Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hoidin kerran eraan perheen lapsia, lapsilla ei ollut oikein mitaan
31.01.2012 |
Asuivat kaupungin rivitalossa, ja lapset jakoivta huoneen missa heilla oli sangyt, liapsto ja vaatekaappi.
Alakerrassa oli muutamia leluja, muttei missaan nimessa ikaan sopivia. Lapset olivat 3v ja 4v tytot, ja leluina oli sellaisia noin 1v sopivia muovileluja. Lisaksi pari kirjaa ja yksi pieni vauvanukke.
Viela enemman mua ihmetytti vaatteiden vahyys. Tytoilla oli pari t-paitaa kummallakin, ehka 6 pikkuhuoust (yhteensa), muutamat sukat ja shortsit, yhdet hameet ja parit collegehousut. Pitkahihaisia ei ollut muita kuin itsekudottuja villapaitoja pari kappaletta. Takkeina oli vain sadetakit.
Olin hoitamassa lapsia yhtena kesana noin kuukauden ajan, joten en tieda talvivarusteista...
Jaakaappikin ammotti aina tyhjyyttaan, keitettyja perunoita, nakkeja tms sitten laitoin heille ruoaksi.
Vaikka tuosta on kulunut nyt jo noin 10 vuotta, en saa mielestani tuota perhetta, olivat jotenkin reppanoita kaikki. Mukavia kylla, enka nahnyt koskaan viitteita mihinkaan hyvaksikayttoon, alkoholiin tms.
Onko tammoista paljonkin?
Kommentit (9)
helsingin töölössä silloin tällöin paria alle kouluikäistä lasta.Mua puistatti aina olla siellä kun niistä lapsista ei ollut siinä lukaalissa juuri mitään elonmerkkejä.Lapsilla oli yhteinen huone jossa vaatekomero ja lelulipasto ja kirjoituspöytä.
Asunto oli iso,kenties yli 150 neliötä mutta lastenhuonetta lukuunottamatta muussa asunnossa ei ollut merkkiäkään siitä että siellä asui pieniä lapsia.Nyt ajatellen täytyihän eteisessä olla ulkovaatteet.
Minullekin tähdennettiin ettei lasten leluja saa tuoda muualle asuntoon eikä muualla saa leikkiä.Missään ei ollut valokuvia yms.
Pariskunta oli molemmat lääkäreitä ja kun heidän kans sovittiin et he palaa esim.klo;20:00 niin he saattoi tulla vasta 23:00.
Olin silloin 14 vuotias enkä todellakaan jättäis nyt omia lapsiani kellekään ton ikäiselle hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helsingin töölössä silloin tällöin paria alle kouluikäistä lasta.Mua puistatti aina olla siellä kun niistä lapsista ei ollut siinä lukaalissa juuri mitään elonmerkkejä.Lapsilla oli yhteinen huone jossa vaatekomero ja lelulipasto ja kirjoituspöytä.
Asunto oli iso,kenties yli 150 neliötä mutta lastenhuonetta lukuunottamatta muussa asunnossa ei ollut merkkiäkään siitä että siellä asui pieniä lapsia.Nyt ajatellen täytyihän eteisessä olla ulkovaatteet.
Minullekin tähdennettiin ettei lasten leluja saa tuoda muualle asuntoon eikä muualla saa leikkiä.Missään ei ollut valokuvia yms.
Pariskunta oli molemmat lääkäreitä ja kun heidän kans sovittiin et he palaa esim.klo;20:00 niin he saattoi tulla vasta 23:00.
Olin silloin 14 vuotias enkä todellakaan jättäis nyt omia lapsiani kellekään ton ikäiselle hoitoon.
niin, että on lelut ym. lastenhuoneessa ja ulkovaatteet eteisessä. Yksi piirustus taitaa olla keittiön seinällä. En tiedä, miten ne lapset voisivat enempää näkyä? Pitäisikö leluja ja tavaroita levitellä ympäri taloa? Ja siis joo, leviäähän ne, mutta silloin kun on siivottu niin ei lapset "näy".
Köyhyys on arkipäivää Suomessa, myös 10 vuotta sitten. Ehkä nykyajan "köyhä" pyrkii hankkimaan materiaa (vaikka osamaksulla, pikavipeillä tms.) siinä missä varakkaammat perheetkin, koska nykyisin omistamista ihannoidaan, ts. halutaan näyttää muulta kuin köyhältä, jos vain suinkin mahdolista. Aika on muuttunut, 10 vuotta sitten ei tavaralla leveilty.
entisellä yh-työkaverilla oli vähän sama tilanne. Olin pari kertaa hoitamassa hänen lapsiaan, kun hänellä oli jotain menoa. Töissä oli aina omat vaatteet viimesen päälle ja tosi edustavan oloinen muutenkin, mutta koti ja lasten olot olivat todella ankeat. Hämmentävää minusta, joka itse aina ensin ostan lapsille tarvittavan ja omista menoista tingin mielummin jos ei ole varaa kaikkeen sillä hetkellä. Oli jotenkin vaikea tilanne, kun ei sitä oikein osannut puheeksi ottaa, enkä halunnut loukata.
Minäkin huolehdin ensisijaisesti siitä, että lapsilla on asiat hyvin, ja itse elän vaikka puurolla, jos on rahat tiukalla.
Olin lukioaikana naapurin vakilapsenvahti, monta kertaa viikossa. Perhe asui hyvällä alueella isossa asunnossa, ja sisustukseen, äidin vaatteisiin ja vanhempien ruokiin riitti rahaa varsin mukavasti. Lapsille ei kuitenkaan saanut esim. antaa tuoremehua, koska se oli liian kallista (sokerimehua sai antaa), lapsille oli erikseen halvemmat leivät tyyliin ruispaloja, kalliita "vanhempien leipiä" ei saanut antaa jne.
En ollenkaan epäile, että näitä lapsia olisi jotenkin kaltoinkohdeltu, mutta mielestäni oli outoa, että kalliit ja terveelliset ruoat oli varattu vanhemmille, ja lapset söivät halvimpia rainbow-mössöjä. Lapsille olisi kyllä ne vanhempien herkut maistuneet, yrittivät välillä minulta niitä pyytää mutta en uskaltanut antaa, kun oli kielletty.
Eteisessä vaatteet ja kengät.
Eteisaulan pöydällä piirustuksia ja irtoleluja, joita on tuotu päiväkodista (siis omia viety ja nyt tuotu kotiin eli tyhjennetty repusta). Kodinhoitohuoneessa vinot pinot puhtaita odottamassa viemistä kaappiin, kylppärissä kuivaustelineellä lasten vaatteita. Porraskaiteella lasten pyyhe ja urheiluvarusteet. Keittiössä syöttötuoli ja toinen, josta on tehty lasten korotettu tuoli. Ruokalappu tiskipöydällä. Värikyniä pöydällä mukissa ja tiskipöydällä Salama McQueen muovimukit odottamassa pesua. Olkkarissa valokuvia lapsista, lasten saamia ristiäiskamoja yhdessä kirjahyllyn hyllyssä (soittorasioita, valokuva-albumeja, kummilusikkaa, kastetodistuskoteloa yms.) Olkkarin sohvapöydän alla kasa lastenkirjoja. Tv-tasolla kasa lasten dvd:tä (Huvitutteja, Cars2). Pitkässä käytävässä yksi lasten lelukori. Vessassa lasten hammasharjat mukissa, joka harvoin eksyy kaappiin asti. Koroke, jotta yltävät lavuaariin. Potta.
Niin, ja niitä leluja yleensä ihan kaikkialla...
Miten ihmeessä voi olla koti, jossa lapset eivät näy kuin omissa huoneissaan? Eikö koti ole siis heidänkin koti? Eivätkö esim. isommat lapset saa katsoa elokuvia olkkarissa tai lukea hyvää kirjaa sohvalla? MIssä on harrastusvälineet? Koulureput?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen piirustuksia ja askarteluja näkyvillä. Valokuvia. Leluja, kirjoja, pelejä ym. Aina ei siivota kaikkia pois vaan esim. Piirustusvälineet voi jäädä olkkarin pöydälle tai Barbie lattialle. Jos on kavereita ollut leikkimässä ja haluavat jatkaa seuraavana päivänä leikkejä, ei kaikkea tarvii siivota ja esim. Yläkerran tasanne ja vierashuone voivat olla "täynnä" leluja.
meillä näkyy yksi lapsikin, ja ennen kun tullaan edes sisään! Etupihalla on leluja ja pyörä tai potkulauta, lapsen tekemiä rakennelmia... Sisään tullessa kengät ja vaatteet tietysti ja kyllä meillä saa lapsikin olla kotonaan ja leikkiä siellä, missä muutkin on. Eli olohuoneessa on lapsen lelukoreja, ei hän yksin viihdy omassa huoneessaan vaan haluaa olla luonnollisesti siellä missä eniten porukkaa on :)
Seinillä on lapsen tekemiä piirustuksia ja ympäri taloa valokuvia hänestä ja perheen yhteisistä jutuista. Lisäksi esim. kylppärissä on lapsen pyyhekoukut alempana sekä mm. suikusaippuat jne. Paljonkin merkkejä siis löytyy siitä, että talossa asuu jokin aikuista pienempi otus myös:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja / tai yritettävä miettiä, miten nyt voisit auttaa vähäosaisia. Surulliseltahan tuo kuulostaa. Kuinka paljon vanhemmat sitten siirtävät omaa lapsuuttaan omille lapsilleen. Tekevät siis kuten omat vanhemmat aikoinaan.
Alue: Aihe vapaa
entisellä yh-työkaverilla oli vähän sama tilanne. Olin pari kertaa hoitamassa hänen lapsiaan, kun hänellä oli jotain menoa. Töissä oli aina omat vaatteet viimesen päälle ja tosi edustavan oloinen muutenkin, mutta koti ja lasten olot olivat todella ankeat. Hämmentävää minusta, joka itse aina ensin ostan lapsille tarvittavan ja omista menoista tingin mielummin jos ei ole varaa kaikkeen sillä hetkellä. Oli jotenkin vaikea tilanne, kun ei sitä oikein osannut puheeksi ottaa, enkä halunnut loukata.