Olenko sadisti-äiti?

Itse taas olen sellainen paska sikanauta joka vittuilee lapsen virheistä ja huutaa ja nalkuttaa.

Tuolla sinun tekstissäsi oli paljon sellaisia asioita, joita kahden lapsenkin kanssa olemme koittaneet ottaa käyttöön. Ja mikä sen mukavampaa kuin iso perhe, jossa asiat luistavat hyvin. Tuosta kirjoituksesta en ainakaan löytänyt mitään sellaista, mikä tekisi sinusta sadistin, päin vastoin.

Päätin visusti että itse en laumaa tekaise ja että minun lapsistani ei tule äidin pikkupiikasia.



Saavat vain parasta ja jaksavat vanhemmat, joilla on myös rahaa panostaa lapsiinsa. Siihen asti kun lapset ovat parikymppisiä.

Näyttää taas olevan keskustelua yhden lapsen äidit vastaan monen äidit... :) Ei minun mielestä monen lapsen kanssa välttämättä ole mitenkään työlästä! Meillä on 5 lasta; vauva, 1-v, 3-v, 4-v ja 7-v. Lapsista kaksi ei ole edes biologisesti meidän, vaan sukulaiselta useamman sattuman kautta adoptoituja. Käydään miehen kanssa töissä systeemillä minä aamut, mies illat tai toisinpäin. Viikonloput ovat sentään vapaita.

Sitä vaan joutuu vaatimaan lapsiltakin enemmän esim. siivouksen ja pienempien sisarusten viihdyttämisen suhteen. Tottakai saavat myös kiitoksen näin tehdessään. Meillä esim. lapset tietävät, että ei ole varaa valittaa siitä, onko aamupalalla muroja vai puuroa, ottaako maitoa vai mehua, minkävärisen paidan voi valita tai mihin saakka illalla voi valvoa. Tietysti saavat leikkiä ja temmeltää, mutta turha vääntö on ollut pakko karsia pois. Olen opettanut viemään esim. likaiset pyykit pyykkikoriin 2-vuotiaasta alkaen, samaten laittamaan likaiset astiat tiskikoneeseen. Puhtaat pyykkinsä lajittelevat omiin kasoihin ja minä sitten viikkaan kaappeihin. Pitävät lajittelua hauskana leikkinä eikä tuo koneen tekemä pyykinpesu minusta ole sinänsä homma eikä mikään. 3-v poika kattaa pöydän mielellään. ruuanlaitto seitsemälle ei ole oikeastaan yhtään sen työläämpää kuin pienemmälle perheelle. Ainoastaan rahaa palaa älyttömästi! 7-v ei osallistu ihan yhtä paljon kuin muut lapset, koska on erityislapsi, mutta on alkanut esim. vaihtaa lattialla vauvalle vaippaa mielellään. 4-v poika auttaa pienempiä pukemisessa joka päivä, 2-v tyttö pyyhkii pölyt niin tehokkaasti, että itse en sitä koskaan tee. Kuka tahansa suostuu imuroimaan koska tahansa ja jos jälki ei ole ihan täydellistä, joku toinen voi jatkaa hommaa. Kuka tahansa isommista lapsista osaa syöttää vauvaa. Leuluja jouduin itse keräämään viimeksi joskus ennen viime joulua.

Ihmettelen, onko joku sitä mieltä, että vahingoitan lapsia? Huutamalla en ole mitään opettanut, ainoastaan houkuttelemalla ja kannustamalla. Teitysti pinna palaa minullakin, jos joku tahallaan törttöilee tai sotkee tai jos olen itse tavallista väsyneempi. Näin kai käy myös yhden lapsen vanhemmille. Mutta tällaiset kotityöt lapset ovat oppineet kyllä yllättävän helposti; toistoa ja neuvoja on tietysti tarvittu paljon. Meillä myös mies on hyvänä esimerkkinä lapsille; tekee saman verran sekä kotitöitä että ansiotöitä kuin minä.

Harmittaa se, että nykyään ei osata enää vaatia lapsilta mitään sellaista, jonka saattaisivat oppia ikänsä puolesta helposti, jos vain vanhemmat ymmärtäisivät vaatia. Meillä lapset ylpeilevät taidoillaan ja nauttivat osallistumisesta perheen elämään, mutta vastaavasti kaikkien ahkeruuden takia ehtivät ehkä saamaan enemmän henkilökohtaista huomiota ja apua kuin muissa yhtä suurissa perheissä. Myös vanhempien pinna löystyy ja iltaisin jaksaa viettää sitä kahdenkeskistä aikaa tv:n puoliunessa toljottamisen sijasta.

tosi hyvä äiti 10 + adoptoiduista ja muista ylimääräisistä.

2v imuroi? Tai edes 4v? Okei. Meillä imuri on ainakin sen verran raskas, että jos nelivuotiaan pistäisin sen varteen niin eipä se imurointi oikein asiaansa ajaisi.

Meitä oli 4 ja meillä oli ihan sama meininki. Minusta on usein tuntunut siltä, että huoleton lapsuus jäi kotitöiden ja rahattomuuden varjoon. Muut mennä temmelsi ja oli rahaa tehdä asioita, meillä oli tiukkaa rahallisesti ja vapaa-ajasta.



Meillä on 2 lasta ja putket poikki molemmilta. En halua enempää, koska haluan antaa lapsilleni parasta mitä rahalla ja hemmottelulla saa.

vähän kaduttaa, etten riittävästi ole innostanut lapsia kotitöihin. Pieninä lapset usein juuri haluavat auttaa, mutta silloin ne hommat tekisi usein nopeammin ja siistimmin itse, eli pitäisi antaa "auttaa", vaikka siitä olisi enemmän harmia. Pitkällä tähtäimellä hyödyttää. Ja kyllähän pienet myös oikeasti oppivat niitä hommia. Muistan, kun esikoiseni haki naapurin mummolasta poltettavia papereita, maitopurkkeja ym. meille uuniin, niin sukulaiset siellä joskus NAUROIVAT lapselle, kun "roskista pitää" :(

että osaa varmasti ärsyttää asioiden teettäminen myös lapsilla. Jokuhan saatta kokea sen itselle uhkana tai pelätä vahingoittavansa lapsia. Aluksi se on myös monta kertaa työläämpää kuin vaatia itseltä. Mutta ainakin minulla järki sanoo, että kun lapset ovat näin pienillä ikäeroilla niin teini-iässä ja sen jälkeen olisi mahdotonta (tai hyvästi omalle mielenterveydelle) tehdä edelleen kaikki lepsien puolesta. totuttaminenhan ei iän karttuessa ainakaan helpotu. Ja meillä lapset eivät varmaankaan koe olevansa äidin pikku apulaisia, vaan yksilöitä, joilla on varaa jopa valita kotityöt, joihin osallistuu sekä tuntea pätevänsä näissä. Eivät tietenkään hoida hommia "täydellisesti", en tosin minäkään.



ap

pienestä pitäen. Se on varmasti järkevää, kun lapsia on noin monta.



Mutta minusta on vähän typerää sinulta ap olla noin omahyväisesti ylentämässä itse itseäsi. "Harmittaa se, että nykyään ei osata enää vaatia lapsilta mitään sellaista, jonka saattaisivat oppia ikänsä puolesta helposti, jos vain vanhemmat ymmärtäisivät vaatia."



Minusta taas on vähän TURHAA vaatia parivuotiasta imuroimaan tms., kun lapsia on kaksi ja aikuisilla on aikaa ja energiaa siivota itsekin. Käytän mieluummin aikaani ja energiaani opettamalla lapsilleni muunlaisia taitoja kuin imurointia ja pölyn pyyhkimistä jo kaksivuotiaana... ENKÄ edelleenkään siis sano, että sinä olisit ap oman katraasi kanssa toiminut väärin, vaan että meillä on erilaiset tavoitteet ja prioriteetit.



Meillä on omien lelujen ja leikkien siivoamista kyllä opetettu jo pienestä pitäen, mutta siivoamiseen on lapset otettu vasta kouluiässä. Eli ei meilläkään lapsista mitään sohvapottuja kasvateta, mutta eri aikataululla edetään.



Mikä sekin on minusta ok.

Meitä oli 4 ja meillä oli ihan sama meininki. Minusta on usein tuntunut siltä, että huoleton lapsuus jäi kotitöiden ja rahattomuuden varjoon. Muut mennä temmelsi ja oli rahaa tehdä asioita, meillä oli tiukkaa rahallisesti ja vapaa-ajasta. Meillä on 2 lasta ja putket poikki molemmilta. En halua enempää, koska haluan antaa lapsilleni parasta mitä rahalla ja hemmottelulla saa.

Minä en kyllä tällaista kuvaa saanut ap:n viestistä eli ehkä sinun lapsuutesi ei ollut kuitenkaan ihan samanlainen ja on mahdollista, että sinun lapsuutesi olisi ollut kurja, vaikka teitä olisi ollut vähemmän kuin se 4...

Ap, teidän systeemi kuulosti hyvältä. Meillä lapsia "vain" kolme ja monia samoja periaatteita on käytössä. Lapset vievät itse likapyykkinsä pesuun, kantavat omat puhtaat vaatteensa kaappiin, tyhjentävät astianpesukonetta, kattavat pöytää jne. jne. Mielestäni meillä lapset saavat elää ihan sitä huoletonta lapsuutta kuitenkin ;).

viittaus teini-ikään on täysin absurdi! Siihenhän on 10 vuotta vielä.



Ja kai tajuat, että niistä adoptoidusta tulee ainakin tuplamäärä töitä per lapsi. Oletko saanut adoptioneuvontaa ollenkaan?

.. että lapsi alitajuisesti ajattelee, että ilman hänen panostaan teidän perheenne arki ei pyörisi. Saattaisipa se olla tottakin, kun teitä on niin paljon ja te vanhemmat töissä?



On hyvä opettaa vastuuta, mutta minusta lapsen harteille ei saisi asettaa töitä kuin vain opetusmielessä, hyvinvointi ei saisi siis riippua lapsesta.

mitä tehdään.



5 lasta ei mahdu edes normaaliin autoon, eikä tasan kyllä kamalasti matkaile, eikä harrastakaan, ellei ap sitten ole sikahyvätuloinen tai peri.

... missäkö lapsuus? Juuri tässä ja nyt! Ei tarvitse olla tarhassa meidän työjärjestelyjen vuoksi. Myös samasta syystä emme ole pers'aukisia, kuten muutama näytti kuvittelevan. Kotona saavat joka tapauksessa olla vapaammin kuin tarhassa ja jokaisen kiinnostukset ja kaverit pystytään ottamaan huomioon. Ei siitä kuulkaa lapsuus mene, jos laittaa tiskinsä koneeseen tai saa kokeilla imuria tai muita kotitöitä! Uskomatonta :) Teidän omat äidit on olleet marttyyrejä, jotka näin väittää!



Ja tuo "miten jaksaa vetää imuri"2 sai minut repeämään :D Ei todellakaan olla pakotettu. Lapsi on imurin vieressä isompaa sisarusta katsoessa rääkynyt, miksei myös hän saa. Meillä ihan hyvin tuo tosi "ruipelo" rakenteinen 2-vuotias vetää imuria perässään ja imuroi sieltä täältä. Ei ole pakotettu!! ;D



-ap

Kun meinaan aika vaikea kuvitella, että kahden ihmisen kahdeksantuntiset työpäivät olisivat sovitettavissa niin, että lapset voivat olla kotihoidossa. Pikemminkin siinä on tehtävä lyhennettyä työaikaa, missä vaihtoehdossa ei palkka kyllä ole mikään suuren suuri.



Ja joka tapauksessa yhteinen aika puolison kanssa jää todella, todella vähäiseksi.



Ei siinä mitään, voi sen noinkin tehdä - muttei ainakaan minusta kuulosta kauhean ideaalilta.

jos ei päivähoitoa tarvita? Oletteko koskaan yhdessä koko perhe?

ja kyllä meitä kiusattiin siitä, että meillä oli niin paljon kotitöitä, eikä saanut tulla ja mennä kuten muut lapset, kun oli tiskivuoroa ja kauppavuoroa ja imurointivuoroa ja kattausvuoroa ja luoja tietää mitä vuoroa.



Isompana muut sai harrastaa ratsastusta ja laskettelua ja pääsivät kielikursseille englantiin. Me päästiin mummulaan kitkemään kasvimaata.



Sillon kun lapset on pieniä, eivätkä kaipaa harrastuksia, ne rahat riittää hyvin. Sitten kun ne haluaa xBoxin ja merkkifarkut ja neljä harrastusta, sitten se ei olekaan ihan niin kivaa, kun niitä ei koskaan saakaan.



Minusta on silti hienoa, että olet omistautunut lapsille ja pistät heidät auttamaan. Teininä älä pakota, vaan anna niiden myös elää.

Kyllä me tehdään ihan täyttä päivää molemmat; yleensä mies klo 6-14 ja minä 14.30-22. Lasken omat työtuntini täysiksi, koska en pidä taukoja ja joskus teen muutaman tunnin lauantainakin. Olen yrittäjä, joten voin täysin sopia omat työaikani. Ja jos jollakulla jäi vielä epäilys niin en tee töitä kotona, vaan teen asiakastyötä toimitiloissa. Viikonloput ollaan perheen kanssa ja kyllä minä senkin lasken jonkinlaiseksi perheajaksi, että jompi kumpi vanhemmista on lasten kanssa kotona. Kahdenkesken ehditään olla, koska n. 1-7-vuotiaat nukkuu vuorokaudessa enemmän kuin aikuiset ja silloin ei tehdä työjuttuja tai muuta turhaa. Minusta päivähoitoa ei tarvita, koska aina on jompi kumpi kotona lasten kanssa. Miksi tarvittaisiin ja kumman työvuorolla? Kukaan ei ole tilanteeseen väsynyt, jos joku sellaista kuvitteli. aliitukseni tarkoitus ei ollut valittaa, vaan keskustella siitä, että pientenkin lasten kannattaa antaa osallistua kotitöihin.

Joten en kauheasti elämöisi perheen yhdessäololla ja kahdenkeskisellä ajalla - jota teillä on lähinnä vain viikonloppuisin. Kuulostaa oikeasti kamalalta, anteeksi nyt vaan.

Ja eihän tuo toimi kuin pari vuotta enää, koska isoin on menossa kouluun. Silloin ei äiti voi olla joka ilta poissa.