Lue keskustelun säännöt.
Teinityttären kanssa aina riita englanninkokeista!!
02.02.2012 |
Hoputan lukemaan, tytär syyttää painostamisesta ja siitä, että odotan häneltä liikaa ( ei ole kovin hyvä englannissa, 7 tasoa). Aina riita tulee tästä! Enlglanti vain niin tärkeä aine, että odotan että hoitaa opiskelun hyvin. Mitä neuvoksi?
Kommentit (18)
Keskustele kuin järkevän ihmisen kanssa lyhyesti. Asettakaa tavoite, josta lupaat palkkion. Ja kehu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta englanninkielisiä muotilehtiä. Jutelkaa yhdessä englanniksi. Kannusta tyttöäsi hankkimaan ulkomaalainen kirjekaveri (vai onko ne nykyisin mesekavereita tms.) Katsokaa yhdessä jotain englanninkielestä tv-sarjaa ilman tekstejä.
Osta englanninkielisiä muotilehtiä. Jutelkaa yhdessä englanniksi. Kannusta tyttöäsi hankkimaan ulkomaalainen kirjekaveri (vai onko ne nykyisin mesekavereita tms.) Katsokaa yhdessä jotain englanninkielestä tv-sarjaa ilman tekstejä.
Keskustele kuin järkevän ihmisen kanssa lyhyesti. Asettakaa tavoite, josta lupaat palkkion. Ja kehu.
Itse olen ollut vuoden vaihto-oppilaani ja saanut aina kaikista kielistä kiitettäviä, tai siis kymppejä. Kirjoitin kaikista kielistä laudaturin, mutta työurallani olen tarvinnut vain sujuvaa suomea. Kielitaito on toki kiva juttu esimerkiksi matkoillakin. Nautin myös tiutustumisesta muihin kulttuureihin. Monet tarvitsevat englantia työssään, vielä useammat suomalaiset eivät tarvitse. Kielitaito on hyvä asia, mutta jos tyttäresi ei sitä halua hankkia, ilmankin pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopikaa siis jostaiin realistisesta tavoitteesta (esim. kevättodistuksen numeroksi kasi). Jos tyttö saavuttaa tämän, palkkio luvassa.
Auttoi meidän pojan saksan opintojen kanssa aikanaan.
Sopikaa siis jostaiin realistisesta tavoitteesta (esim. kevättodistuksen numeroksi kasi). Jos tyttö saavuttaa tämän, palkkio luvassa.
Auttoi meidän pojan saksan opintojen kanssa aikanaan.
lupasin shoppailurahaa jos onnistuu kokeissa hyvin. Katotaan auttaako...ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykää tehtäviä läpi, soveltakaa kirjan lauseita tosielämän tilanteisiin. Vaatii sinulta osallistumista, mutta näin tyttö ei voi sanoa lukeneensa, kun oikeasti tekee jotain ihan muuta. Meillä joka lapsi on vuorollaan sanonut, että luettu on ja kun kuulustelen, niin mitään ei osata. Ovat aika nopeasti oppineet, että kannattaa oikeasti lukea ja jos on yhtään vaikeata, niin autan ja/tai luetaan yhdessä.
-Kielikurssi.
-Porkkana sanakokeisiin lukemisesta.
- Sen hyväksyminen, etteivät kaikki ole kielellisesti lahjakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli en lähtisi heti antamaan lapselle koenumerotavoitetta, vaan kävisin ainetta hänen kanssaan läpi (mm tehtäväkirjaa), jotta näkisin missä on ongelma.
- Sen hyväksyminen, etteivät kaikki ole kielellisesti lahjakkaita.
mä muistan, kuinka inhottavaa oli joskus kasilla tajuta, ettei oikein tahdo pärjätä enkussa yhtä hyvin kuin kaverit. Vaikken ollu ees mikään sairaan huono, vaan keskitasoa.
Mutta kun enkku on aineena inha semmosille, jolla ei kielipää oo terävä. Sillä on nimittäin vahva helpon aineen maine. "Kaikkihan nyt enkkua osaa!" ...tai sitten ei... "onneks ens viikol on vaan enkun kokeet ni ei tarvii lukee" ...juu eipä. Ja tähän päälle vielä se vouhotus siitä, kuinka tärkeää sitä on osata H.Y.V.I.N.
Siitä kehittyikin sitten oikein inho ja viha enkkua kohtaan. Oikein päätin että tätähän mä en osaa. Meinasin jättää yliopistoonkin hakematta, koska kurssit muuttuu jossain vaiheessa englanninkielisiksi. Onneksi en jättänyt. Vaikka ekat enlg. kurssit jännittikin ihan pirusti. Mutta kuinka hienoa oli tajuta ymmärtävänsä ja pärjäävänsä!
Eli oman kokemuksen pohjalta kehottaisin uhkailun sijaan kannustukseen. Kouluenkussa vaaditaan ja keskitytään eniten kielioppiin ja sanojen oikeinkirjotukseen (ainakin meidän aikana, vajaa 10 v sitten). Painota tyttärellesi, että oikeasti elämässä tärkeintä on että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Rohkaise opintoihin, että kielissä vaiva todella palkitaan ja mitä enemmän on kielen kanssa tekemisissä sitä nopeammin ja helpommin kieli jää päähän. Olisi hyvä jos tyttäresi olisi mahdollista joutua tilanteisiin, jossa huomaa pärjäävänsä englannillaan, vaikkei kokeista tulisikaan kymppejä. Ehkä näin innostuisi kehittämään kielitaitoaan pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö te tosiaankaan vaadi lapsiltanne mitään? Olette vaan ihan tyytyväisiä seiskaan. Aika moni normaalilla älyllä varustettu kyllä saa kouluaineista kiitettävän jos näkee vaivaa. Muu on sitten laiskuutta. Oppimisvaikeudet erikseen.
mutta jokaisen on yritettävä parhaansa ja se saa riittää.
Liimailkaa sanoja ympäri taloa etenkin veskin seiniin, oviin jne.
Mielestäni opiskelu ei ole kaupan väline. Lapsi tai nuori pitää saada ymmärtämään itse oma parhaansa.
En ole koskaan kokeista tai todistuksista rahaa maksanut enkä tule maksamaan.
Meillä on kaksi tytärtä ja toinen saa vaivatta kymppejä kaikista kielistä, ei juurikaan lue, tekee toki tehtävät. Hänellä on hyvä muisti.
Toinen lukee enemmän mutta kieliä ei juurikaan koska ne tarttuu päähän helposti.
Uskon että lassteni englannin taito on peräisin siitä että laulavat paljon englanninkielisiä biisejä. Lisäksi heillä on omat YouTube channelit ja kirjoittelevat ihmisille eri puolille maapalloa.
Jos lapsesi on vähääkään kiinnostunut musiikista kannusta häntä laulamaan, biisi pyörimään YouTubesta ja päälle laulua, sanat löytyy netistä.
Sanavarasto karttuu ja lausuminen on onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen lahjakkuutta tarvita. Miten kaikki luulevat, että koulussa pärjäävät ovat lahjakkaita? Eihän siellä tarvitse kuin opiskella ja tehdä töitä, niin pärjää.
Nimimerkillä kokemusta on
mä muistan, kuinka inhottavaa oli joskus kasilla tajuta, ettei oikein tahdo pärjätä enkussa yhtä hyvin kuin kaverit. Vaikken ollu ees mikään sairaan huono, vaan keskitasoa.
Mutta kun enkku on aineena inha semmosille, jolla ei kielipää oo terävä. Sillä on nimittäin vahva helpon aineen maine. "Kaikkihan nyt enkkua osaa!" ...tai sitten ei... "onneks ens viikol on vaan enkun kokeet ni ei tarvii lukee" ...juu eipä. Ja tähän päälle vielä se vouhotus siitä, kuinka tärkeää sitä on osata H.Y.V.I.N.
Siitä kehittyikin sitten oikein inho ja viha enkkua kohtaan. Oikein päätin että tätähän mä en osaa. Meinasin jättää yliopistoonkin hakematta, koska kurssit muuttuu jossain vaiheessa englanninkielisiksi. Onneksi en jättänyt. Vaikka ekat enlg. kurssit jännittikin ihan pirusti. Mutta kuinka hienoa oli tajuta ymmärtävänsä ja pärjäävänsä!
Eli oman kokemuksen pohjalta kehottaisin uhkailun sijaan kannustukseen. Kouluenkussa vaaditaan ja keskitytään eniten kielioppiin ja sanojen oikeinkirjotukseen (ainakin meidän aikana, vajaa 10 v sitten). Painota tyttärellesi, että oikeasti elämässä tärkeintä on että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Rohkaise opintoihin, että kielissä vaiva todella palkitaan ja mitä enemmän on kielen kanssa tekemisissä sitä nopeammin ja helpommin kieli jää päähän. Olisi hyvä jos tyttäresi olisi mahdollista joutua tilanteisiin, jossa huomaa pärjäävänsä englannillaan, vaikkei kokeista tulisikaan kymppejä. Ehkä näin innostuisi kehittämään kielitaitoaan pidemmälle.
Huh, tämä olisi voinut olla omaa tekstiä. Kaikki muut aineet sujui mutta se "helppo" enkku ei mennyt kaaliin. Kaverit luki Harry Potterit englanniksi, kun ne olivat niin helppoja ja vetivät kymppejä. Opettajiksi sattui myös niitä, jotka olivat sitä mieltä, että kaikkihan enkkua osaa ja jos ei osaa on häirikköoppilas. Mikään muu aine ei ole saanut minua itkemään mutta englannin kokeisiin lukiessa itkin. En osannut ja loppujen lopuksi en edes halunnut osata. Inhosin englantia ja olin varma, etten pääse kirjoituksia läpi. Kävin yläasteen ja lukion välissä kielikurssinkin millä yllättäen pärjäsin. Siellä, kun ei testattu koko aikaa pelkkää kielioppia.
Minäkin hain yliopistoon ja pelkäsin kuollakseni englanninkielisiä kursseja. Kaikki muuttui, kun kävin englannin pakollisen kurssin. Menin kurssille, joka toteutettiin pääasiassa etätyöskentelynä. En vain kehdannut mennä opiskelukavereiden kanssa samalle kurssille. Tuolla kurssilla oli kuitenkin maailman mahtavin opettaja. Hän tsemppasi ja päädyin vielä keskusteluryhmään, jonka yhteishenki oli valtavan hyvä. Kevään aikana hän arvioi englannin kielitaitoni nousseen sieltä pohjamudista (kirjoitin A:n) keskitasolle tai hieman sen yläpuolelle. Kielioppia ei testattu mutta puhe oli sujuvaa ja oikeaoppista. Oli uskomatonta huomata, etten ollutkaan huono englannissa. Jokin lukko poistui ja pystyin kuuntelemaan englanninkieliset luennot ja keskustelemaan sujuvasti kaikesta homoavioliitoista ruokaan ja talouteen.
Älä välitä niistä arvosanoista. Tärkeintä on, että saa asiansa ilmaistua ja pystyy käyttämään kieltä. Oikeassa elämässä kielioppisäännöillä voi heittää vesilintua (näin sanoi myös tuo yliopiston opettaja), puhuminen, lukeminen ja ymmärtäminen on se oleellinen asia. Kielikurssit (ainoana suomalaisena isäntäperheeseen ja kansainväliselle kurssille) auttavat luomaan itseluottamusta. Myös aupair tai vaihto-oppilas perheeseenne voi olla toimiva vaihtoehto. Tilaa teille häntä kiinnosta lehti englanniksi, katsokaa leffoja ilman tekstityksiä (oppii ilmaisuja), matkustakaa ja käyttäkää englantia. Tukekaa hienovaraisesti, se on oikeasti kova paikka jos englanti ei vain mene kaaliin.
Sitä enkkua oppii väkisinkin nykymaailmassa, eikä sillä mikään kiire ole niin että jo lapsena täytyisi kauhean hyvin oppia.
Lähetä neiti kielikurssille englantiin niin jo luulis alkavan kiinnostaa.
Vielä parempi jos siihen sovitaan joku ehto, esim pitää tulla vähintään 8 toikkariin että pääsee.
En ressais tuosta liikaa, oppiihan hän sitä ihan väkisinkin nykymaailmassa sitten isompana muutenkin.