Mitä mieltä? Mies lämmittelee itselleen viimeistä pakasteruokaa.
Minä ja lapsi ollaan sairaita ja meille ei ole kuin leipää syötäväksi. Ruokailunsa jälkeen mies lähtee autolla töihinsä, joten kauppaan pääsee vasta illansuussa. Onko reilua?
Kommentit (39)
eilen sairaudesta tajuton tms. kun et huolehtinut että olisi valmiina ruokatarpeita täksi päiväksi?
se aina on? Sairaanakin? Mä kai katson tätä vissiin täältä maalaisen vinkkelistä, kun matkaa kauppaan on kymmenisen kilometriä, ja jos mies tulee sieltä kylän kautta kuitenkin kotiin, pitääkö vaimon sairaanakin lähteä vielä hoitamaan kauppa-asiat erikseen? Eikö tosiaan mieheltä voi odottaa, että se havaitsee, että eukko on nyt kipeänä, että jospa kävisin vaikka kaupassa.. Mä olen kait elänyt siinä luulossa, että se on sitä toisen huomioimista ja rakkautta, eikä sitä tarvitse sitten niin kauheasti sanoin vannoa..
ja miehen on nyt mentävä töihin, mutta tulee illalla kaupan kautta kotiin? Yhdestä mikroruoasta ap ja lapsi tuskin olisi päivän ruokia saaneet, joten turhaa kitinää tuo on. Kai jokaisella on edes puurotarpeet/leipätarpeet/jotain kaapissa, vai ihan tyhjät kaapitko teillä on?
että surkeasti on asiat, jos 15 minuuttia ennen miehen töihinlähtöä huomataan, ettei talossa ole ruokaa eikä kukaan pääse kauppaan. Eikö kukaan (mies, sinä, lapsi) tullut ajatelleeksi asiaa eilen tai aamupäivällä?
En ota kantaa kenessä on vika. Mutta ensi kertaa varten ostatte seuraavalla kauppareissulla kaappeihin hernekeittoa, puurohiutaleita, nuudeleita, pastaa, hapankorppuja, mehua tai mitä nyt ikinä voitte kuvitella hätätapaukesssa syövänne, ja pidätte ne tiukasti jemmassa. Ja kun sitten syötte ne, niin ostatte seuraavalla kauppareissulla jotain tilalle.
se mies jotenkin normaalia tyhmempi, ei osaa mennä syömään jonnekin ennen töihin menoa vaan pakko vetää kotoa ne viimeiset ruoat lapsen nenän edestä?!?
Mun mielestä se ruoka olisi kuulunut lapselle, aikuinen ja tosin kyllä lapsikin pärjää leivällä päivän, mutta meillä se olisi mennyt niin että lapselle se lämminruoka.
Minä olen myös sairaana, ja olen oikeastikin tosi kipeä ja juuri tulin lääkäristä ja apteekista lisälääkkeitä hakemasta. Ja SILTI samalla reissulla kävin kaupassa hakemassa ruokaa kun lapset tulevat kotiin.
Mies on töissä ja eilen illalla söi (hui!) valmiina ollutta ruokaa.
Meillä ei ainakaan sairaat lapset ja aikuiset (eivätkä varsinkaan lapset) juurikaan syö varsinaista ruokaa kun se ei maistu. Kaikkea pientä "hyvää" kyllä menee.
Ja matka kauppaan ei nyt varmaan ole oikea ongelma. Itse kävin lääkärissä 25 km:n päässä.
Lopeta ap se ruikutus ja hanki ruokaa. Tuskin sentään koomassa olet.
Minä olen myös sairaana, ja olen oikeastikin tosi kipeä ja juuri tulin lääkäristä ja apteekista lisälääkkeitä hakemasta. Ja SILTI samalla reissulla kävin kaupassa hakemassa ruokaa kun lapset tulevat kotiin.
Mies on töissä ja eilen illalla söi (hui!) valmiina ollutta ruokaa.
Meillä ei ainakaan sairaat lapset ja aikuiset (eivätkä varsinkaan lapset) juurikaan syö varsinaista ruokaa kun se ei maistu. Kaikkea pientä "hyvää" kyllä menee.
Ja matka kauppaan ei nyt varmaan ole oikea ongelma. Itse kävin lääkärissä 25 km:n päässä.
Lopeta ap se ruikutus ja hanki ruokaa. Tuskin sentään koomassa olet.
kävitkö kävellen?
Onneksi meillä ei mies ennen töihin lähtöä syö lämmintä ruokaa, pelkkä leipä sille aamuisin riittää. Ja jättäisi kyllä lapsille sen ruoan, jos olisi niin vähän.
Tuo kuulostaa hieman samalta kuin mun mies avioliittomme alkuaikoina. Hän ei ollut tottunut huolehtimaan muiden ruokatarpeista, ja niinpä saattoi juui tehdä noin kuvaamallasi tavalla, ajattelemattomuutttaan.
Jossain vaiheessa sitten väänsin rautalangasta miehelleni, että molempien vanhempien pitää tarpeen mukaan huolehtia koko perheen ruokatarpeista, ei vain käydä hakemassa itselleen colaa ja karkkia kaupasta tai lämmitellä itselleen ruokaa tai tehdä voileipää oman nälän mukaan.
Hissukseen mieheni tajusi, ja osaa nyt jo huolehtia aivan hyvin siitä, että:
- kaupasta ostetaan niitä tarvikkeita ja ruokaa, joita koko perhe tarvitsee
- kaupassa käydään systemaattisesti täydentämässä perusruokatarvikkeita, vuoroista sovitaan perheen aikuisten kesken
- jos toinen vanhempi on sairaana tai sairaan lapsen kanssa kotona, huolehtii toinen automaattisesti siitä, että kotona on ruokaa
- arkiruoan laittamisesta sovitaan yhdessä, ja vain poikkeustilanteessa laitellaan vain itselle ruokaa
Meillä oli siis tosiaan se tilanne, ettei mies osannut toimia yllä kuvatulla tavalla, eikä ajatella asiaa toisen henkilön näkökulmasta. Kannattaa siis vaikka tuota listaa hyödyntäen koettaa opettaa miehelleen (tai vaimolleen) perhe-elämän juttuja.
ja miehet, oman otantani perusteella, nyt vaan ovat itsekkäämpiä eivätkä ajattele samalla tavalla kun nainen. Se ärsyttävää, mutta usein miehet pääsee tällä asenteella työpaikoissa ja muualla helpommalla, kun ne ajattelee itseään, eivätkä sitä miltä muista tuntuu. Mutta kun ei ne aina sitä ilkeyttään tee, ajattelevat vain eri tavalla, ja kyllä suunsa pitäisi osata avata parisuhteessa. Eri asia on sitten nämä täysin k*pää ukot. Tavallisella miehellä ja k*pää ukolla on niin suuri ero, että kyllä sen tietää milloin mies on ajattelematon ja milloin taas ilkeä.
ja miehet, oman otantani perusteella, nyt vaan ovat itsekkäämpiä eivätkä ajattele samalla tavalla kun nainen. Se ärsyttävää, mutta usein miehet pääsee tällä asenteella työpaikoissa ja muualla helpommalla, kun ne ajattelee itseään, eivätkä sitä miltä muista tuntuu. Mutta kun ei ne aina sitä ilkeyttään tee, ajattelevat vain eri tavalla, ja kyllä suunsa pitäisi osata avata parisuhteessa. Eri asia on sitten nämä täysin k*pää ukot. Tavallisella miehellä ja k*pää ukolla on niin suuri ero, että kyllä sen tietää milloin mies on ajattelematon ja milloin taas ilkeä.
Tosiaan täällä ei mitään pitsataksia ole, maaseudulla harvemmin on. Kauppaan on 15km, ei sinne noin vaan kävellä, ei vaikka olis terve. Lisäks mulla on kipeä 2v. kotona. Mies lupas eilen illalla käydä aamupäivällä kaupassa, aamulla sitä ei enää huvittanut, päätti käydä vasta illalla. Kun meillä kuitenkin oli sitä leipää, joka miehen mukaan riittää ja sille itselle oli se ruoka pakkasessa.
Ja meillä lapsen kanssa on influenssa päällä, olo on aika kehno molemmilla. Tässä koneella jaksan olla hetken, lapsi nukkuu kainalossa. Ollaan sairastettu jo muutama päivä ja siksi täällä kaikki onkin rempallaan. Äitini ilmoitti tulevansa huomenna siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Tänään ei ehtinyt kuin kaupassa käydä. Uhkas myös hiukan "kouluttaa" miestäni kun kuuli ettei se edes kaupassa viitsi käydä.
ap
Jotta enempää ei saivarreltaisi, ap voisi vastata seuraaviin kysymyksiin:
- kuinka kauan olet ollut kipeänä? Tulitko siis yllättäen ja sinun olisi pitänyt käydä kaupassa mutta nyt et voi?
- Entä lapsi, kauanko ollut kipeänä? Eikö ole mitenkään ennakoitu lapsen syömisiä sairaana? Lapsille kun ei sairaana usein maistu kunnon ruoka, niin me varataan kyllä silloin heti sellaista, minkä tietää menevän alas. Pääasia että lapsi syö
- onko teillä todellakin niin, ettei kaapeissa ja pakastimessa ole MITÄÄN muuta kuin leipää? Ei makaronia, kaurahutaleita, nuudeleita, hernepussia, kalapuikkoja, jogrttia, maitoa...ei mitään? Jos näin on, miksi? Miksi lapsiperheessä ei huolehdita siitä, että kaapissa on aina hätävara ruokaa tällaisia tilanteita varten.
- jos tilanne tuli yhtäkkiä, miksi mies ei käynyt kaupassa ennen töihin menoa? Tai mikset sinä voi mennä? Oletko todella niin sairas? Vai onko matka pitkä, eikä autoa käytössä? Vai käykö mies kenties töistä tullessa mutta ap "unohti" kertoa sen - jos näin on, mies on silti ajattelematon, jos kotiin ei jäänyt syötävää
Kyllä useassa perheessä sanotaan, että kaapissa ei ole mitään, mutta tarpeen tullen pärjätään kuitenkin hyvin pari päivää käymättä kaupassa. On marjoja, joita syödä tai joista keittää vaikka kiisseliä, on makaronia joista tehdä jotain tai syödä vaikka ketsupin kanssa (hui!), on hapankorppua, on pakasteriisipiirakoita, ranskalaisia, wok-vihanneksia jne.
Vastaa ap näihin ensin, ei tässä muuten osaa sanoa, onko mies todella itsekäs ja ajattelematon vai oletteko molemmat, kun ette osaa ajatella että kaapissa ei ole ruokaa.
On kyllä uskomaton mies, huh! Ei huvita käydä kaupassa, syö viimeiset ruuat ja jättää OMAN lapsen ruuatta.
t. 36
Jotta enempää ei saivarreltaisi, ap voisi vastata seuraaviin kysymyksiin:
- kuinka kauan olet ollut kipeänä? Tulitko siis yllättäen ja sinun olisi pitänyt käydä kaupassa mutta nyt et voi?
- Entä lapsi, kauanko ollut kipeänä? Eikö ole mitenkään ennakoitu lapsen syömisiä sairaana? Lapsille kun ei sairaana usein maistu kunnon ruoka, niin me varataan kyllä silloin heti sellaista, minkä tietää menevän alas. Pääasia että lapsi syö
- onko teillä todellakin niin, ettei kaapeissa ja pakastimessa ole MITÄÄN muuta kuin leipää? Ei makaronia, kaurahutaleita, nuudeleita, hernepussia, kalapuikkoja, jogrttia, maitoa...ei mitään? Jos näin on, miksi? Miksi lapsiperheessä ei huolehdita siitä, että kaapissa on aina hätävara ruokaa tällaisia tilanteita varten.
- jos tilanne tuli yhtäkkiä, miksi mies ei käynyt kaupassa ennen töihin menoa? Tai mikset sinä voi mennä? Oletko todella niin sairas? Vai onko matka pitkä, eikä autoa käytössä? Vai käykö mies kenties töistä tullessa mutta ap "unohti" kertoa sen - jos näin on, mies on silti ajattelematon, jos kotiin ei jäänyt syötävääKyllä useassa perheessä sanotaan, että kaapissa ei ole mitään, mutta tarpeen tullen pärjätään kuitenkin hyvin pari päivää käymättä kaupassa. On marjoja, joita syödä tai joista keittää vaikka kiisseliä, on makaronia joista tehdä jotain tai syödä vaikka ketsupin kanssa (hui!), on hapankorppua, on pakasteriisipiirakoita, ranskalaisia, wok-vihanneksia jne.
Vastaa ap näihin ensin, ei tässä muuten osaa sanoa, onko mies todella itsekäs ja ajattelematon vai oletteko molemmat, kun ette osaa ajatella että kaapissa ei ole ruokaa.
Meillä on nyt jääkaappi täynnä. Pärjätään kyllä, kiitos äitini. ap
Kyllä meillä ainakin hän, joka on terveenä, huolehtii, että potilailla on edes ruokaa.
Tosi tyhmää haukkua ap:tä tällaisessa tilanteessa.
No ne on nää supermammat, jotka vääntää limpputaikinan vaikka pää kainalossa ja käsi kipsissä.
Ukko parka iha ite joutuu lämmittelee soppansa mihin tää maailma onkaan menossa no vitsi vitsi jos näin olis niin ei en usko. Pila puhelu.
Kai sinä huusit sille kunnolla? Minä en ainakaan edes antaisi miehen syödä viimeistä ruokaa talosta, jos ei ole viitsinyt käydä kaupassa.
Ja miksi tämäkin ketju piti nostaa yli viiden vuoden takaa takaisin pinnalle?
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi tämäkin ketju piti nostaa yli viiden vuoden takaa takaisin pinnalle?
No eihän tuossa nostajan viestissä muutenkaan ole päätä eikä häntää. Mutta jessus, minä olen tuolloin vuosia sitten näköjään kirjoittanut tähän ketjuun.
se aina on? Sairaanakin? Mä kai katson tätä vissiin täältä maalaisen vinkkelistä, kun matkaa kauppaan on kymmenisen kilometriä, ja jos mies tulee sieltä kylän kautta kuitenkin kotiin, pitääkö vaimon sairaanakin lähteä vielä hoitamaan kauppa-asiat erikseen? Eikö tosiaan mieheltä voi odottaa, että se havaitsee, että eukko on nyt kipeänä, että jospa kävisin vaikka kaupassa..
Mä olen kait elänyt siinä luulossa, että se on sitä toisen huomioimista ja rakkautta, eikä sitä tarvitse sitten niin kauheasti sanoin vannoa..