ilmi että kesken se on silläkin kertaa mennä. Seuraavassa raskaudessa kerrottiin läheisimmille eka ultran jälkeen ja "facebookissa" julkistettiin vasta toisen ultran jälkeen eli n viikolla 20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekan ultran jälkeen vkolla 11. "Julkisesti" kerroin joskus vkolla 16 tai 17..
En viitsi ennen sitä kertoa koska en kaipaa mitään sympatiaolkapäitä pyörimään meille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lähimmälle ystäville heti plussan jälkeen. Lopuille ystäville kerromme siinä tahdissa kuin heitä tapaamme. Opettajalleni (opiskelen aikuistutkintoa osa-aikaisesti) kerron, nt-ultran jälkeen ja töissä vähän myöhemmin. En ymmärrä salailua etenkään läheisiltä. Minä ainakin kaipaan tukea ja lohtua, jos keskenmeno sattuisi.
Rv 10
Meillä odotettiin vauvaa syntyväksi elokuulle. Ekassa ultrassa viikolla 11+6 paljastui, että vauvaa ei tulekaan. Muutama ystävä tiesi, ne joiden kanssa oli sattumalta samaan aikaan aloitettu "yritys". Kun vauvaa ei ihan heti alkanut kuulua, vahvistui ajatus, että kenellekään ei kerrota ennen kuin maha paljastaa. En voisi keksiä mitään kamalampaa kuin kuunnella tahattoman painostavia "jokos on pullat uunissa"-kommentteja tai kyselyä, että eikö vieläkään mitään. Varsinkin, kun tiedostan nyt mahdollisuuden, että kaikki ei pääty onnellisesti, olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että seuraavaakaan mahdollista plussaa ei paljasteta piiitkään aikaan kenellekään.
Mielipiteeni on ehkä outo ja poikkeaa palstan yleisestä linjasta, mutta halusinpa tuoda esiin myös tällaisen näkökulman. Onnea plussasta, toivottavasti kaikki menee hyvin.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä onnen- että suruntunteet. Minulla takana yksi normaali raskaus, yksi keskenmeno, yksi eteisistukka raskaus, jossa paljon vuotoa ja sairaalassakin makuuttamista. Kaikissa raskauksissa ystävät myötäeläneet alusta loppuun kuten minäkin heidän elämän isoissa tapahtumissa.
Vanhemmille kerroin n. viikolla 5-6 ja töissä neljännellä kuulla.
Miksi sitä tietoa pitää pihdata, ainakaan keskenmenoriskin takia. Samalla lailla kai siitä keskenmenosta saa kerrottua läheisille ystäville kuin plussastakin. Itse ainakin myös kaipaan tukea jos km tulee. Jos ei kukaan tiedä, niin paha siinä vaiheessa on mennä asiaa itkemään kenellekään. Toisekseen ongelmia voi tulla missä tahansa vaiheessa raskautta.