///////TOUKOSET UUTEEN VIIKKOON 14.11.\\\\\\\

Eli jaksamista sinnekin suunnalle!!!



Lillakka

Tosiaan täällä savonmaalla satelee hiljalleen lunta. Talvi-ja jouluihminen kun olen niin se tuntuu tosi mukavalta. Kohta vois leipoa torttuja. :)

LILLAKKA:meilläkin viime yö oli kovin repaleinen. Pisimmän pätkän poitsu nukkui 20-0.30. Herra nökötti pää pystyssä massullaan sängyn jalkopäässä...Tämän jälkeen viiteen asti heräiltiin tasaisin väliajoin= tunnin välein. Viideltä antauduin ja annoin maitoa. No, poitsu otti hörpyt ja lopun aikaa käytti äitiä tuttina nukahtaakseen. Nukkui sitten melkein puol kahdeksaan. Yritetään jaksaa! Voimia! Xnainen taisi viestissään mainita, että heilläkin oli ollut aiemmin tuttirumbaa/yöheräilyjä, johon oli auttanut pinnasängyn siirtäminen sivuvaunuksi oman sängyn viereen. Saatanpa ensi yönä kokeilla. Palaillaan kuulolle!



Pieni mies kaipailee äitiä leikkiseuraksi lattialle...



T:äiti ja poitsu

Ensiksi nyt heti muistaissa tsemppiä teille kaikille jotka painitte toistuvien yöheräämisten kanssa. Meilläkin neiti on taas muutaman yön pyörinyt kuin väkkärä ja herää sitten kun pää osuu kamalalla kolinalla joko pinnasängyn laitaan tai vieressä nukkuessa seinään. Ja jossain vaiheessa yötä herään itse siihen että olen puristuksissa seinän ja ihan kiinni kainaloon ryömineen tytön välissä. Jossain keskustelussa vauvapalstalla joku puhui kapaloinnista, mutta mulla ei kyllä into riitä kapaloimaan puolivuotiasta. Anoppi yksi päivä justiinsa sanoikin, että ei mikään ihme jos ennenvanhaan (anopilla 30 v sitten, heh) vauvat oli niin vauvamaisia pitkään kun lapset kapaloitiin tiukkaan niin pitkään, eihä siinä oikein päässyt motoriikkaa hajoittamaan kun oli lakanan sisällä. :-) Jos joku teistä kapaloi niin en nyt tarkoita loukata, toivottavasti kukaan ei tätä niin ota. Mulle se on vaan jotenkin niin vieras ajatus.



Täällä on toista päivää pakkasta, kivaa. Tuo itsensä ja tytön pukeminen ja riisuminen on vaan niin hikistä puuhaa kun mekin ulkoillaan useamman kerran päivisin, kolmet päikkärinsä neiti nukkuu vaunuissa ja lisäksi tehdään 2 vaunulenkkiä hereillä.



Joulukin tosiaan lähestyy. Ennen olin henkeen ja vereen joulutunnelmissa jo lokakuussa, mutta nyt hiukan harmittaa koko joulu. Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin mainittakoon vielä että en todella ole sellainen sukujuhla-ihminen ja nyt kun tuli vauva taloon, mua harmittaa kun kaikki haluaisi meidät joulun viettoon luokseen. Piirretään suora viiva ja sijoitetaan janalle pisteet a, b ja c. Piste a on anoppila, b on me (mies, minä ja tyttö) ja c minun äitini, isäni ja sisarukseni. Meiltä pisteeseen a on matkaa 250 km ja pisteeseen c 80 km. Mieheni ajatteli asian niin, että aatonaattona ajelemme minun perheeni luo ja olemme siellä joulupäivän aamuun asti jolloin lähdetään ajelemaan anoppilaan kotimme kautta. Hmmmmmmm, joulu autossa?!? Itselleni tulee jo kauppareissulla matkapahoinvointia. Lisäksi tyttö ei tykkää autoilusta tipan vertaa. Ja tähän kaikkeen vielä lisätään oma suku ja vielä kaiken kukkuraksi miehen mokoma!!! Arrrrrrrrrrrrrrggggh! Minä haluaisin viettää joulun miehen ja tytön kanssa. Tee tässä kompromisseja. Joka tapauksessa joku ristiinnaulitsee itseään marttyyrina, teemme miten vaan. Voi voi voi voi. Tulisipa lunta, hautaan itseni hankeen kunnes koittaa uusi vuosi. :-)



Tyttö heräsi, tämä äiti lentää ajatuksineen nyt nostamaan neitiä vaunuista sisälle.



Kaisu

Tulihan se pakkanen tänne rannikollekin! J oli ekaa kertaa talvipuvussa ulkona, plusasteilla on pojalle riittänyt fleece päälle. Viikottaiseen vauvajumppaa on muut vauvat tulleet jo viikkokaupalla äp:n taivipuvut päällä, ja mä ole itsekseni ajatellut että onko noilla liikaa päällä vai J:llä liian vähän. No, lapsethan on yksilöitä =)



Kaisu, tosta joulupulmastasi, et varmasti ole ainut, jolla on pieni vauva ja sama pulma! Me todnäk ratkastaan asia niin, että olemme kotosalla ja isovanhemmat saavat luvan tulla meille, jos haluavat aattona nähdä Juliusta. Tähän asti olemme aina olleet yhteiset joulut aina aaton anoppilassa, ja joulupäivän minun äidilläni (molempien vanhemmat eronneet), koska joulupäivä on myös äitini syntymäpäivä. Anoppi asuu meistä sadan metrin päässä mutta Juliuksen takia olemme alkaneet ajatella että voisihan sitä olla omassakin kodissa, ja anoppi tulla tänne =), kun myös minun sukuni tahtoo nähdä silmäteräänsä jouluaattona.



Mies muuten yllätti mut tiistaina ja muisti meidän vuosipäivän -joka tosin oli keskiviikkona =D- tuomalla mulle lahjaksi kauniin kultaketjun ja pienen riipuksen siihen. Tämä on siis mun mieheltä _todella harvinaista_ ja arvostan elettä sitäkin enemmän... Vuosia tuli täyteen neljä. Hitto, kyllä aika tosiaan lentää kun ajattelee että neljä vuotta sitten 2001 me tavattiin armeijan vihreissä... Neljä vuotta ja 12 kiloa sitten!



Osanottoni teille joilla on risaiset yöt meneillään. Itse olen ihan sekaisin jo muutaman huonosti nukutun yön jälkeen, joita onnekseni on ollut vähän Juliuksen ensi kuukausien jälkeen.



Viikonloppua kohti!

-sannael ja J

Mä päätin jo viime jouluna...kun taas kerran ajeltiin ympäri ämpäri muiten luonna, et ens joulu vietetään ihan meidän perheen kanssa, kun nyt on se ikioma pieni perhekin:) ja se päätös pitää!



Luin palstalta tota unikoulu asiaa ja ajattelin, et kokeilisin meien tytölle, josko yöllä saisi sen takasin nukkumaan ilman tissiä. Mutta mullahan meni hermot jo siinä ekalla kerralla, en mä vaan ymmärrä miten sitä pystyy kuuntelemaan vauvan itkua keskel yötä ku ite on ihan väsyksissä!? Vähän siinä yritin sit rauhoitella tyttöa paijaamalla ja sit viel sylissä, mut ei onnannu, niin suosilla annoin tissiä, niin päästiin taas jatkaan unia. Tyttö kyl syö kunnolla myös yöllä, et kait sil on oikeesti nälkä. Ehkä toi yösyöminen vaan vähenee ittestään. Täl hetkel nukutaan 3h pätkissä, et ei oo siitä ihan pahimmasta päästä.



palhaillaan taas

crobin

Meillä unikoulu toimi. Ensimmäinen yö oli todella unohtumaton.... Epätoivo meinasi iskeä monta monituista kertaa. Yritin rauhoitella muuten kuin tissillä. Silittelin tyttöä ja tarjosin tuttia. Tyttö nukkuu usein selällää ja käden laitto rintakehän päälle rauhoittaa häntä. Protestointi oli kovaa ja välillä äänekästä. Meidän tytön hätäitku ja kiukkuitku on niin erilaista, että sen tunnistaa. Tyttö huusi kiukkua. Ensimmäisenä yönä otin loppuyöksi tytön viereeni, kun aloin sääliä miestäni.



Unikoulun alussa pääätin, että kerran yössä tarjoan ruokaa. Seuraavana yönä päätin tarjota korviketta tuttipullosta. Meidän neiti inhoaa korviketta. Ei suostu sitä syömään. Ensimmäinen korvikeyö oli aika villi. Kolmantena unikouluyönä mies suostui siirtymään toiseen huoneeseen nukkumaan. Yllätys oli suuri, kun herättiin tytön kanssa vain kerran syömään korviketta. Tämän jälkeen meillä on ollut pääasiassa hyviä öitä. Korvikepullo toimi meidän tapauksessa.



Tyttö syö kerran yössä nälkäänsä korviketta. (Yllätys yllätys!) Ainoa miinuspuoli on äidinmaidon väheneminen. Suurena plussana on se, että saan välillä nukkua. Ennen unikoulua tyttö oli tissillä tunnin välein ja olotilani oli sen mukainen. Jossakin välissä siirryn korvikkeesta veteen ja sitten otan pullon pois.



Unikoulun pitämisestä on reilu viikko. Illat ovat usein villejä, mutta yöt ovat rauhoittuneet.



Tsemppiä unikoulun pitämiseen.

en tosiaankaan edes muista milloin olisin viimeksi kirjoittanut tänne, lueskellut olen silloin tällöin kuulumisianne.

Jotenkin ei ole aikaa istua koneen äärellä, tai se ainut aika on illalla kun pimu nukahtaa ja silloin mieluiten löhöää kullan kainalossa kun siihen ei tahdo jäädä muuten aikaa enää.Suuria ja tärkeitä valintoja mulla vaakalaudalla " parisuhde vai netti" ...eheheh.;)

Meillä neiti on siis vähän reilu puol vuotta ja hirmu kova touhottamaan.Yöt onneksi nukkuu yhä, on 2 kuisesta asti nukkunut yöt heräämättä edes syömään.Sammahtaa n.klo22 ja herää n.klo 7.30.Ihanaa,jos vaan tajuaa itse noudattaa tätä rytmiä..usein löytää itsensä sohvalta tv:n äärestä vielä 23.00 jälkeen..

itseppä kärsin sitte,kukaa ei pakota.



Vauvauinnissa ja kerhossa käydään viikottain, ne on itsellenikin mukavia irrottautumisen hetkiä kun muuten tulee oltua melkein vain kotosalla ja kun asutaan keskellä ei mitään niin välillä meinaa mökkihöperöityä..lievasti ilmaistuna...:/

ja tyttö todella nauttii harrastuksistaan!Hän ei vielä istu lattialla itekseen, ei ole niitä heijasteita mutta syöttötuolissa kyllä pysyy.Ryömiminen unohtui moneksi viikoksi kun hän oppi vasta vajaa puolivuotiaana kääntymään, sen homman harjoitteluun meni kaikki energia.

Nyt sitten pikku hiljaa alkanut taas ryömiä- takaperin! Voi ihme näiden kanssa.. joskus saa nauraa kyllä kippurassa hauskoja ilmeitä ja eleitä.

Tytölle on tullut semmoinen veikistelyjuttu. jos on esim sylissäni ja joku tulee moikkaamaan häntä, hän kainostellen työntää päänsä rintaani vasten ja kurkiselee hymyillen sieltä turvasta. Harmillinen tapa on pään äkkinäiset liikkeet, saattaa kolauttaa päänsä täyttä höyryä sylissä ollessa nenääni tai leukaani, vaariltaan meinasi lasit hajottaa tällä tempulla.Mutta miten estät.. liikkeet on vielä niin kovin haparoivia vaikka tahtoa ja voimaa on jo kuin pienessä kylässä!

Tärkeitä leluja on sanomalehdet,kännykät ja kaikki muu likainen ja vaarallinen-omat pehmolelut jää helposti lattialle ilman leikittäjää.

Kova on juttelemaan, tulee tavuja paljon ja kiljahtelee.Luulenpa että oppii puhumaan ennen kuin kävelee.



Kasvoissa hänellä on ollut ihottumaa välillä enemmin ja välillä vähemmin ja epäiltiin ties mitä ruoka-aineallergioita mutta nyt näyttäisi sille että kyse on " vain" atooppisesta ihosta.Kortisoonia pari kertaa viikossa oli lääkärin ohje.Sanoi että ruoka-allergiat on laajemmin keholla, ei vain kasvojen alueella.Huojentava tieto tietenkin kun ei tarvitse vältellä mitään ruoka-ainetta.



Hampaita ei ole ,kuola valuu ja kiukuttaa vähän tavallista enemmän mutta eipä sekään välttämättä mitään kerro.

Miellä on lemmikkejä sisällä ja ohi kulkeva koira tai kissa on maailman onnellisin juttu, niitä on ihana yrittää pyydystää... ja elukathan ei ole ihan samaa mieltä..;)



hirmu vuodatus ja vieläpä näin pinon lopussa, tuskin kukaan käy tätä enää lukemassa!

Kaikkea hyvää kuitenkin kaikille jotka lukee ja valoa syksyn/talven pimeyteen!!!

Näköjään kerkesin kerrankin aloittamaan pinoa. Linda taas nukkuu jo ekat päikkärit, niin tässä on hetki aikaa. Meillä ei mitään uutta kummempaa, hammas välillä itketyttää ja lihoista on mennyt masu vähän sekaisin..Taisi mennä silloin niistä kasviksistakin, joten taitaa olla aika normaalia. Tänään ajattelin ostaa kanaa ja kalaa maistettavaksi. Viikon vissiin täytyy yhtä lajia syöttää kuitenkin.



Mites isänpäivät meni ja mitä annoitte isälle lahjaksi? Me oltiin alkupäivä kotona. Laitoin iskälle aamupalaa ja lahjaksi annoin semmosen leatherman-linkkuveitsen. Hän pyysi sitä itse, joten oli helppo ostaa. En vaan saanut kunnon vastausta, mihin hän sitä meinaa käyttää. Taitaa olla näitä miesten leluja.. =) Iltäpäivällä olin Lindan kanssa omaa iskääni katsomassa ja siellä tietty kaffettelemassa.



Tuli tossa noin viikko sitten lopetettua imettämisenkin. Linda herää oikeastaan enään kerran yössä syömään. Tosi kivaa kun saisi nukkua, mutta en tajua miksi en nuku sitten kunnolla. Herään melkein tunnin välein kun kylkeä käännän. Tosi raivostuttavaa..Kai siinä menee oma aikansa, ennen kuin uni normalisoituu...Toivotaan että pian.



En keksi nyt muuta. Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille toukosille!!!



T. Wera ja Linda 5,5kk

Voih, minä kyllä Wera nukkuisin jos vain poika antaisi nukkua. Viime yö oli taas x kertaa herätyksiä. Kylläkin vain kerran syöttö mutta muuten ramppasin kääntämässä ja tunkemassa tuttia suuhun yhtenään. Lääh ja puuh, ei näin vanha enää oikein jaksaisi. Nyt on sitten väsy ja huono tuuli päällä. Päivisin en osaa nukkua, joten on vain sitten kärvisteltävä. Mitenkähän muilla toukoilla yöt nykyään sujuvat?



No, tulipa ikävää valitusta... Pitäisiköhän taas yrittää sitä " stressitöntä viikkoa" , jos vaikka mieli kohentuisi.



Meillä isä sai eilen lahjaksi lompakon ja poika bodyn jossa teksti " Isin kulta" :) Syömässä ja kahvittelemassa oltiin miehen vanhempian luona.



Maanantaiterkuin,

Lillakka ja poika (perjantaina tasan 6 kk)

Meillä ollaan jo nukuttu ekoja päikkäreitä melkein puolitoista tuntia. Toivottavasti ehdin kirjoittaa kuulumiset. Kävin jo lenkilläkin pienessä tihkusateessa. Oli pakko päästä ulos, ku viikonloppu tuli oltua sisällä. Ihanan virkistävää tuo lenkkeily!!



Meillä vietettiin isänpäivää lahjojen ja kakun merkeissä. Isot pojat lauloivat aamulla isänpäivän onnittelu-laulut ja antoivat omatekoiset lahjat ja kortit iskälle. Minä olin ostanut tarpeelliset -isän kaupassa sovittamat- nahkahanskat. Vähemmän hauskaa oli se, et isot pojat tappelivat keskenään oikein kunnolla ja sai raivostua ennen ku lopettivat. Toisaalta oli kiva raivostumisen jälkeen keskustella yhdessä olkkarin sohvilla istuen meidän pelisäännöistä. Pojatkin olivat ihan mielissään ku istuttiin rauhassa keskustelemassa. Liian harvoin tulee sitä tehtyä. Usein jokainen on omissa menoissaan ulkona tai kattomassa tv:tä tai jotain muuta. Pitäisi ottaa nuo keskustelut joka viikkoiseen ohjelmaan!!



Yöasiaan.. Meillä edelleen sekä heräillään öisin ja toisinaan nukutaan hyvin. Mulla itselläni on myös unirytmi kyllä sen verran häiriintynyt, et en useinkaan nuku heräilemättä, vaikka Dani nukkuisikin yönsä hyvin. Toivottavasti joskus tasoittuu tuo oma uni!!! Harmittaa joskus niin vietävästi, ku saisi nukkua eikä nuku kunnolla. Ei muuten murehduta, mutta toivottavasti tämä ei oo pysyvää. Aamulliset vaunulenkit kyllä piristävät oloa.



Vauvan ruokailuista.. Meillä mä oon nyt jo antanut muutamana aamuna aamupuuroakin Danille. Päivällä saa sit ruuan, iltapäivällä hedelmäsoseen ja illalla taas puuro. Lihoja pitäis kans alkaa nyt kokeilemaan ja kotimaisia viljoja. Arki sujuu rutiinilla ja Dani kasvaa silmissä. Ihana veikeilijä on pojasta tullut. Ihana on hörsköttää hänen kanssaan. Isot veljet sitä ahkerammin harrastaakin. Meillä Dani tykkää tosi paljon lauluista samoin kuin vauvauinnista. Viimeviikolla otettiinkin vedenalaiskuvat koko perheestä.



Pirteää viikkoa kaikille! Toivottavasti saadaan lunta valaisemaan synkkiä päiviä ja iltoja!

Ninni-pinni & Dani 6kk

Niin se taas uusi viikko alkaa.Isommat lapset ovat koulussa ja olemme Santerin ja Miisu-kissan kanssa kotona.Aamulla kun tytöt lähtivät kouluun oli -5 pakkasta.Toivottavasti lumi tulisi pian.



Isänpäivää vietimme sekä kotona että anoppilassa.Iskälle vietiin aamulla kahvit sänkyyn ja tietty lahjat ja kortit.Lapset olivat tehneet aivan ihanat kortit ja paketit koulussa.Ostin miehelle Eternity " hajustetta" sekä Viivi ja Wagner-mukin.Se sisälsi niin osuvan tekstin että yksin naureskelin kaupassa kun katselin sitä.Viivi seisoi hiukset pystyssä,imuri kädessä ja sanoi Wagnerille:" Töihin siitä senkin sohvaperuna.Wagner vastaa:" Vastustan kaikkea arkiliikuntaa!" Se kuvaa jotenkin niin hyvin tätä arjen touhua.Minä tykkään että koti on siisti.Miehen mielestä ei haittaa vaikka on kaikki vähän rempallaan.Hän mieluummin istuisi sohvalla ja siirtelisi satelliittilautasta satelliitilta toiselle ja katselisi urheilua 24h/vrk:ssa.No ehkä vähän liioittelin,mutta vain vähän.



Sitten käytiin katsomassa pappaa anoppilassa.Minun isäni on kuollut.Emme jaksaneet lähteä haudalle kun se on niin kaukana.



Nukkumisista joku kyseli.Meillä Santeri herää yöllä yleensä 1-2x tissille.Santerille on tullut 2 hammasta.Edes hampaiden puhkeaminen ei ole saanut poikaa kiukkuiseksi.On se vaan semmoinen hymy-poika.



Tällaisia tänään.Hauskaa viikon jatkoa kaikille!

Eveliina ja Santeri kohta 6kk

Meidän emma se järkkäsi iskälle eilen yllätyksen kun lähti isukin vahtivuorolla ryömimään, tietysti juuri silloin kun olin itse jumpassa. Ikää on nyt muutama päivää vajaa puolivuotta, joten Emma on hiukan isosisartaan vikkelämpi. Yöllä tuo kyllä sitten kostautui kun nukuttiin koko perhe rauhattomasti. Emman pinnis on siirretty kiinni meidän sänkyyn ja laskettu laita alas kun yhdessä vaiheessa oli öisin melkoista tuttirumbaa. Sängyn siirtäminen rauhoitti tilanteen, taisi olla kyse jostain turvattomuuden tunteesta.



Kurja kun nyt tuntuu satavan joka päivä. Itse en ole sateesta nauttivaa tyyppiä, joten vaunuilut ovat jääneet odottelemaan kivempia ilmoja. Esikoinen on saanut luvan olla päivisin jonkin aikaa yksinkin ulkona, kun sitä ei tunnu kurjat säät haittaavan. Ikää esikolla on 4,5, mutta meillä tässä rivarissa on rauhallinen piha ja näen tytön ikkunasta kun puuhaan keittiössä.



Emma syö kuin aikuinen mies. Maito ei tosin kelpaa enää oikein missään muodossa. Yöllä saan sen huijattua syömään maitoa kun neiti on unesta tokkurassa, päivisin ei onnistu. Olen sitten lisäillyt maitoa puuroon ja syöttänyt maitopohjaisia vellejä.



Torstaina onkin sitten puolivuotisneuvola. Saa nähdä paljonko pikkuämmä on kasvanut, kun kaikki vaatteet tuntuu nakinkuorilta.

Olipas tämä jo humpsahtanut alas tämä pino..



Ensimmäinen isänpäivä on nyt vietetty. Me ei ostettu mitään lahjaa, kun sai lahjan jo vähän etukäteen. Kortit askarreltiin iskälle ja molemmille vaareille. Ikuistettiin Viivin käden jälki kortteihin. Olihan se aika sotkuista hommaa! Me käytiin minun vanhempien ja siskon kanssa syömässä ravintolassa lauantaina, vietettiin vähän etukäteen isänpäivää. Viivi oli tosi hienosti ravintolassa. Oltiin siellä kaksi ja puoli tuntia ja tyttöä ei haitannut yhtään. Itseasiassa Viivillä oli vaan kivaa, kun naapuripöydässä istui vähän vanhempi tyttö, jonka kanssa keskusteli ja pelleili. Sunnuntaina käytiin vielä kakkukahveella vaarin luona. Illalla mentiin korispeliin ja sielläkin Viivillä oli kivaa. Voi sitä huutoa. Siis neiti kannusti omaa joukkuetta kiljumalla ja karjumalla koko ajan! Ja oli niin keskittynyt peliin, että...



Meillä yöt on palanneet taas siihen entiseen heräilyyn. Näyttää kyllä, että nyt olisi niitä hampaita tulossa sekä ylös, että alas. Toivottavasti tulisivat pian. Ei noista ekoista alahampaista ollut mitään ihmeempiä vaivoja, pientä kuumetta vaan. Nyt tuntuu vaivaavan enemmän, välillä kitisee päivälläkin vaikka on muuten niin aurinkoinen tyttö. Kerran yössä syödään meillä. Aamupuuroa yritin aloitella, mutta ei neidille maistu puuro aamulla. Yleensä syö yöllä 5-6 aikaan, joten ei maistu maitokaan kunnolla aamulla. Neiti syö siis yhden lihakasvissoseaterian, yhden marja/hedelmäsoseaterian ja iltapuuron. Katsotaan keskiviikkona, mitä lääkäri sanoo Taysissa tytön painosta, kun mennään 6kk kasvukontrolliin. Katsotaan tarviiko yrittää syöttää enemmän neitiä.



Mies on tän viikon lomalla, ihanaa. Käytiin just vesisateessa lenkillä, koiranomistajan ihanuutta! Eipä meillä muuta, palaan asiaan keskiviikon jälkeen, kun saadaan uudet mitat.



-Saibu ja Viivi-

Onkin jäänyt tämä kirjoittelu viime aikoina... Ehkäpä tästä hiukan piristyy, kun Mintun unet rauhoittuvat. Viime torstaina tyttö täytti 6 kk ja seuraavana päivänä aloitettiin " unikoulu" . Eli iskä on nyt rauhoitellut öisin typyä ja minä siirryin toiseen huoneeseen nukkumaan (tai siis heräilemään edelleen tunnin välein :)). No, viime yö meni kaikilta jo paremmin, mutta kaipaa sitä itsekin vähän totuttelua pidempiin unipätkiin jälleen. Viime yönä sain itse nukuttua jopa 3-4 tunnin pätkät ja Minttukin heräs vaan kolme kertaa. Hän syö kerran yössä. Muulloin on alkanut nukahtaa aika helposti, kun saa tutin ja pupun kainaloon. Jossain vaiheessa meillä heräiltiin osa yöstä 10 min. välein ja loput 1-2 tunnin välein. Jospa tää nyt tästä. Ja ne päiväunet.... vaihtelevat 0,5-2 tuntiin. Rytmitä siinä sitten päivää.



Muutoin meillä ollaan varsin aurinkoisia ja kehitytään huimaa vauhtia =). Minttu ryömii jo niin ettei äiti tahdo perässä pysyä ja muutaman päivän on harjoitellut konttausta ja istumaan nousemista. Hampaita on kaksi ja ylös tulossa neuvolantädin mukaan lisää piakkoin. Tänään oli 6 kk neuvola. Painoa pikkuneidillä on 6115 g ja pituutta 66,4 cm eli omilla käyrillä mennään.... Hyvin kelpaa ruoka sekä maito että puurot ja soseet. Viime viikolla aloiteltiin lihasosekin.



Iskää ilahdutimme eilen, ekana isänpäivänä, kortilla, johon maalasimme kisumme avustuksella pikkuisen jalanjäljen sekä pyjamalla. Mintulla oli yllään " isin tyttö" -body =).



Mut näin meillä, eli hengis ollaan vaik väsy painaa :).



Terkuin, Äipykkä80 ja Minttu Mai, puoli vuotta

Kovasti konttaavat muutkin toukokuiset! Silmät saisi olla selässäkin ja liikkuminen tulee todella uniinkin. Meidän unikeko joka veteli yöt ilman herätyksiä 2kk iästä eteenpäin on alkanut rettelöidä...Monesti otan tytön viereeni ja rauhoitan rinnalla mutta sitten nukun itse varsin levottomasti kun ötökkä pyörii ja kääntyilee. Viime yönä nousin rauhoittelemaan pari kertaa mutta en ottanut pinniksestä. Saa nähdä miten yöt asettuu.

Isänpäivänä jouduin ottamaan vauvauintiin " isinkorvikkeen" koska mies ilmoitti olevansa krapulassa aamulla Karjalaturnauksen jälkeen. Onneksi kunto ei ollut niin huono ettei rakkaudella valmistani juhla-ateria olisi kelvannut!Lisäksi iskä sai Juha Vuorisen Vaippaihottuma-kirjan, joka on kohta jo luettu, sekä kehystettynä yhden Emman kädenjäljistä. Pitkän sotkemisen jälkeen onnistuimme tekemään neljä hyvää ja pappa sekä paappa saivat myös omansa. Paras lahja isille oli ehkä kuitenkin se että mies sai kerrankin loikoilla koko päivän sohvalla ja katsoa piirrettyjä. (Paha tapani on nimittäin muistutella koko ajan asioista mitä voisi tehdä siinä ajassa kun istuu sohvalla...)

Jep, nyt pitää käydä heittämässä hepoille yöheinät ja pissittää koira!

Hyviä (ja vähemmän sateisia...)syyspäiviä

t.Katja + Emma

Viime viikon alussa kirjoittelin pirteänä ja nyt taasen silmät ristissä. Meillä on yöt menneet melkoiseksi tuttirumbaksi. Lukuisia kertoja kävin viime yönäkin laittamassa tuttia suuhun ja unirättiä kainaloon. Jossain vaiheessa yötä jopa 10 min. välein, loput sitten 1-3 tunnin välein. Väsyttää, harmittaa ja kiukuttaa... Rinnalla poitsu käy aamulla kuuden aikaan. Näytti joillakin muilla toukokuisilla olevan samanlaista touhua tai oli ollut. Jos jollain olisi hyviä vinkkejä, niin mielellään otan vastaan. Kauanko teillä tämä vaihe kesti? *huokaisee ja laittaa peukut pystyyn toivoen, että vastaisitte lyhyen aikaa se kestää ja pian helpottaa* Minäkään en osaa päivisin nukkua, joten täytyy vaan jaksaa porskuttaa näillä vähäisillä katkonaisilla yöunosilla. No, nyt riittää valitus.



Ensimmäistä isänpäivää vietimme kotona rauhallisissa tunnelmissa. Isukki sai lahjaksi Kummeli -dvd:n. Poitsulla oli yllään isin kulta -body. Isä oli siitä hyvin otettu. Lisäksi valmistin juhlapäivällisen. Isovanhempien luona emme vierailleet, koska asuvat 200 km päässä. Korteilla ja valokuvilla muistimme heitä.



Meillä ei vielä toukopoikamme ryömi taikka konttaa. Eilen yritti kovasti nousta konttausasentoon. Erilaisia tavuja ääntelee; pä pä tai vää vä . Siltä ne ainakin äidin ja isän korvaan kuullostaa. Aamupuuroja aloittelimme syömään ja tuntui pieneen massuun uppoavan. Muutenkin poitsu syö hyvällä ruokahalulla soseita, vellejä ja äidinmaitoa.



Taitais olla aamukahvin aika..



Mukavaa viikkoa toukoille!



Äiti ja poitsu 5 kk 3 vko

Mulla tulee harvoin mitään kirjoitettua, mutta ahkerasti käyn lukemassa muitten kuulumisia. Vertaistukea parhaimmillaan on tämmöinen pino. Mintun äidille pakko sanoa, että meillä ois isommat lapset halunnu vauvan nimeksi Minttu, mutta sitten mies ihastui Pinja nimeen, niin ei neidistä tullut Minttua. Eilen vielä sanoi 5-vuotias, että miksi vauvalle ei tullu nimeksi Minttu. No, nimipäivä on kuitenkin samana päivänä.



Meillä on P sairastellu tosi paljon. Ei mitään sen kummempaa kuin yskää ja nuhaa, mutta kuitenkin on ollut räkäinen koko ajan kolmen kuukauden iästä lähtien. Viime viikolla kävin neuvolassa ja terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että voisi olla allergistakin. Meillä ei ole lemmikkiä, mutta koko Pinjan olemassa olo ajan meillä on ollu tuo laajennus/remontti projekti menossa, joten rakennuspölyä löytyy vaikka ovet onkin laajennukseen kiinni. Ens viikolla pitäis saada tämä alakertakin valmiiksi, joten jospa sitten helpottais.



Pinja syö kasvissoseen, hedelmäsoseen ja puuron päivittäin. Hyvin uppoaa kaikki. Muuten saa rintamaitoa. Yöt on tosi vaihtelevia. Välillä ei herää kertaakaan, välillä syö pari kertaa. Yleensä ei muuten itke yöllä kuin maidon perään, mutta viime viikolla oli niin räkäinen, että meni muutama yö valvoessa.



Pinja pyörii molemmin päin lattialla ollessaan ja peruuttaa. Eteenpäin ei pääse. Hampaita ei vielä ole. Viime viikolla neuvolassa (ikää oli 5kk2vko) neiti oli 7020g ja 65,5cm. Ihan tasaisesti kasvaa.



Kaisulle vielä kysymys, kun muistaakseni menitte " salaa" naimisiin (ja suuret onnittelut myös näin myöhässä). Mitä teillä suku sanoi asiasta?



Mutta nyt täytyy lähteä pyykkäämään jne. Talvisempia ilmoja toivoisin jo (5-v sanoi eilen, että hän ei mee ulos ennen ku sataa lunta. Että tulis ne lumet jo vaan).



Pipsa

Tänne ei sen suurempia kuulu, elämä on aika tasaista, päivisin tyttö valvoo 2,5-3 t ja nukkuu sitten tunnin, kolmet päikkärit mahtuu päivään ja yöllä herää syömään sen 0-3 krt. Soseita syö vaihtelevalla menestyksellä, toisina päivinä joka syöminen on tappelua, toisina uppoaa kaikki, mutta eihän aina voi olla nälkä :-) Olen eilisestä koittanut antaa 5 ateriaa päivässä, mutta vielä ei niin usein neidille maistuisi. Hiljaa hyvää tulee.



Pipsa kyseli siitä miten suku suhtautui salaa naimisiin menoon. Tohkeissaan olivat ja iloisia, ei ainakaan mitään negatiivista palautetta ole korviin kantautunut. Miehen mummu sanoi, että eivät mitään suurempia juhlia odottaneetkaan, kun ymmärtävät ettei tässä vauva-arkena jaksa niin touhuta ja suunnitella. Ja kummankin sukulaiset taitavat tietää, että kumpikaan meistä ei ole niin prinsessahäät-tyyppiä ja vielä ollaan niin pahuksen itsepäisiä, että haluttiin mennä naimisiin ilman kamalaa hössötystä. Anopille sanoin jälkeenpäin, että meille riittää kun sukuun on tullut 6 kk sisällä 3 vauvaa ja ristiäisissä näkee sukulaisia enemmän kuin laki salliii, heh. Tosin Veekun ristiäisissä juuri anoppi taisi kysyä, että koskas sitten juhlitaan häitä ja taisin silloin hyvin väsyneenä ja kärttyisenä kyllä sanoakin, että " Turha sitä on enää huntu päässä hurskastella alttarilla satapäisen seurakunnan edessä kun vauva on jo tullut. Jos naimisiin mennään niin otetaan kirkon portailta pari puliukkoa pullopalkalla todistajiksi eikä kerrota kellekään" . Onneksi anoppi ymmärtää mun sarkastista huumorintajua ettei ottanut nokkiinsa. Ei tosin otettu sitten todistajiksi ihan spurguja sentään, vaan kaveripariskunta ;-) Se pitää sanoa, että en edes useimmiten muista, että ollaan naimisiin menty, kun se meni niin kaikessa hiljaisuudessa vaikka kakkukahvit juotiinkin. Kun joku onnitteli meitä, olin vähällä kysyä että niin mistä onnittelut. Edelleen muistelen lämmöllä sitä päivää, juuri siksi kun oli meidän näköinen tilaisuus ilman stressiä.



Oltiin viime to neuvolassa. Pituutta on tullut tasaisesti (nyt 57,6cm), mutta painokäyrä laskee hitaasti mutta varmasti (nyt painoa 7500g). Kuukauden päästä on painokontrolli, muutenhan meillä ei olisi ollutkaan 7 kk neuvolaa. 8kk iässä sitten on lääkärineuvola. Jotenkin epäilyttää että mahtaako lääkäri mitenkään puuttua tuohon painon laskuun. Miten voi terveysalan ihminen olla näin epäileväinen kunnallista lääkäriä kohtaan?!? ;-) Muuten tyttö on iloinen ja touhukas, oikea päivänpaiste. Enpä olisi uskonut että elämä voi olla näinkin auvoisaa sen ekan 3 kk jälkeen. Ryömiminen onkeskittynyt lähinnä sellaiseen pieneen ympyrään, eli laajentunut ringin menemiseksi entisen navan ympäri pyörimisen sijaan, mutta eneenpäin ei mene sen enempää kuin taakse. Jos jonnekin tyttö haluaa liikkua, kierii selältä mahalle ja toisinpäin.



Ääk, en nyt taas muista mitä kaikkea piti kirjoitella, koitan palata myöhemmin asiaan kun muisti palautuu pät-kit-täin...



Kaisu ja Veekku 6 kk ja viikko

Huomenta,



juu, meillä kans yöt on huonontuneet. Viimeinen viikko on ollut 1-2 tunnin välein heräilyä. Ja kun tutti ei kelpaa, otan tissille. Sisaruksista muistan samaa tässä puolen vuoden iässä... ja kyllä se meillä ainakin jonkin aikaa on kestänyt, siis muutamia kuukausia.



Lillakka, otas taas positiivisen ajattelun viikko. On kiva lukea positiivisia juttuja ja jotain jopa välillä tarttuu aivolohkoihin! Että jospa lähettäisin kaikille muutaman positiivisen tunnin. Viettäkää sitten siihen aikaan kuin huvittaa tai säästäkää vaikka huomiseen... =)



Meillä neiti syö kiinteitä vasta kerran päivässä (on kasvanut hyvin, enkä ole pitänyt kiirettä. Eikä nuo yöheräilyt mun mielestä liity nälkään.) Neiti ryömii pieniä matkoja ja hetkuttaa itseään konttausasennossa. Kaksi hammasta on puhjennut. Siinä sitä aihetta levottomiin öihin! Mutta hän on oikea hymytyttö, jakaa energiaa koko perheelle! Ihana pakkaus. Täytyy vaan itse suhtautua tähän sumuiseen oloon niin, että ottaa rennommin, eikä stressaa siivoiluista yms. Minäkään en oikein osaa nukkua päivisin, jos joskus harvoin olisi mahdollisuus. Samoin välillä öisin uni on kadoksissa. Mutta viimeistään vuoden päästä homma varmaan on unohdettua aikaa (hehe.)



Tsemppiä kaikille täältä myrskyn keskeltä (siis ihan Espoosta vaan). Meidän neiti nukkuu muuten kolmet päikkärit, kaikki ulkona. Tuolla se nytkin on myrskyn riepoteltavana! Tulee siinä äidillekin mukavia happihyppyjä, kun käyn kävelyllä...



apinaemo ja neiti 5,5 kk



...ja nyt sössäämään perunaa ja kukkakaalia

Meil oli viime viikolla 6kk neuvola ja mitat: 6770g, 65,4cm. pituuskäyrä on laskussa.



Likasta onkin tullut oikien hihhuli. Meil syödään 4X: 2puuro-, 1 vihannes/liha- ja 1 jälkkäriatera. Mutta kun jokainen syömisessio on yhtä kikkailua, erityisesti toi pääateria, sitä syödään vain muutama teelusikkalinen, ei sit oo ihme et roikutaan tissillä usempi kerta yössä.



Todella lohduttavaa kuulla, et muillakin on tota yöheräilyä! I feel for u.

Meidän aktiivipommi ei malta nykyään nukahta illalla. Päikkäreille yleensä viel nukahetaan suht nopeesti, mut ilta saattakin mennä täysin penkin alle. Pikkuneidille vaan ei sovi, et hänet laitetaan maaten. Yritetty ollaan vaiks mitä. Joku ilta kyl yllättää ja nukahtaa saman tien. Voe ku joku fiksu osais sanoa mitä tehä tällaisissä tilanteissa ja mitä se baby yrittää sanoa, ei sielt neuvolasta ainakaan saa MITÄÄN apua.



Mielläkin kovasti yritetään eteenpäin ja lattialla touhutaankin ilomielin:) ääntä harjoitellaan kovasti.Välil istutaan syöttötuolissakin ja kurkotetaan kaikke mikä näköpiirissä.



parempia ilmoja odotelleessa



crobin ja peukaloinen 6kk+