Karkauspäivä tulossa, voisko kosia...?

Katuuko sitä sitten, jos itse jää "ilman"? Miten kositte? Miten nopeasti menitte naimisiin?

Mä kosin viime karkauspäivänä, sain myöntävän vastauksen (ja hyvän aviomiehen ja sen jälkeen yhteiset kaksi lasta).



Joskus harmittaa, kun mies ei ole tavallaan kosinut. (tai tämä mies ei ole). Olisi ollut kiva tietää, miten olisi kosinut. Häissähän sitten lupasi ihan itse tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.



Oltiin puhuttu jo aiemmin ja mies odotti kosintaa, olisi ollut pettynyt, jos sitä ei olisi tullut.



Että go sis' vaan, jos siltä tuntuu.

valmiin hameen kaupasta? En ole ompelija..



Ymmärrän, että tuohonkin täytyy valmistautua.



Ja samoin, mietin, katuisinko myöhemmin, etten ole itse asettunut kosittavaksi..



ap

jos niikseen menisi, mutta en oikeastaan edes halua naimisiin. Jos itse joutuisin kosimaan, se olisi aika laiha lohtu alttarilla.

Ei tapahtunut karkauspäivänä. Mies alkoi suunnitella häitä ja jutella järjestelyistä. Ajattelin, että romantikkona varmaan haluaa kosia, joten annoin mielessäni pari kuukautta aikaa, mutta mitään ei tapahtunut. Totesin sitten taas eräiden hääsuunnitelmien jälkeen, että olemme ilmeisesti kihloissa, kun häitäkin suuunnitellaan. Mies totesi, että niin kai olemme.



Mies oli kyllä miettinyt kosintaakin, mutta ei ollut vielä keksinyt tarpeeksi näyttävää tapaa. Toisaalta ihan hyvä siis, ettei ehtinyt kosia, koska kaavaili mahdollisimman julkista ja isoa kosintaa, jonkalaista minä taas en olisi kaivannut.

Pitäisikö tehdä näin epäortodoksi temppu? Onko joku joskus kosinut miestään? Miten, ja miten meni?

Jos itse joutuisin kosimaan, se olisi aika laiha lohtu alttarilla.

Ja mitä lohtua siinä tarvitaan..? Mutta joo, ei kaikki todellakaan mene minnekään alttarille.