Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa ystävälle vai sanoako ollenkaan?
30.01.2012 |
Ystäväni ei ole mikään kovin valveutunut, mitä tulee ruokavalioon, ravintoaineisiin jne. Häntä ei sellaiset kiinnosta. Hän on lihonut hyvin hoikasta nuoresta naisesta noin 50 kiloa pikkuhiljaa ja painaa nyt kolminumeroisen luvun.
Hänelle on alkanut tulla erilaisia minusta ihan selkeästi ylipainosta johtuvia oireita ja sairauksia. Hän päivittelee tuuriaan, kun kaikkea tällaista tuli nyt hänen osakseen. Itse pystyn tuskin vaikenemaan siitä, että jos ei pariinkymmeneen vuoteen liiku suunnilleen askeltakaan, syö äärettömän epäterveellisesti, istuu koneella ja telkan ääressä, ei edes siivoa kotiaan itse, mitäpä siitä voi ollakaan seurauksena.
Mutten halua loukata häntä. Hän on hyvä ystäväni ja ihana ihminen, vain tässä yhdessä asiassa aika uskomaton. Olen hänestä huolissani, mutta saako ystäväkään puuttua kaikkeen?
Mitä sinä tekisit?
Kommentit (8)
Hänellä ei ole lapsia eikä hän ole parisuhteessa.
Niin, on varmaan loukkaavaa sanoa asiasta, vaikka kuinka varovaisesti yrittäisi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ihan kävelylenkki seuraa? Huomaisi itse ehkä paremmin huonon kuntonsa ja...
Puhutko minusta?
- jos niin voit sanoa ihan suoraankin koska se kertoo vaan siitä että välität ja mikä sen paremmalta tuntuukaan kun ystävä joka välittää.
eli siis ei millään lailla ns vajaa, niin ihan tasavarmasti tietää olevansa ylipainoinen ja tietää ettei se terveyttä ainakaan edistä. Ei nykyään kukaan välty näitä asioita tietämästä. Et siis voi tuoda hänen tietoonsa mitään sellaista uutta mikä häntä auttaisi.
Voi olla että hän on todella onnellinen siitä että näet pinnan alle ja olet hänen ystävänsä, etkä anna pinnallisten asioiden häiritä.
Ja se halu elämänmuutokseen lähtee itsestä, ei sitä voi kukaan toisen korvasta sisään kaataa.
En siis usko, että kumpikaan teistä hyötyisi mitään siitä että alkaisit hänelle aiheesta pitää luentoja, niin hyväätarkoittavia kuin ne olisivatkin.
Emme valitettavasti voi aloittaa yhteistä liikuntaharrastusta, mikä olisi kyllä tosi hyvä idea! Emme asu niin lähekkäin, että se onnistuisi.
Mitä enemmän mietin asiaa, sitä epätodennäköisemmältä alkaa tuntua, että voisin sanoa jotain. Asia on kuitenkin niin arkaluonteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nykyään kukaan välty näitä asioita tietämästä. Et siis voi tuoda hänen tietoonsa mitään sellaista uutta mikä häntä auttaisi.
Ja se halu elämänmuutokseen lähtee itsestä, ei sitä voi kukaan toisen korvasta sisään kaataa.
Olet täysin oikeassa.
Kyllähän ihmiset oikeasti itse tietää, ja varsinkin ne keillä on ongelma tietävät sen liiankin hyvin ja voi loukata että joku toinen edes ilmaisee kiinnittävänsä siihen huomiota. Toisaalta joskus oikeasti ihmetyttää, etteivät jotkut ymmärrä tiettyjä yhteyksiä (tai jotenkin aktiivisesti alitajuisesti sen itseltään kieltävät?). Kuten lihava henkilö, joka valittaa selkäkipuaan ja on jatkuvasti pois töistä sen takia, tai toinen sairaalloisen lihava nainen, joka suree lapsettomuuttaan. Jotenkin luulisi, että jos noin isoissa asioissa lihavuus vaikuttaa, että yritäisi tehdä asialle jotain. Mutta kumpikaan ei edes yritä, on vaan "ylpeä" erilaisuudestaan.
Siis jokainen saa olla niin kuin on, mutta ihmetyttää vaan, että sitten suree vaikka sitä ettei saa lasta, kun on selvää että itse valitsee mieluummin lihavuuden. Itsestäni tuntuu että menisin vaikka mihin leikkaukseen tai ompelisin suuni kiinni, ennemmin kuin kärsisin lapsettomuudesta tuon seikan takia.
Ehkä hän tajuaa sen jossain vaiheessa itse. Se pitää lähteä itsestä se juttu.
Onko hänellä lapsia? Jos ei ole, niin varmaan siinä vaiheessa kun menee ensimmäisen kerran neuvolaan niin asiasta puhutaan ja hän voi alkaa ajatella.
Luulempa että seurauksena on vain loukkaantuminen jos asiasta sanot.