Olenko mielestänne itsekäs jos muutan toiseen kaupunkiin lasten kanssa?

on mielestäni OK, jos lasten isän kanssa jaatte kuskauksen vaivan ja kustannukset. Muuten pitää katsoa peiliin.

kuljettamaan ja maksamaan matkat. Kuljettaminen ei ole ongelma koska voin tulla kotikaupunkiini itsekkin useasti samalla kuin lapset. ap

mutta ei itsekkyys ole aina paha asia. Oletko liian tai huonolla tavalla itsekäs? En osaa sanoa. Mutta: sillä, onko exäsi määräillyt sinua aiemmin, ei pitäisi olla päätöksessäsi merkitystä, vaan vain lasten edulla. Muutto on lapsille stressaava asia, etenkin koulun/pk:n vaihdot. Entä kaveripiiri? Ja paljonko lapset ovat isällään? Jos nyt on laajat tapaamiset (10pv/kk tai enemmän) niin väistämättä supistuisivat ja se käytännössä varmasti heikentäisi lasten ja isän suhdetta. Mutta jos lapset ovat nytkin vain jokatoinen viikonloppu isällään niin olisi kohtuutonta "vaatia" sinua vain lasten ja isän suhteen takia pysymään nykyisellä paikkakunnalla. Mutta vaikka näin olisikin, niin nuo tarhan/koulun vaihdot ovat silti ongelma.

Toisaalta se, että sinä siirtyisit päivätyöhön olisi lasten kannalta plussaa. Toisaalta päivätyö ei ole vielä varma juttu? Entä jos olet ilman turvaverkkoa (isovanhemmat) vuorotyössä uudella paikkakunnalla.

Ovatko lapset valmiita muuttamaan uusperheeseen? Isäpuoli ja uusperhe eivät välttämättä ole lasten kannalta plussaa vaan usein on myös päinvastoin. Oletko varma, että uusi miehesi pystyy olemaan lapsia kohtaan lämmin ja ystävällinen?

Kaiken tämän negatiivisen sanottuani täytyy sanoa, että ymmärrän hyvin halusi muuttaa. Mieti kuitenkin tarkkaan asian kaikkia puolia.

Tilanne tämä, joudun tekemään vuorotyötä, uuden mieheni kotikaupungista löytäisin todennäköisesti säännöllisen päivätyön mutta olenko itsekäs jos muutan lasten kanssa pois kaupungista jossa heidän isänsä ja isovanhempansa asuvat? Kokemuksia ja mielipiteitä kiitos! Olen koko ikäni taistellut vanhempieni puuttuessa elämääni, samoin eksäni on aina "määräillyt" minua esim työpaikan valinnan suhteen, kerrankin haluaisin itse päättää mitä teen mutta mietityttää silti.

Mitä ajatuksia tämä heissä herättää? Olisivatko innoissaan vai alkujärkytyksen jälkeen vieläkin asia tuntuisi kamalalta?



lisäksi varmasti pääsee sieltä poiskin, uudesta kaupungista meinaa.



Me otettiin perheen kanssa repäisy jokin aika sitten ja muutettiin 400 km päähän entisestä asuinpaikkakunnasta. Kovin moni ei onnitellut meitä :D mutta hyvin meillä on mennyt, molemmat aikuiset saivat töitä. Yksi ala-asteikäinen ei kovin traumoja saanut ja muut lapset sopeutuivat todella hyvin.



Rikkautta on nähdä myös muutakin paikkaa kun se missä on syntynyt..



Tee itse omat ratkaisusi ottaen huomioon myös lastesi tarpeita.. kuuntele heidän mielipiteensä ja perustele myös heille kantaasi. Muille sinun ei tarvitse perustella tekemisiäsi :)

Jos vanhempi ei halua muuttaa ja nuorempi haluaa, niin voisitteko tehdä niin että vanhempi muuttaa isälleen ja nuorempi muuttaa mukanasi? Sitten lapset viikonloppuisin niin että vuorotellen vanhempi sinun luonasi ja pienempi isällään, eli näkisivät toisiaan joka viikko +tietenkin lomilla.

järjestymään. Niin pitkälle en ole vielä ajatusta vienyt että olisin edes halukas lapsilleni puhumaan,on pakko miettiä itse ensin asiaa kunnolla. Turvaverkkoa on myös uudella paikkakunnalla, ihan sukulaisiakin ja sellaisia joiden kanssa olen nytkin paljon tekemissä, myös lapsille on samanikäistä seuraa sukulaisista. Lapset näkevät tällä hetkellä isäänsä paljon mutteivat ole hänellä käytännössä öitä/ kunnolla kuin joka toinen viikonloppu. lasten jakaminen ei tunnu hyvälle vaihtoehdolle missään olosuhteissa. ap

Et voi loppuelämääsi elää exäsi pillin mukaan. Teet niinkuin itsellesi & lapsillesi on parhaaksi. Isä ei voi estää muuttoa ja suomi ei niin iso maa ole, että matka tulisi isän/isovanhempien esteeksi tapaamiselle.

pitkälti siitä, että kuinka pitkä matka lapsilla tulisi olemaan isän ja isovanhempien luokse ja siitä, ovatko lapset viettäneet miten paljon aikaansa isänsä kanssa nyt. Jos vain tyyliin joka toinen viikonloppu, niin tuo lienee järjestettävissä mutta jos lapset viettäneet paljon aikaa isänsä kanssa niin asia on eri.

... miksi se pitäisi automaattisesti olla sinä, joka jää vanhalle paikkakunnalle? Voithan muuttaa ja muuttakoon isä perässä!

Lapset ovat viettäneet aikaa isällään joka toinen viikonloppu (näistä ainakin joka toisen isän vanhemmilla kun eksällä on niin paljon menoja) ja satunnaisesti arkisin päivän tai kaksi välit ovat läheiset kyllä. Kun olimme naimisissa hoidin lapset ihan ypöyksin.. lapset ovat ala-asteella molemmat.

äitini muutti uuden miesystävänsä perään kun olin pieni. sinne jäivät isovanhemmat, parhaat ystävät, kaverit, tutut piirit.. muutimme vuoden sisällä onneksi takaisin! äiti sanoi syyksi ( kertoi nyt kun olen vanhempi) että olin niin alakuloinen ja yksinäinen sielä. muistan vieläkin kuinka vihasin sitä paikkaa juuri sen takia että kun oli niin ikävä takaisin vaikka sain tietty uusiakin kavereita

kyse tosiaan kouluikäisistä lapsista, niin miettisin pariin otteeseen... Se kavereista luopuminen, uusien kavereiden hankkiminen, äidin uuden miehen kanssa asuminen jne. jne. kaikki samaan syssyyn ei välttämättä tule olemaan helppoa.

on ainakin tällä hetkellä todella hyvä molemmilla. Vaikeita asioita, tuntuu että vaikka tekis minkä ratkaisun se on aina väärä jonkun kannalta! Ap

ja lapsilla on aktiiviset välit isään ja isovanhempiin, olet tosi itsekäs. Jos isää ja isovanhempia ei kauheasti kiinnosta muutenkaan eli näkevät harvoin, ei se hirveästi eroa tee, jos nyt ette ihan toiseen päähän Suomea muuta.

ja ei ketään tainnut haitata. Ei ainakaan mulle siitä kukaan sanonut.



Vuosia myöhemmin muutettiin vielä kauemmaksi.



Lapsi joutui kouluakin vaihtamaan ja sopeutui heti ja viihtyy täällä vielä paremmin. Mahdollisuus on aina välillä nähdä entisiä luokkakavereita, mutta eipä oikein halua.



Kuulemma ovat liian tylsiä, nykyisistä kavereista tykkää enemmän.



Että joskus se saattaa mennä näinkin päin. Ei aina niin, että asiat menee huonommin kun muuttaa.



Minunkin äitini sekaantui liikaa elämäämme ja helpotti todella oloa ja meidän välejä kun muutimme kauemmaksi.

muutenkin, kiusaamisen takia( tiedän että samat ongelmat on edessä muuallakin) Vanhempi tuskin haluaa. Todella vaikea tilanne. Olen koko elämäni elänyt muiden toiveiden varjossa ja taitaa tässäkin käydä niin. Koitan miettiä mikä olisi järkevin vaihtoehto ja tuntuu ettei sellaista olekkaan! =( ap

Jos eskarilaisia tai vanhempia, en repisi heitä muualle pelkän itsenäisyystaiston takia.

siitä että kävisin itsenäisyystaistoa. Vaan paremman työn perässä menisin ja ennen kaikkea työaikojen että pystyisin olemaan jatkvasti läsnä lapsilleni. Se on näköjään niin että kun eroaa niin mikään ratkaisu ei vaan voi olla hyvä kaikille aina joku kärsii. Ja olen ihminen joka miettii muiden hyvinvointia välillä tuntuu että liikaakin. Lapset ovat isoja ala-asteikäisiä. Ap