Te, joilla on lapsia, Gallup: järkytyksen aiheet lapsiperheen arjesta?

ovat lapsiperheiden palvelut! Homeiset koulut, pelkkiä sijaisia päiväkodit täynnä, terveyspalvelut luokattomat jne.

joka tekee ensimmäisellä sanomisella kaiken.

miten paljon lapset kinastelevat keskenään. Ja kuitenkin rakastavat toisiaan yli kaiken.

lapsiperheitä kohtaan oli ehdottomasti suurin ja itse asiassa ainoa järkytys. Osasin varautua tulevaan jo ennen lapsia, joten lapsiperheen pyörittämisessä ei tullut yksikään asia yllätyksenä. Mutta tämä palstalla ilmennyt lapsiperheiden syrjintä/ suvaitsemattomuus on ihan uutta ja järkyttävää. Onneksi en ole näihin ihmisiin törmännyt livenä, tai sitten eivät vaan kehtaa seisoa nolojen kommenttiensa takana IRL.

on ollut mulle suuri shokki. Lapset jo isoja, mutta kärsin siitä edelleen.



Olen luonteeltani "lone wolf" ja perhe-elämä ei yksinkertaisesti sovi mulle...

Minusta jokaisen äidin pitäisi saada levätä rauhassa ainakin pari tuntia synnytyksen jälkeen ja jos koko homma on ollut hyvin traumaattinen kokemus, enemmänkin. Samoin pitäisi keskustelussa synnytyksen kulusta, omassani tapahtui selkeitä huolimattomuusvirheitä (jos oltaisiin synnytystapa-arviossa katsottu miten lapsi on kohdussa eikä vittuiltu painostani + passitettu toiseen sokeritestiin, kolme käynnistystä olisi jäänyt tekemättä koska oltaisiin nähty ettei lapsi pääse tulemaan) ja kaikki olivat kuin mitään ihmeellistä ei olisi edes tapahtunut. Ei siinä muuten mitään, mutta nyt samalla lapsella epäillään neurologisia vaivoja, jotka yleensä aiheutuvat synnytyksessä olleiden ongelmien vuoksi...:(



Arjessa kummastutti lähinnä se, miten yksin äiti voi olla eikä ketään kiinnosta ja tietynlainen kova vaatimustaso. Sitä pidettiin normaalina että äiti hoitaa edelleen kodin, vauvan, pitää huolta jaksamisestaan ilman että saa vaikkapa lastenhoitajan joskus jne. Olisi pitänyt imettää, tehdä itse luomusoseita ja pestä kestovaippoja. Vaan kun ei tullut maitoa, jaksaminen vähissä, sektiohaava aukesi uudestaan...

Ja teit sitten vielä toisen sinappikoneen perään....eikö eka kerta opattanut mitään???

Eli se kuinka tissit kipeyty ensin imetyksestä ja sitten siitä että ne pamahti ihan täyteen maitoa. Ja lopuksi vielä sekin kuinka paljon imetys sitoi äitiä, kun tuo nyt jo 8kk ikäinen ei pulloakaan koskaan oppinut huolimaan.



Myös se hämmästytti kaveripiirissä, että he eivät ymmärtäneet meidän tilannetta. Ihmeteltiin miksi emme pääsekään 2 tunnin varotusajalla esim. tupareihin. Mutta siihenkin tottui itse nopeasti, vieläkin tulee hassuja kustuja. Mutta miten he voisivat samaistua, kun ei heillä ole lapsia.

(en siis vihjaa tällä ap:n, vaan siihen että monet odottavat sen olevan ihanaa aikaa), koska minusta vauvat ja pikkulapset noin lähtökohtaisesti ovat aina olleet rasittavia ja tylsiä suurimman osan ajasta ja pidin vauva- ja pikkulapsiaikaa ns. pakollisena pahana joka nyt vaan on lusittava jos haluaa lapsen.



No juu. Eli en järkyttynyt esim. pitkästä ja raskaasta synnytyksestä, yöheräilyistä yms. Suurin yllätys tuli siinä, että harvassa olivat ne asiat jotka sai tehtyä kerralla loppuun ja omaan tahtiin.

kuinka villejä lapset oikeasti on uhmaiässä.. Osasin odottaa, että ne eivät tottele ja kiukuttelua riittää. Mutta järkytyksenä tuli se, että ne yltää joka paikkaan ja saa muutamassa minuutissa koko huushollin sekaisin. Ja keksivät sellaisia kolttosia että päätään saa rapata, kuinka se tuon teki.. Lisäksi järkytyin pyykin määrästä.. 2 lasta saa sotkettua vaatteita niin paljon ettei päivässä riitä se yks koneellinen lastenvaatteita..

huomaan, ettei koskaan saa olla rauhassa. Ihan oikeasti, eikö noin voi nukkua koskaan samanaikaisesti??



Sekin hämmästyttää miten hyvin osaa sulkea ton järkyttävän älämölön tietoisuudestaan. Aivan hyvin nytkin tässä pystyn keskittymään vaikka nuorimmaiset kiljuu kilpaa (siis kirjaimellisesti) ja teini luukuttaa jotain sietämätöntä poppia...

Ja yhtäkkiä kaikenmaailman anopeilla, miehensiskoilla ja puolitutuilla on oikeus aukoa päätään lähes kaikesta mitä teen. Esim. "eihän lapsiperhe voi asua noin pienessä asunnossa"--> otettiin enemmän lainaa ja menin töihin--> "voi kauheaa kun sä teet paljon töitä, sunhan pitäisi olla kotona lasten kanssa" (ja kukas ne lainat sitten maksaa, ei kaikilla ole miljonääriä miehenä).



Huoh.

Heti synnärillä se, ettei leikattu + valvotettu äiti saanut nukkua = parantua

Minusta jokaisen äidin pitäisi saada levätä rauhassa ainakin pari tuntia synnytyksen jälkeen ja jos koko homma on ollut hyvin traumaattinen kokemus, enemmänkin.

Ymmärrän kyllä ettei se ole mikään lepokoti ja että synnärillä kannustetaan vierihoitoon ja imetykseen, mutta käytännössä se siellä olo meni ihan valvoessa, levosta ei tietoakaan.

Itse olin 3 yötä esikoisen kanssa. Yhdeksi yöksi vein lapsen hoitajien luo että saisin vähän nukkua, ja sain vähän kummastelevia katseita. Mutta oli pakko saada muutama tunti unta: takana synnytys ja sen myötä valvominen. Sitten lapsen sokeriarvoja piti mitata säännöllisesti - juuri kun oli saanut edes vähän unen päästä kiinni, koko kämpässä räpsättiin valot päälle klo 2.00 aamuyöllä ja ei kun verikokeeseen. Huoneessa oli tietty useampia äitejä jotka liikkuivat kuka milloinkin eli ei saanut nukuttua.

Olin lähdössä kotiin, lääkärintarkastuksessa lääkäri sanoi että jäisit vähän vielä lepäämään kun olin niin väsyneen näköinen... no thanks

että kaikki eivät voi imettää. Pidin itsestään selvänä että täysimetän. Ei olty edes ostettu yhtään tuttipulloa. Ja sitten maito ei noussutkaan ollenkaan (vauva ei ikinä niellyt rinnalla).



Toinen yllätys oli se kuinka henkisesti ja fyysisesti loppu voi aikuinen ihminen olla kun lapsi sairastaa ja haluaa istua sylissä 24/7. Jotenkin ajattelin ettei se nyt niin kamalaa voi olla. Telkkuakin voi kattella samalla.



Muutenkin kyllä kuvittelin että kestäisin univajetta paremmin kuin todellisuudessa kestän. Vaikka olen unettomuudestakin joskus kärsinyt niin mulle paljon pahempi oli se että joku muu pitää hereillä.



Aika järkytys on myös monesti ollut kun omista lapsistaan huomaa ne omat huonoimmat piirteensä. Se on ollut aika opettavaista.

Välillä tuntuu, että normaali arki on pelkkää lapsen kiukuttelua.

Heti synnärillä se, ettei leikattu + valvotettu äiti saanut nukkua = parantua

Minusta jokaisen äidin pitäisi saada levätä rauhassa ainakin pari tuntia synnytyksen jälkeen ja jos koko homma on ollut hyvin traumaattinen kokemus, enemmänkin.

Ymmärrän kyllä ettei se ole mikään lepokoti ja että synnärillä kannustetaan vierihoitoon ja imetykseen, mutta käytännössä se siellä olo meni ihan valvoessa, levosta ei tietoakaan.

Itse olin 3 yötä esikoisen kanssa. Yhdeksi yöksi vein lapsen hoitajien luo että saisin vähän nukkua, ja sain vähän kummastelevia katseita. Mutta oli pakko saada muutama tunti unta: takana synnytys ja sen myötä valvominen. Sitten lapsen sokeriarvoja piti mitata säännöllisesti - juuri kun oli saanut edes vähän unen päästä kiinni, koko kämpässä räpsättiin valot päälle klo 2.00 aamuyöllä ja ei kun verikokeeseen. Huoneessa oli tietty useampia äitejä jotka liikkuivat kuka milloinkin eli ei saanut nukuttua.

Olin lähdössä kotiin, lääkärintarkastuksessa lääkäri sanoi että jäisit vähän vielä lepäämään kun olin niin väsyneen näköinen... no thanks

Juu toki kannatan kaikkia kiintymyssuhteita ja vuorovaikutuksia ja muuta oikeasti tärkeää, mutta jos on synnyttänyt pari vuorokautta, EHKÄ haluaisi nukkua joitakin tunteja! Se tuskin tuhoaa lasta, jos hoitaja kiikuttaa lapsen imetettäväksi eikä tuoreen äidin tarvi hätäillä miten lapsen kanssa toimitaan (kaikki eivät ole hoitaneet lapsia viisivuotiaasta alkaen, eikä kaikkea osaa luonnostaan).

joutuisi samaan rääkkiin yhtä ison leikkauksen jälkeen, vaikka joku rikkiaukihalki leikattu mies. Eikun valvomaan ja kiikuttamaan vauvaa, syöttämään sitä ehkä 90min välein. Nousis mieletön häly kyllä, ois lehdistökin ja joku ihmissuojelija paikalla alta aikayksikön. Sektio on suurin leikkaus mistä ihminen ei saa toipua lainkaan.